05 kesä 2018

Maailma on minussa

Siitä on kulunut aikaa kutakuinkin seitsemän vuotta, kun kysyin eräältä henkilöltä hänen mielipidettään siitä, että miksi me elämme täällä Telluksella? Hän vastasi, että meidän elämämme on Aatamin unta. Mitään ei siis oikeasti tapahdu yhtään missään, kaikki on vain Aatamin unennäköä. Voisiko se olla niin? Mitäpä, jos se onkin juuri niin?

Tänään tätä kirjoittaessani on toinen pääsiäispäivä. Olemme olleet pitkän viikonlopun rakkaani ja pikkupoikiemme kera täällä Ranta-Lepolassa. Pääsiäisen sää on ollut erinomainen. Keskiviikosta sunnuntaihin olemme saaneet nauttia kevätauringosta pilvettömältä taivaalta. Öisin on ollut reilusti pakkasta, mutta iltapäivisin ilma on ollut plussalla. Täällä on lunta edelleen yli 70 cm. Vuokrasin moottorikelkan koko pääsiäiseksi ja pitkänä perjantaina kävin ajamassa sillä yli 50 km:n reitin todetakseni, että aika on ajanut ohi tästäkin nuoruuden unelmastani. Paluumatkalla ajoin vielä kelkan kiinni niin, että jouduin soittamaan naapurini auttamaan sen ylös nostamisessa. Eikä siinä kaikki, vaan lisäksi venäytin selkäni kelkan nostopuuhissa. Lauantaiaamusta alkaen olen ollut kuin vaivaisukko, sillä selkäkivun lisäksi liikkumistani ovat haitanneet erittäin kipeät reisilihakset. Tuli kaksi asiaa selväksi, en tarvitse omaa moottorikelkkaa ja tarvitsen reilusti lisää liikuntaa ja lihaskuntoa voidakseni fyysisesti paremmin.

Viimeiset pari viikkoa olen lukenut Deepak Chopran Salaisuuksien kirjaa ja nyt pääsiäisen aikaan sain sen luettua loppuun todetakseni, että aloitan sen saman tien uudelleen. Tämä kirja ei mennyt kokonaan tajuntaan edes nyt toisella lukemisella. Edellisen kerran luin sen pari vuotta sitten. Jos jo kolmas kerta toden sanoisi? Sen, mitä siitä ymmärsin, niin sen, että maailma on minussa. Minä en ole maailmassa. Minua ei ole koskaan ollutkaan, eikä tule olemaankaan. Minä olen vain unen henkilö Aatamin unessa hänen nukkuessaan Paratiisissa. Tiedätkö mitä? Minusta tuo tuntuu ehkä parhaimmalta, mitä olen koskaan ymmärtänyt?

Juuri nyt teemme kotiin lähtöä täältä Ranta-Lepolasta. Kerta toisensa jälkeen täältä lähteminen on aina vaikeampaa. Minä tahtoisin jäädä tänne. Suuri unelmani juuri nyt on, että lähitulevaisuudessa minun ei enää tarvitsisi lähteä täältä, vaan voisin jäädä tänne. Tahtoisin asua täällä vähintään vuoden, ehkä pidempäänkin. Täällä on vain niin hyvä olla, puhtaan luonnon ja minulle niin tärkeän elementin eli veden äärellä.

Viimeksi muutettu 04 kesä 2018
Kuka Minä Olen - Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Uusimmat artikkelit kirjoittajalta Kuka Minä Olen - Jyrki Hämäläinen

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU