19.06.2019

Keskusteluja Jumalan kanssa - itsensä rakastaminen

Minä olen, niin kuin aina olen ollut, iätön, ikuinen ja aina läsnä. Mistä lapseni haluaisit puhua tänään?  Itsensä rakastamisesta.

Se on hyvä aihe, erinomainen valinta. Alat jo pääästä pelostasi ja rakkaudettomuudesta itseäsi kohtaan.
- En voi todellakaan sanoa rakastaneeni itseäni. Olen kohdellut kehoani kaltoin, turmellut sitä alkoholilla ja velttoudella. Mieleni olen antanut aika ajoin tylsistyä. En ole kokenut olevani kovinkaan rakastettava. Olen kokenut arvottomuutta, suuren osan elämästäni olen ollut häpeissäni, tuntenut syyllisyyttä ja olen ollut äärimmäisen ankara itseäni kohtaan. Kaikki se fokusoitui nuoruudessa täysin holtittomaan käytökseen sekä rakkauden epätoivoiseen etsintään. Nyt olen sentään vähän rauhoittunut, mutta en tunne itseäni vieläkään kovin rakastettavaksi tai ”hyväksi”.

Elit tosiaan nuoruudessa melkoista vuoristorataa...Syyllisyys, häpeä ja itsensä pieneksi tekeminen, näitä tuntemuksia kannatte jokainen sisällänne. Ja voit kantaa näitä uskomuksi läpi elämien. Kunnes et enää kanna. Voit päästää niistä irti, kun tajuat, että et tarvitse niitä enää. Kun muistat kuka oikeasti olet.
- Tuntuu että taas epäonnistun....pelkään sitä.

No niin, nyt päästään taas asian ytimeen. Epäonnistuminen. Sitä tunnetta sinä olet kantanut vahvimmin. Nyt kun puhut tässä kanssani, sinusta tuntuu, että sinun pitäisi osata olla täydellinen. Ja että kaikkien sanojen ja ajatusten pitäisi olla minun lähettämiäni. Ja niin ne ovatkin, vaikkakin sinä olet niitä hieman oman mielesi mukaan värittänyt :D
- haluaisin niin kanavoida ainutkertaista, virheetöntä tekstiä, en oman mieleni aikaansaamaa tarinaa. Haluan olla hyvä, paras siinä mitä teen.

Te kaikki haluatte loistaa, eikä siinä ole mitään pahaa. Loistaminen omassa elämäntehtävässä - (no varsinaista elämäntehtävää ei oikeastaan ole, mutta se on sivuseikka) - mutta loistaminen, se on sitä mitä haluat, eikö niin. Mutta et halua sitä tunnustaa.…
- Tuntuu, että epäonnistun kaikessa mihin ryhdyn, enkä osaa koskaan tarpeeksi. En ole riittävä. Olen liian pieni. Ja kuitenkin koen, että olen iso.

Melkoinen ristiriita, eikö? Haluat olla "iso", loistava, paras. Mutta painat itsesi pieneksi. Haluat olla huomaamaton, mutta haluat loistaa. Ei ihme, että luomistoiveesi eivät toteudu. Et uskalla ole rehellinen itsellesi siinä, mitä haluat. Maailmankaikkeuden on hiukka vaikea toteuttaa toiveitasi, jos muutat koko ajan mieltäsi.
Te kaikki olette suurenmoisia, loistavia, täydellisiä osia minusta. Älä vähättele itseäsi ja lahjojasi. Olen antanut sinulle kyvyn tulla suureksi, mutta haluat pysyä pienenä. Et usko vielä kunnolla olevasi luoja, veroiseni….Miksi kätesi kieltäytyivät kirjoittamasta loppua. Veroiseni.…?
Jos haluat käydä tätä keskustelua kanssani, pyri rehellisyyteen. Ei minun tähteni vaan itsesi ja lukijoiden. Luominen ja itsensä rakastaminen saa voimansa rehellisyydestä itseäsi kohtaan. Tunne kuka olet ja miten haluat elää.
Minä tiedän sinun kaikki salaiset haavesi, et pääse minua pakoon. Minä olen sinä. Elän sinun kauttani, niin kuin elän kaiken kautta. Olen jokaisessa atomissa ja niiden välisessä tyhjyydessä. Olen aina ja kaikkialla. Ikuisesti.

Rakastan sinua. Olemme yhtä. Nyt ja aina.

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net