17.09.2013

Rukouksesta kiitollisuuden voimaan

En ole koskaan rukoillut usein. Lapsuuteeni kuului ruokarukous ja iltarukous, josta muistan lopun: ”sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi”.

Rukouksen tarkoitus lienee helpottaa oloa, mutta luulen että kohdallani kävi toisin, mietin miksi ja miten ihmeessä voin yöllä huomaamattani kuolla.

Ja sitten aamulla herään Jumalan tai Jeesuksen luona? Lapselle hieman ahdistavaa. Vanhemmiten muistan rukoilleeni vain, valtavan epätoivoisissa tilanteissa.

Entä ”vastasiko” luoja rukoukseeni? Joskus vastasi, toisinaan taas ei. Tuntui oudolta, kuinka sattumanvaraista kaikki saattoi olla. En voinut uskoa, että Jumala antaisi toisille niin paljon ja toiset eivät saaneet mitään. Sitäkö Jumalan rakkaus ja armo olivat?

Rukousta en enää käytä. Kiitollisuutta ja mielikuvitusta enemmänkin. Uskon, että omilla ajatuksillamme muokkaamme maailmaa, emme vain omaamme, vaan myös tätä yhteistä.

Rukous on ollut minulle pyytämistä, sen toteamista, että minulla ei ole jotain. Sen toteamista, että koen puutetta. Toivoin saavani rukouksen avulla luojalta jotain ja toivoin että hän huomaisi minut. Hokiessani tai pyytäessäni jotain mitä minulla ei ole, ajatukseni (energia) välittää sen maailmankaikkeuteen ja antaa mitä pyydän; puutetta.

Tällä hetkellä opettelen kiittämään niistä kaikista upeista ja ihanista asioista mitä elämässäni on.

En suostu enää pyörittämään päässäni kaikkea sitä, mikä on ”pielessä” tai mitä ”pitäisi" saada lisää. En usko sattumaan, vaan siihen, että vedän itse puoleeni kaiken mitä elämässäni on, sekä sen ilot että surut.

Olemme kaikki saaneet valtavan lahjan, ajatuksen voiman, opetellaan sen käyttämistä.

Ote Neale Donald Walschin kirjasta Keskusteluja Jumalan kanssa:

"Et saa sitä mitä pyydät etkä voi pyytää kaikkea mitä haluat. Se johtuu siitä, että pyyntösi on puutteen toteamista ja kun sanot haluavasi jotakin, seurauksena on vain puuttumisen kokeminen omassa todellisuudessasi.

Oikea rukous ei siksi koskaan ole anelemista vaan kiitollisuuden osoittamista. Kun kiität Jumalaa etukäteen siitä minkä päätät kokea todellisuudessasi, tunnustat itse asiassa sen olemassaolon. Kiitollisuus on siksi voimakkain rukous jonka Jumalalle voi esittää, vahvistus siitä, että olen vastannut jo ennen kuin pyyntö on esitetty. Älä siis milloinkaan anele. Pidä arvossa sitä minkä olet saanut."

 

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net