18.11.2014

Ruokamato ruuan sulattaa

Rannevaltimo oli se paikka, josta saattoi tietää kunkin "henkiset olennot". Tiedettiin että se toimii eri ihmisillä eri lailla ja siitä saattoi lukea ihmisen aatteita, olihan se yhteydessä sydämeen. Jos ajatteli pahoja, sen huomasi!  Piippolassa tuumattiin seuraavaa: "suonet kulkee joka paikassa ruumista, pulssisuonet kaulassa ja korvallisilla. Sydänjänne lähtee rinnan alta ja haaroo kummankin reiden juureen. Verisuonissa kulkee veri ympäri ruumista, se pitää kulkea, ilman ei ole terveellistä. Kaikki suonet menee napaan, kaikkien suonien pää sinne menee". Verestä oltiin sitä mieltä myös, että eri veri on eri ihmisillä. Toisilla veri on punaista, toisilla mustaa, yhdellä vetelää ja toisella sakeampaa. Vanhalla veri on sakeaa, mutta nuorella juoksevaa, punaista ja sitä on paljon. Nuorista täytyikin sen vuoksi kupata liika veri pois, muuten se alkaa pistellä, kutista ja nostaa paiseita. Tiedettiin myös että jos ihmiset suonet näkyvät hyvin, niin ihminen on hyvissä voimissa. Entäpä sitten hampaat ja ruuansulatus? Etuhampaat, syömähampaat, silmähampaat, torahammas ja väkihammas löytyy rovaniemeläisten suusta. Ja hampaita piti "voimistella", jotta niistä tulisi lujat. Kulmahampaista tuumattiin myös, että jos ne lähtevät pois, niin silmät eivät enää ole oikein "raittiit" (?) Ruoka meni sitten ruoka- ta kurkkutorvea pitkin alas ruokalaukkuun ja sieltä se valui sulattajan läpi suolistoon. Ravintoaine lihottaa ja roska-aine tulee ulos. Merikarvialla uskottiin että ihmisen sisällä on sammakko, joka pienentää ruuan, Taivalkoskella saman työn suoritti puolestaan ruokamato. Haavat Haavan päälle laitettiin ennen muinoin rautalehtiä (piharatamo), ukontuhnioita (maamuna), valkolehtiä (sikuria) tai palsamin juurta. Myös erilaisia sekoituksia siveltiin runsaasti, ne sisälsivät yleensä joitakin seuraavia aineita; pihkaa, koivun sisäkuorta, tervaa, tärpättiä, tuhkaa, suolaa, viinaa, virtsaa, hämähäkin verkkoa, ruutia, liimaa, korvavaikkua tai tupakkaa. Märkivään haavaan oli myös omat rohtonsa: koivun sisäkuorta kuumennetaan ja siitä tippuvaa ainetta laitetaan haavan päälle. Luopioisissa valmistettiin pihkalaastaria. Sian ihraa ja kuusen pihkaa keitetään niin kauan, että siitä tulee kiinteää. Tämä seos laitetaan haavaan. Iisalmessa oli tälläinen sanonta:"Jos pientä haavaa nuolaisee ja isoon haavaan kusasee, niin eivät ota ajosta lihat eivätkä tule kylmänvihat." Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois  
Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net