12 marras 2014

Anthony de Mello - lempeä herättelijä

Kirjoittanut 

Videolla puhuu lempeä ja hiukan kiusoittelevakin mies. Ilme on aavistuksen ilkikurinen ja juttuja jää seuraamaan välittömästi. On selvä, että tällä tyypillä on puhumisen lahja. Pukeutuminen ja ohjelman musiikki ja grafiikat kielivät 80-luvusta.

Videon puhuja on Anthony de MelloVuonna 1931 Intiassa syntynyt mies oli jesuiittojen koulun käynyt katolinen pappi. Hänestä tuli myöhemmin myös psykoterapeutti. Ennen kaikkea hänet kuitenkin tunnetaan hengellisenä opettajana, joka ei seurannut mitään koulukuntaa tiukkapipoisesti.

De Mellon opeissa yhdistyvät niin 1400-luvun lopulla syntyneen jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset kuin idän ikuiset viisaudet. Loyolan ajatuksiin puolestaan vaikutti merkittävästi Franciscus Assisilainen, ”Jumalan pieni köyhä”, fransiskaanisen liikeen perustaja. Jäsenten oli määrä noudattaa absoluuttista köyhyyttä ja he elivät almujen varassa. Hänet tunnetaan eläinten suojelijana – Franciscus Assisilaisen muistopäivä 4. lokakuuta on myös kansainvälinen eläinten päivä.

Franciscus Assisilainen muistutti, että ”Älkää pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo”. Se tuntuu myös Mellon puheissa ja teksteissä. Hän ei myöskään halua, että häntä kuunnellaan kritiikittömästi, vaan kehottaa kuulostelemaan hänen sanomansa aiheuttamia reaktioita. Katolisen papin avoimuutta ei kaikilla tahoilla otettu kevyesti.

Herätkää!

Videossa, joka on ensimmäinen osa pitempää ohjelmaa nimeltä Wake Up!, Mello puhuu rukoilemisesta. Hän aloittaa tarinalla. Eräs mies tulee tapaamaan suufia, esoteerista islamilaista perinnettä edustavaa mestaria. Hän kertoo suufille jättäneensä kamelinsa sitomatta, sillä hänen luottamuksensa jumalaan on niin suuri. Suufi vastaa tälle kipakasti: ”Mene heti sitomaan kamelisi, hölmö! Jumala ei vaivaudu tekemään asioita, jotka voit tehdä itse!”.

Seuraa toinen esimerkki. Uskollinen jumalan palvelija pyytää vanhoilla päivillään apua jumalalta lottovoiton muodossa. Kun on kulunut vuosi, eikä lottovoittoa kuulu, mies hermostuu. Jumala vastaa kehottamalla miestä ostamaan lottokupongin.

Esimerkkien jälkeen Mello selittää, jättäen silti paljon tulkinnanvaraa. Me rukoilemme ikään kuin sääntöjen mukaan, ulkokultaisesti. Mutta sen sijaan, että luemme Raamattua tai muuta oppikirjaa, meidän pitäisi muuttaa itseämme, ei tekojamme. Hyvätkin teot voivat olla korruptoituneita – esimerkiksi tekijän egon pönkittämistä. Omien ja muiden ihmisten tekojen motiiveihin saa Melloon tutustumalla taatusti uuden näkökulman.

Itsensä muuttamiseksi ei tarvitse tehdä mitään. Täytyy vain katsoa tarkemmin. Kun uusi tapa nähdä ja ajatella korvaa aiemman, kaikki muu muuttuu kuin itsestään. Ja uusi tapa syntyy ilman mitään muuta, paitsi halua ajatella uudella tavalla. Monet ovat kuitenkin haluttomia. Ihmiset haluavat kärsiä, De Mello sanoo.

Sitten hän kysyy, onko kukaan yleisöstä nauttinut täysillä jokaisesta viimeisen kolmen tunnin aikana kuluneesta minuutista. Vai onko joku kärsinyt? Hän jatkaa: kärsimys ei häviä, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä. Takerrumme pilviin, luulemme että se on elämämme. Todellisuudessa olemme taivas, jolla pilvet kulkevat, ja voimme tarkkailla niitä.

Huumorin kautta havahtumiseen

Kun tajuamme, kuinka paljon riippuu omasta katselutavastamme, heräämme. Mellon mielestä suurin osa ihmisistä elää nukkuen. Ajattelemme olevamme onnellisia – mutta asetamme onnellisuudellemme ehtoja. Olemme onnellisia, jos saamme uuden työpaikan, tai saamme elää puolisomme lähellä, tai mukavassa kodissa. Mutta entä jos voisimme olla onnellisia vaikka puoliso häipyisi, koti menisi alta eikä työpaikkaakaan olisi?

Herääminen – tai havahtuminen – tarkoittaa itsensä tarkkailua ikään kuin ulkopuolelta. Mello antaa lisää esimerkkejä. Kuvittelet olevasi onnellinen tai masentunut. Oikeasti kuitenkin tiedät, että nuo tuntemukset ovat ohimeneviä. Kun opimme tarkkailemaan noita tapahtumia, alamme herätä. Tajuamme, miten hassusti toimimme: joku kehuu paitaamme, ja meille tulee hyvä mieli. Saat joltakin ikävän huomautuksen - mieli muuttuu synkäksi. Melloa naurattaa, ja niin alkaa naurattaa meitäkin, kun itsen tarkkailu ulkopuolelta alkaa sujua.

Mello vie itsensä tarkkailun ja ajatusmallien muuttamisen pariin huumorilla ja itseironialla. Hänen puheitaan ja tekstejään kuuntelee tai lukee kuin herkullista jatkokertomusta. Samaa oppia ovat jakaneet monet muutkin, ja Mellon puheissa voi kuulla kaikuja Jiddu Krishnamurtin lähestymistavasta. Myöhemmin samansuuntaisia mietteitä on jakanut suosittu Eckhart Tolle. Myös mindfulnessina tunnettu lähestymistapa on läsnä. Voi siis ajatella, että Mello jakoi samaa viisautta, jota on jaettu häntä ennen, ja jonka jakaminen jatkuu edelleen. Selvästi sille on vieläkin tarvetta.

De melloEri ihmisille viisaudet muuttuvat ymmärrettäviksi eri tavoin. Mellon lähestymistapa on viehättävä juuri huumorin ja syvän inhimillisyyden ymmärtämisen vuoksi. Hän käyttää päällisin puolin pinnallisia tarinoita suurten viisauksien kertomiseen kiertotietä, ja näyttää oivaltaneen, miten vakavia syvällisiä ajatuksiakin voi välittää huumorin kautta.

Mellon ajatuksia on myös suomennettu: Havahtuminen (Like, 2010) nauttii suorastaan jonkinlaista kulttimainetta. Kannattaa myös vilkaista videoita, sillä puhuessaan Mello on parhaimmillaan.

Ristiriitoja katolisen kirkon kanssa

Katolinen kirkko ei Mellon opetuksista piitannut. Ratzinger, sittemmin Paavi Benedictus XVI, kirjoitti 80-luvulla, että Mellon kirjoituksissa on havaittavissa kasvavaa etäisyyttä kristinuskoon. ”Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia”, lausunto päättyy.

Tosiaan, Mello onnistui tuomaan yhteen monet eri uskonnot ja hengelliset näkemykset ja luomaan niistä saumattoman kokonaisuuden. Hän tuntui osoittavan lainaamalla sananparsia ja kertomuksia eri kulttuurien piiristä, miten niissä kaikissa tunnutaan johdattavan saman viisauden äärelle.

Anthony de Mello kuoli yllättäen vuonna 1987 vierailulla Yhdysvalloissa. Hän oli jesuiittojen asuntolassa, jossa hän myös söi illallista veljensä kanssa. Hän valitti aterian jälkeen huonoa oloa veljelleen. Havahtumisen esipuheen kirjoittanut Frank Stroud löysi hänet seuraavana aamuna kuolleena lattialle käpertyneenä. Syyksi kerrottiin sydänsairaus, vaikka Mello oli terve, eikä hänellä ollut havaittu moista hiljattaisessa lääkärintarkastuksessa. Kuolema hämmästytti monia, ja sai aikaan teorioita siitä, että suuren suosion kynnyksellä oleva mies haluttiin eliminoida katolisen kirkon toimesta.

Bill de Mello, Anthonyn veli, on kirjoittanut veljensä elämäkerran, Anthony de Mello: A Happy Wanderer (2013), jossa käydään läpi myös tämän kuolemaa. Se oli aiemmin luettavissa netissä, mutta tapauksesta ja siihen liittyvistä epäilyksistä voi lukea esimerkiksi Thomas Farrellin artikkelista.

Elämänsä aikana Mello perusti ja johti Sadhana-instituuttia Intiassa. Kun hänen maineensa alkoi levitä, hän piti useita luentoja ja kiersi maailmaa puhumassa. Esimerkiksi Havahtuminen perustuu näihin luentoihin. Mellon toiminnan epäkaupallisuus on virkistävää, vaikka se voikin hyvin liittyä hänen toimintansa ajankohtaan.

Yhtä ilahduttavaa on se, että hän ei anna tarkkoja ohjeita tai ohjelmia muutokseen, vaan pyrki saamaan ihmiset hereille ja toimimaan omin voimin.

 

Lähteet:

https://en.wikipedia.org/wiki/Anthony_de_Mello

https://fi.wikipedia.org/wiki/Franciscus_Assisilainen

https://www.demellospirituality.com/

https://www.youtube.com/watch?v=1vmTSdxxnTw

Viimeksi muutettu 01 joulu 2015

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU