31 toukokuu 2016

Vehnämössöt vähemmälle

Kilpirauhasen vajaatoimintaan tai ainakin parempaan oloon on selvästi apua tuonut vehnän ja rukiin pois jättäminen ruokavaliosta.

Entinen leivän ja juuston mutustelija on poissa. Ja samalla on myös poissa turvonnut vatsa ja ilmavaivat. En olisi uskonut, jos en olisi kokeillut. Ensimmäinen pysyvä ruokavalion muutos siis. Pahimmin vatsaani on höykyttäneet siis ruis- ja vehnäleipä. Eroa ei ole ollut, onko hiivaa vai ei. Mutta jos olen tehnyt leivän itse, vatsa sietää sitä paremmin kuin kaupan leipää. Tiedä sitten syytä. Tosin leipomiini leipiin ei tule juurikaan valkoista vehnämössöä, vaan siemeniä, spelttiä ja kauraa. Käytössäni on myös kotimylly, jolla jauhan viljat jauhoiksi juuri ennen leipomista.

Mitä sitten leivän tilalle? Leivon gluteenitonta tattarileipää ja mutustelen silloin tällöin kaupan gluteenitonta näkkäriä. Niillä pärjää. Vaan ei voi kieltää, että hetkittäin tekee heikkoa, kun tuoreen vehnäleivän tuoksu leijailee nenään....rapea kuori, pehmeä sisus...kuinka voi sulaa leivän päälle...ah. Mutta mennyt, mikä mennyt. Loppujen lopuksi kyseessä on muutos, jonka haluan tehdä. En halua voida huonosti. On tehtävä valintoja.

Leipä on siis jäänyt. Täysin gluteenittomalla en kuitenkaan ole, en siis lue joka purkin kylkeä, löytyykö gluteenia, vehnää, ohraa, ruista tai muuta vastaavaa.

Neljän viikon mehukuurin jälkeen, elämäntavat oli helppo muuttaa. Toinen pysyvä ruokavalion muutos on siis raakamehut. Ne ovat tulleet jäädäkseen. Puristan joka aamu mehut päiväksi ja syön yleensä kiinteää ruokaa ensimmäisen kerran tuossa iltapäivän puolella, aamu ja päivä mennään mehuilla ja smooteilla. Samalla paino laskee hitaasti, joka ei sekään ole mikään negatiivinen asia. Ja energiataso on ollut todella huikea koko kevään, kiitos raakamehujen, joista saan käsittämättömän paljon vitamiineja ja hivenaineita. Mehujen pohja tulee porkkanasta, omenasta, selleristä, limestä, appelsiinista, kurkusta ynnä muista sellaista, vähän aina saatavuuden ja mielialan mukaan. Sekaan sotken esimerkiksi nokkosta, horsmaa, voikukkaa ja vuohenputkea, joita löytyy omalta pihamaalta hurjan paljon.

Jokaisen kannattaisi kuunnella omaa kehoaan, mikä tuntuu hyvältä, mistä tulee hyvä olo. Se mikä maistuu suussa (tai mielessä) hyvältä, ei aina ole keholle parasta ravintoa.

 

 

 

Viimeksi muutettu 31 toukokuu 2016
Sari Autere

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU