28 maalis 2017

Ystävyys Jumalan kanssa

Kirjoittanut 
Ystävyys Jumalan kanssa https://pixabay.com/fi/v%C3%A4rikk%C3%A4it%C3%A4-prisma-kromaattinen-1289703/

Käsi ylös, onko jumala ystäväsi? Jaa, muutama käsi nousi, mutta useimmat katsoivat vähän vinoon. Mitäh! Eihän jumalan kanssa voi ystävystyä. Minäpä väitän että voi!

No, myönnän, että en kulje käsi kädessä jumalan kanssa, en istu työpalaverissa ja kaljoillakin ollaan oltu aika harvakseltaan. Mutta kyllä, jumala on ystäväni.

Katsos, minulle ystävä tarkoittaa jotakin, jolle voin uskoutua ja joka ei tuomitse. Ystävä kuuntelee ja lohduttaa ja häneltä saa vielä kaupan päälle hyviä neuvoja. Ja tämä jumala-ystäväni on aina läsnäkin, emmekä me tarvitse kännyköitä tai meseä yhteydenpitoon.

Nuorempana pelkäsin jumalaa. En muista milloin tai mistä se lähti liikkeelle, mutta epäilen vahvasti uskontotunneilta tai kirkosta imeneeni tuon pelkosiemenen. Kävin myös pyhäkoulua, niistä on jäänyt mieleen iso lukki porraskäytävässä (tunnit olivat kerrostalon alakerrassa) sekä laulu " Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies, hän viikunapuuhun kiipesi, että Jeesuksen näkisi". Ja hämärästi muistan myös leikelleeni jonkinmoisia paperinukkeja tai vastaavia.

Iltarukous antoi lisää pontta pelolleni: Levolle laske luojani, armias ole suojani. Jos sijailtain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Niin, jonkin aikaa pelkäsin pienenä nukkumista, koska jotenkin epäilin että se kuolema saapuu ehdottomasti juuri nukkuessa. Miksi asiaa olisi muuten painotettu.

Mutta tuohon pelkosiemeneen. Pelkäsin helvetin paljon HELVETTIÄ. Ja sitä kautta jumalaa ja kuolemaa. Niin paljon, että katsoin parhaaksi ryhtyä ateistiksi. Hyvin on siis pelko istutettu persuuksiin.

Jossain vaiheessa henkistä polkuani oivalsin, että ei sitä helvettiä ole olemassa. Tai onhan se, mutta siellä parhaillaan jo olen. Joten mitäpä tässä enää tarvii pelätä, pahin on jo tapahtunut. Tästä oivalluksesta alkoi ystävyyteni jumalan kanssa.

Aloin puhua jumalalle. Aika usein vastaukset jäivät kuulematta, ei sen tähden ettei jumala olisi vastannut, vaan siksi, että mennä höhelsin sellaisella vauhdilla aina eteenpäin, että vastaukset hävisivät kuin pieru saharaan, näin vertauskuvannollisesti. Tai "joku muu" ääni peitti ne alleen. Nykyisin kykenen jopa keskustelemaan jumalan kanssa, minä mölisen omia "ihmisongelmiani" ja jumala kuuntelee ja välillä neuvookin. Ystävyyssuhteessa jumalan kanssa on muuten se hyvä puoli, että hän ei jaarittele loputtomasti omista ihmissuhdepulmistaan, ei syö mun karkkeja eikä ole epärehellinen, jes, jumala on muuten hyvä frendi!

Viimeksi muutettu 23 maalis 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU