Varoitus

JUser: :_load: Käyttäjää ei pystytty lataamaan tunnuksella: 836

19 huhti 2016

Simone Weil - etsijöiden pyhimys

 

Simone Weil oli niin ranskalainen filosofi, kristillinen mystikko kuin oman tiensä kulkija, joka pysyi uskollisena omille arvoilleen ja seurasi sydäntään ja uskoaan toisten epäilevistä mielipiteistä välittämättä.

"Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän olisi repäissyt ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan." - See more at: https://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/nakeva_sielu#sthash.MapLqulY.dpuf

"Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän olisi repäissyt ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan." - See more at: https://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/nakeva_sielu#sthash.MapLqulY.dpuf

 

"Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän olisi repäissyt ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan." - See more at: https://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/nakeva_sielu#sthash.MapLqulY.dpuf
"Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän olisi repäissyt ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan." - See more at: https://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/nakeva_sielu#sthash.MapLqulY.dpuf

Simone Weil (3.2.1909 - 24.8.1943) lähti opiskelemaan opettajaksi École Normale Superieuriin, Ranskaan ja suoritti myöhemmin myös agregaatiotutkinnon Sorbonnen yliopistossa. Opiskeluajan lomassa Weiliä alkoi myös entistä enemmän kiinnostaa politiikka ja kohta häntä jo kutsuttiinkin "punaiseksi neitsyeksi" hänen radikaalien poliittisten kannanottojen vuoksi. Hän valmistui kiitettävin arvosanoin ja sai opettajapestin Le puyn kaupungista, jossa alkoi opettamaan myös filosofiaa. Muutettuaan kaupungista maalle, hän havaitsi myös ihmisten eriarvoisen aseman tuota pikaa: rikkaaseen perheeseen syntyneenä hän näki vasta nyt kunnolla ihmisten yksinkertaisen ja vähätuloisen arjen. Se aiheutti hänessä voimakkaan kokemuksen ja pian hän itsekin karsi elämästään kaiken ylimääräisen ja eli mahdollisimman askeettista elämää. Talvella 1931 hän lakkasi lämmittämästä asuntoaan, koska muillakaan ei ollut siihen varaa. Hän alkoi entistä enemmän ajamaan köyhien ja vähäosaisten asiaa ja sai erääseen mielenosoitukseen osallistumisestaan johtuen lopulta potkut Le Puyn koulusta.

Potkut saatuaan Simone Weil kierteli ympäri Ranskaa opettamassa lähinnä työläisten opintokerhoissa, mutta lopulta jätti opettamisen kokonaan ja meni töihin autotehtaaseen Pariisiin. Siellä hän kuitenkin vain sairastui ja herätti muissa raavoissa työntekijöissä lähinnä myötätuntoa. Hän koki epäonnistumisen "oikeissa töissä" erittäin raskaasti ja tunsi olevansa ulkopuolinen niin työläisten kuin yläluokkalaistenkin keskuudessa. Seuraavien vuosien aikana hän osallistui jopa Espanjan sisällissotaan, mutta pasifistina koki sen suurena pettymyksenä ja järkytyksenä. Hänellä heräsikin suuri kiinnostus uskontoa kohtaan, mikä oli yllättävä käänne monen mielestä.

Simone Weil koki runouden ja hengellisen kokemuksen lähellä toisiaan. Hän koki, että vallassa olevia vaikuttajia ja ammattiyhdistyseliittiä ei todellisuudessa kiinnostanut köyhien elämä vaan ainoat, jotka todella olivat kiinnostuneita työläisistä olivat: "Charlie Chaplin ja Jeesus, koomikko ja Kristus". Pääsiäisenä 1938 Solesmes´n benediktiiniluostarissa vieraillessa Simone Weil koki mystisen kokemuksen, jota hän ei suostunut muulla tavalla selittämään kuin että oli tuntenut ennenkokemattoman pyhän hengen läsnäolon. Sen jälkeen uskonto liittyi kaikkeen hänen ajattelu- ja elämäntapaansa ja hän sitoutui kaikkeista köyhimipien auttamiseen. Hän ei kuitenkaan koskaan suostunut liittymään kirkkoon eikä antanut kastaa itseään: sen takia häntä onkin pidetty tietynlaisena "etsijöiden suojeluspyhimyksenä".

Toinen maailmansota koitui 34-vuotiaan Simone Weilin kohtaloksi: hän lähti sotaa Yhdysvaltoihin ja Lontooseen maanpakoon, jossa hänen terveytensä lopulta petti. Ehdottomana ihmisenä hän ei suostunut syömään, koska ei halunnut erityiskohtelua ja koska Ranskassakin nähtiin nälkää. Simone Weil kuoli elokuussa 1943 keuhkotuberkuloosiin.

Simone Weil koki uskonnon totuutena, ei sellaisena mikä miellyttää tai minne paetaan arkielämän vaikeuksia pakoon, vaan sellaisena mikä on totta. Uskontoa ei saa välineellistää, uskonto ei ole vain lepoa tai lohdutusta: "Jos kaipaamme sellaista rakkautta, joka varjelee sielua haavoittumasta, meidän on rakastettava jotakin muuta kuin Jumalaa".

Lähde: Pyhiä naisia ja muita pyhimysesseitä, Heinimäki Jaakko, Like kustannus 1995

Viimeksi muutettu 18 huhti 2016

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU