Karita Aaltonen: Uskalla parantua

Odotin Karita Aaltosen uutuusteoksen lukemista innolla etukäteen. Teet oli keitetty, nenäliinat ostettu. Postilaatikon kolahdus sai ilon läikkymään rinnassa. Olin ahnas näkemään, kuinka niin mustasta ja lamaavan tuhoavasta asiasta kuin syövästä, voi kirjoittaa valoisan, elämää pursuavan kirjan.

Kirjaa lukiessa huomasin, että kirja ei kertonut syövästä. Se kertoi syövän voittamisesta. Kirjan sivuilta sain lukea häkellyttävän omakohtaisen ja avoimen tilityksen siitä, mitä syövästä paraneminen on. Kuvitukseen kuuluu jopa epikriisejä hoitojaksoilta. Näissä kohdin tuli syyllinen olo; en voi tirkistellä. Toisen papereita ei lueta. Tunnustan, että ne epikriisit jäivät lukematta. Sen sijaan tekstin henkilökohtaisen selonteon luin tarkkaan. Tekstin tyylin kiteyttää varsin hyvin Päätös parantua -luvun lause ”Suurin voimavarani on aina ollut positiivisuus”. Tämä näkyy kauttaaltaan kirjassa.

Nide on kaunis, kovakantinen ja värikuvin stilisoitu. Tuntuu, kuin lukisin esteettistä naistenlehteä. Ja kuitenkin tarina kuljettaa elämän mustille sivukujille. Ja tuo samalla valoa sinnekin, missä yön mustuus ei voi tummemmaksi tulla. Kuvia on otettu kauniista kirjoittajasta myös silloin, kun kovin moni ei haluaisi itseään kuvattavan. Jopa sairaalan pukuun sonnustautunut, väsynyt nainen jaksaa hymyillä kameralle.

Liikutuin ensimmäisen kerran omistuskirjoituksen kohdalla; Karita Aaltonen omistaa kirjansa pienille lapsilleen Renelle ja Nooalle. Omistuskirjoituksen viereinen kuva kauniista, nuoresta äidistä ja kahdesta lapsesta äidin syleilyssä riitti nostamaan vedet silmiin. Liikutuksia ei säästelty myöhemminkään tekstissä. Teos on tunteita herättävä.

Karita Aaltosen kirjoitustapa on niin omakohtainen, että välillä tulee tunne kuin istuisi valoisan kirjailijan seurassa kahvilla rupattelemassa. Niin arkisen avoimesti hän prosessistaan on kirjoittanut. Teksti on koristelematon ja kokonaisvaltainen kertomus syövän hoidosta kaikkinensa, epilepsiat ja hiustenlähdöt mukaan lukien. Voin vain kuvitella, kuinka terapeuttinen ja eheyttävä prosessi kirjan tekeminen on ollut. Ihailtavaa.

Varsin pian kirjaa lukiessa käy selväksi, ettei Karita Aaltonen aikonut kuolla sairauteensa. Hän kääntää maanpäällisen helvetin vahvuudekseen ja haluaa nyt jakaa muillekin tietoa ruokavalion, kehon ja mielen merkityksestä, luonnon voimasta ja vastuun ottamisesta kaikille syöpään sairastuneille ja muille asiasta kiinnostuneille.

Ihailen sitä, millä tarmolla ja ammattitaidolla kirjoittaja on päättänyt kantaa vastuun elämästään. Prosessi selkiytti elämäntehtävän ja vahvisti käsityksiä luonnon ihmeitä tekevästä voimasta. Karita Aaltonen ei todellakaan suostunut luovuttamaan, vaan halusi elää. Hän perusti firman paranemisensa ympärille.

Kirja on nimensä mukaan uskomaton tositarina toivosta ja mielen voimasta. Tekstin painoarvoa lisää huomattavasti syövän omakohtaisuus. Uskottavuus ei kärsi missään kohdassa.

Lukunautintoa lisää se, että mukaan on sisällytetty paljon käytännönläheistä tietoa luonnonlääketieteestä ja kasvien hyvää tekevästä vaikutuksesta. Mukana on joitain reseptejä sekä ideoita viherpirtelöiden ja villiyrttien hyödyntämiseen. Lisäksi tarjoillaan lyhyt tietoisku erilaisista syövän torjunnassa hyödyllisistä ruoka-aineista, kuten ristikkäiskukkakasveista, valkosipulista ja sipulista, kurkumasta, vihreästä teestä, sitruunasta, punajuuresta, pakurista, koivuntuhkasta ja sienistä, aprikoosin siemenistä, vehnäoraasta, spirulinasta ja chlorellasta. Kyllä, näin hengästyttävän monesta. Mutta Aaltosta ei hengästytä, vaan hymyilyttää. Kuvasta toiseen.

Kirja voimauttaa jokaisen lukijansa, sairastipa syöpää tai ei. Se saa uskomaan siihen, että vaikeudet on voitettavissa, mitä ikinä tapahtuukin. Toisaalta, mietin niitä perheitä, joissa äiti ei selvinnyt syövästä. Kaikki on itsestä kiinni -tyyppinen ajattelu voi loukata, jos oma lapsi, äiti, ystävä tai muu läheinen on menehtynyt syöpään. Sitäkin tapahtuu varsin paljon. Tästä huolimatta tahdon uskoa siihen, että niin pitkään kuin on elämää, on toivoa. Ja Karita Aaltosen kaltaisia ihmisiä, joille kuuluu sydämellinen kiitos toivon liekin lietsomisesta ilmilieskoihin. Lukemisen jälkeen olo on todellakin toiveikas ja energinen. Siksi kirja soveltuu kaikille – myös heille, jotka eivät akuutista syöpäkriisistä kärsi.

Takakansi:

Rohkea ja elämäntäyteinen tositarina syövästä ja paranemisesta

”En tiedä, mitä sinä teet, mutta jatka sitä mitä teet.”

Näin totesi lääkäri Karita Aaltoselle, kun tämä oi toipumassa parantumattomaksi luullusta aivosyövästä.

Syöpädiagnoosi, joka antoi Karita Aaltoselle enintään vuoden elinaikaa, johtikin tasapainoiseen ja täyteen elämään, unelmien toteutumiseen ja elämäntehtävän löytymiseen. Uskalla parantua seuraa Aaltosen tarinaa diagnoosista aivoleikkauksiin ja sytostaattikuureihin – ja lopulta uskomattomaan parantumiseen.

Monet kokevat, että nykylääketieteen menetelmät musertavat toivon ja luottavat liikaa tutkimuksiin ja lääketeollisuuden tilastoihin. Aaltosen kohdalla suurin apu löytyi sieltä, mistä sairaus oli lähtöisinkin: omasta sisimmästä. Yhdistämällä länsimaisen lääketieteen, täydentävät hoidot ja elämäntapamuutokset Aaltonen teki mahdottomasta mahdollista.

Aaltonen on elävä todiste siitä, että ottamalla vastuun omasta terveydestään, antamalla keholle mahdollisuuden parantua ja hyödyntämällä mielen voimavaroja keho alkaa uudistua ja sairaudet väistyä. Uskalla parantua on myönteinen ja elämäniloa pulppuava teos niille, jotka haluavat ottaa vastuun omasta terveydestään ja käydä kohti tasapainoista elämää.

Karita Aaltonen on tamperelainen hyvinvointikouluttaja, puhuja ja joogaopettaja. www.karitaaaltonen.fi

Karita Aaltonen: Uskalla parantua. Uskomaton tositarina toivosta ja mielen voimasta
Viisas elämä –sarja. Basam Books 2017.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU