03 loka 2017

Tasapaino

Kuuden viikon mittainen työprojektini päättyi kenttätöiden osalta perjantaina. Se on ollut yrityksemme 18 -vuotisen historian suurin yksittäinen projekti tarjoushinnaltaan. Tein viimeiset kuusi viikkoa keskimäärin 60 - 70 tuntia töitä viikkotasolla eli käytännössä arkisin 10 - 15 tuntisia työpäiviä ja satunnaisesti vielä viikonloppuisin toimistotöitä. Hullun hommaa, ajattelet ehkä niin?

Myönnän, että projekti on ollut minulle fyysisesti rankka. Vasen polveni on oikutellut urheiluvammojen seurauksena jo reilu parikymmentä vuotta ja nyt viimeisen viikon ajan se on ollut todella kivulias. Samoin pitkien työpäivien päätteeksi kävin usein saunassa ja syömässä ja sen jälkeen sanan mukaisesti rojahdin hotellin vuoteeseen heräten seuraavana aamuna noin kuuden aikoihin uuteen työpäivään. Heräsin useimmiten kuitenkin innostuneena uuteen päivään.

Henkisesti sen sijaan olen ollut onneni kukkuloilla lähes koko projektin ajan. Viimeiset vuodet ovat olleet minulle haasteellisia, minun on ollut välillä todella vaikeaa motivoitua työhöni. Tosiasiassa koko elämäni on ollut ajoittain hukassa muutoinkin viime vuosina, kuten varmasti aiemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi. Tämän projektin osalta kuitenkin sytyin uudelleen ja teimme koko projektin hyvällä draivilla. Aistin, että kaikilla projektiimme osallistuneilla oli rento fiilis ja hymy herkässä, vaikka työmme olikin välillä varsin fyysistä ja monet päivät pituudeltaan pitkiä. Kenenkään suusta, saati kasvojen ja kehojen eleistä en aistinut mitään negatiivista. Toki projektissamme oli vastoinkäymisiä, mutta ne kaikki selätimme ja toteutimme projektin päivälleen siinä aikataulussa, jonka heti alkuun laadin. Työmme sujui, kuin rasvattu.

Tämän viikonlopun, kuten useimmat viime viikkojen viikonloput olemme olleet täällä loma-asunnollamme Ranta-Lepolassa. Kaikki lauantait olen viettänyt sapattia, en ole vaatinut itseltäni yhtään mitään, vaan olen vain enimmäkseen ollut, levännyt ja nukkunut. Toki ruuat olen tehnyt ja saunan joka ilta lämmittänyt, mutta siinä ne tärkeimmät ovat sitten olleetkin. Olen osannut olla itselleni armollinen ja se tuntuu hyvältä.

Ensi viikon teen vielä toimistotöitä ja sitten pidän kaksi viikkoa syyslomaa pelkistä ylityötunneista. Lähdemme Evelinin ja pikkupoikiemme Ronnyn ja Jokerin (karvatassujemme) kanssa matkailuautolla Lofooteille sekä Lappiin. Menemme ilman aikataulua ja sen tarkempaa reittikarttaa, ihan siis vain fiiliksellä. Tavoitteemme ja tarkoituksemme on Evelinin kanssa käydä kastautumassa kaulaa myöden Jäämeressä.

Viime viikkoina olen ollut tasapainoisempi kuin pitkään aikaan, ainakin omasta mielestäni. Ehkäpä olen vain sittenkin kaivannut uusia ja suurempia haasteita työn saralla? Työn vastapainoksi en ole itseltäni vaatinut enää yhtään mitään, vaan olen antanut itseni vain olla. Samoin suhteemme Evelinin kanssa on syventynyt ja nyt reilun 15 kuukauden seurustelumme jälkeen tunnen joka solussani sen, että rakastan tuota pientä, sydämellistä ja iloista sekä kaunista naista. Tärkeintä elämässäni on, että saan rakastaa! Osansa rakkaudestani saavat myös tyttäreni ja karvatassumme sekä ystäväni sekä koko lähiympäristöni.

Viimeksi muutettu 02 loka 2017
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU