05.05.2014

Voihan nenä!

Luonto saattoi olla hyvinkin julma entisaikaan, tai niin ainakin kuviteltiin, sillä luonnosta etsittiin (ja löydettiin) syy mitä erilaisempiin vaivoihin. Erilaiset "nenät" olivat hyvinkin yleisiä.  Maanenä Taudin sai siis maasta ja se ilmeni esimerkiksi paiseina ja veren jähmettymisenä. Sydämeen päässeenä se vei nopeasti hautaan. Taudin saatuaan teiskolaisen käsityksen mukaan piti tehdä seuraava loitsu: kipeää paikkaa hierottiin kolme kertaa suolalla myötäpäivään, jonka jälkeen mentiin järven pohjoispuolelle selkä järveen päin. Nyt piti vasemman olkapään yli heittää suola ja lukea Herran siunaus. Perholaiset hävittivät maanenän seuraavalla tavalla: aidan tukiseipään alta piti ottaa puukolla maasta pala ja sillä painaa maahista kolme kertaa. Maa piti palauttaa samaan kohtaan, mistä se oli otettu. Metsännenä Metsännenään sairastuneet eivät saaneet "rauhaa". Vatsaa kivisti, jalkoja katkoo, metsännenä ajoi ihmistä ja paikat kipeytyivät. Tauti tarttui metsästä, monesti pelästymisen takia (esimerkiksi sen jälkeen, kun oli kompastunut juureen, tai havu löi). Metsännenän sai myös, jos kulki kahden puun alitse, jonka latvat olivat vastakkain ja toisissaan kiinni. Myös muurahaispesästä sai tartunnan, mikäli on uskomista suomussalmelaisiin. Heidän mukaansa tauti parani, kun vuoli hopearahasta kolme lastua muurahaispesään ja vetää ristin muurahaispesän päälle. Sen jälkeen pitää pyörähtää myötäpäivään pesästä pois, katsomatta jälkeensä. Tuuliaisnenä Tuulen mukana kulki paljon pelottavaa. Rovaniemelle pienet madot kulkivat tuulen mukana. Madot sitten menivät ihmisen sisälle ja toivat taudin mukanaan. Isorokon taas pystyi haistamaan "kun oli isorokko, niin lensi ilmassa sellainen oikein paha haju, semmoinen kuhina kuului, niinkuin sörttinkivaatteissa olisi ollut kulkija. Niitä oli siinä päättömiä, jalattomia ja muita vajavaisia. Ne tautia toivat, ja paljon ihmisiä kuoli." Tuuliaisnenään auttoi, kun puhalsi palkeilla kipeää paikkaa. Kalmannenä Kuolema oli muinoin läsnä ihmisten elämässä nykyistä näkyvämmin. Yleensä vainaja pestiin, puettiin ja säilytettiin kotona. Välttämättä suhtautuminen kuolleisiin ei ollut kuitenkaan luontevaa, sillä vainajasta saattoi saada kalmannenän. Suurella varmuudella tartunnan sai, jos pahasti pelästyi vainajaa. Sen saattoi saada myös ruumiin pesuvedestä tai ruumislaudasta. Hautausmaaltakin tuli tauteja, jos siellä käveli paljain jaloin tai söi marjoja marjapuskista.  Pelättiin myös "kirkonväkeä", joka tuli noutamaan vainajaa. Tällä ei suinkaan tarkoitettu pappia tai muuta kirkon työväkeä, vaan henkiolentoja: "tavallisesti ihmiset eivät näe kirkonväkeä, mutta sellainen, joka on ruumista säikähtänyt, voi ruveta näkemään sitä", uskottiin Lohtajalla. Kalma oli moninainen tauti. Jos se tarttui, ihminen tuli höperöksi, kitkotti, turvottui, mätäni, työ ei luistanut tai ihminen meni voimattomaksi. Kiteellä kalma saattoi tehdä ihmisen hulluksi, langettavatautiseksi (?), köykkäseläksi, vääräsääriseksi, silmäpuoleksi, upposokeaksi, ruhoksi tai rammaksi, vaikka ikinä miksi, muttei hyväksi. Kalmannenän saattoi voittaa, kun kolmesta lepästä otti kolme varpaa ja niillä pyyhi sairasta. Pyyhkiessä piti sanoa: "Hyvä kalma, kaunis kalma, valkia verevä kalma, mäne nyt kuolleen keralla salatauvan lappioon, tuhatlauvan tutkameen, kirkon kirjavan tykköön". Loitsijan pitää sen jälkeen mitata yhdeksän pituuttaan kirkolle päin ja samalla loitsuta uudelleen äskeinen loitsu. Lopuksi luetaan Isä meidän, uskontunnustus ja Herran siunaus, mutta ainoastaan puoleen väliin asti.  Vedenvihat Vedellä ei näemmä ole "nenää", joten jos vedestä sairastui, sanottiin ihmisen saavan päällensä veden vihat. Veden viha ilmeni kivistyksenä, poltteena ja turvotuksena. Keho saattoi myös mennä kokonaan ruvelle jos joi myrkyllistä vettä. Limakivistä saattoi saada vesirakkulat jalkoihin. Vesihiisi taas tartutti kutinan käsiin. Vehkalahdella veden vihoja ennaltaehkäistiin sylkemällä lähteeseen tai puroon kolme kertaa ennen juontia. Jos tauti sitten tarttui, Jaalassa vaiva paranneettiin peseytymällä samassa paikassa kuin mistä taudin sai. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net