26 loka 2016

Ykseyden kokemus auttaa kunnioittamaan elämään

Kirjoittanut 

Ykseys on ollut minulle vaikea asia ymmärtää. Miten me voimme kaikki olla ”yksi”? Laavalampusta on ollut verraton apu....

Ykseys tarkoittaa sitä, että sinä, minä, me, naapuri, taivas, maa, eläimet, avaruus, kosmiset olennot, Saatana ja Jumala ja kaikki tyhjyys on loppupelissä yhtä ja samaa.

Täällä maan päällä eläessämme tätä mielenkiintoista seikkailua, ykseys harvoin näkyy tai tuntuu. Kaivamme omat pienet poteromme, jossa sitten kyyhötämme läpi elämän, päästämättä sinne muita kuin sopivasti samanhenkisiä tai ne ihan lähimmät ihmiset.

On minä ja perheeni, mutta mukaan ei mahdu naapurin Kaisa, on se niin ärsyttävä akka.
On minä ja kaverit, ne joiden kanssa ollaan samaa mieltä, me ollaan hyvää pataa!
On minä ja maani, ja maailmanmestareista tulee ”meitä”, häviäjät unohdetaan.
On minä ja lemmikkini, mutta tehokasvattamon siat unohdetaan.
On minä ja kesämökkijärvi, joka saatiin puhtaaksi, mitä me muista järvistä.
On minä ja maapallon ihmiset, muut ihmiset, jopa eri maanosista ovat kavereita, jos avaruusolennot hyökkäisivät, silloin olemme jo me.

Näemme toiset ihmiset vihollisina, emme ystävinä. Pelkäämme pahinta. Ja se mitä pelkäämme ja mihin ajatukset suuntaamme, toteutuu. Olemme luojia. Ykseyden näkeminen, se että toinen on "minä, on auttanut minua kunnioittamaan ja välittämään toisista ihmisistä.

Kun hokaa, että olemme kuolemattomia sieluja ja olemme osa jumalaa ja sitä kautta itsekin jumalia, kunnioitus kaikkea kohtaan herää. Kun ymmärtää, että naapurin Kaisa tai se ”rättipää” on ihan samasta energiasta lähtöisin, oppii paremmin hyväksymään kaiken ympärillä olevan. Ja kun viimein käsittää, että olemme yhtä jumalan kanssa, pystyen omilla valinnoilla luomaan maailman paremmaksi paikaksi elää. Sitä odotellessa.

Lainaus KJK 3, sivu. 282

Jumala: Elämä ulottuu joka puolelle ja luo uusia muotoja

Neale: Se on varmasti ihan kuin 1960-luvun laavalamppujen mönjä, joka oli siihen aikaan valtavan suosittu juttu. Möykyt olivat isoina, pehmeinä ja pyöreinä palloina pohjalla, ja kun lämpö alkoi vaikuttaa niihin, ne kohosivat ylöspäin, jakaantuivat ja muodostivat uusia möykkyjä, jotka taas muotoutuivat, liittyivät yhteen, valuivat sitten alas ja aloittivat kaiken alusta. Putkeen ei koskaan tullut "uusia" möykkyjä. Kaikki oli samaa ainetta, joka muotoitui uudeksi ja erilaiseksi. Vaihtelu oli loputonta ja sitä oli kietova seurata.

Jumala: Loistava vertaus. Juuri niin asia on sielujen kanssa. Yksi ainoa sielu - joka todellisuudessa on kaikki, mitä on - uudistaa itsensä pienemmiksi osasiksi. Kaikki "osat" ovat olleet mukana alusta asti. "Uusia" osia ei tule, vaan osat muuttavat muotoaan koko ajan uusiksi ja erilaiseksi.

Viimeksi muutettu 23 maalis 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU