03.03.2016

Ihotaudit

Syyhyt, rohtumat ja paiseet, vaivasivat ihmisiä aika ajoin ja niiden parantamiseksi olikin keksitty jos jonkinlaisia keinoja. Osa vanhan ajan "ihotaudeista" lienee johtunut huonosta hygieniasta ja sitä kautta syöpäläisistä.

Vaivoja seliteltiin myös paremman tiedon puuttuessa maahisilla, joita oli ainakin yhdeksää eri laatua: vesi-, savi-, sika-, lammas-, hevos-, kivi-, maa-, hiekka- ja tulimaahinen. Maahinen ilmeni esimerkiksi "rohahtuman ja ryydelmän tapaisena ihotautina", kosteana rupena, kesivinä laikkuina  tai  "ihosta nousevina nyppelinä".

Nimestä saattaa jo päätellä, mistä vaivan uskottiin johtuvan. Vaivan aiheuttaja oli samalla myös avain vaivan parantamiseen. Esimerkiksi savimaahinen hävisi kun kohtaa paineli savella, sikamaahinen hävisi kun kohtaa hieroi sianpaskalla. Myös muita neuvokkaita konsteja oli olemassa. Ruokalahdella parannettiin "maaheinen" (jalka turposi, märki ja meni ruvelle) kastemadolla, jolla siveltiin kipeää kohtaa. Sivelyn jälkeen mato piti laittaa samaan paikkaan, missä se oli ollut ja sanoa: "ota maa ommais, anna minulle terveys".

Vesimaahisen aiheuttamia vaivat ilmenivät esimeriksi märkivinä rupina: "visva kuohuu ja iho on vereslihalla". Silloin piti ottaa hetteestä, mihin vesi juoksee kolmesta eri kohdasta, maata kolmesta eri paikasta ja painella sillä vaivaista kolme kertaa. Tämän jälkeen maa piti viedä takaisin, ja niin maahisen viha on voitettu. Tuulesta sai myös vaivoja. Kittilässä tuulenviha parannettiin seuraavasti: otettiin lunta, pajunvitsa, savea ja puoliksi leikattu pottu. Näillä paineltiin kipeää kohtaa, siihen syljettiin ja sille puhuttiin ja siitä se parani.

Variksen saappaat

Iho oli kovalla koetuksella rankassa työssä ja niinpä rohtumilta ja sierettymiltä ei voinut ennen vanhaan välttyä. Vaan eipä hätää, konsteja oli monia. Rohtumaa hoidettiin esimerkiksi kalanmädillä, sammaleella ja lampaan sisälmyksillä. Onkimadot sopivat myös erinomaisesti parannukseen. Laitettiin liuta matoja pulloon, pullo sulki ja uuniin "sulamaan". Siitä sitten rohtuman päälle.

Sierettymät eli halkeilut paranivat valkoisen hevosen virtsalla. Jos ei halunnut hoitaa huuliaan kyseisellä tavalla, saattoi suudella talon nurkkapäitä pohjoisen puolelta tai saunanlauteita, niin vaiva hävisi.  Lapset saivat keväisin "variksen saappaat" juostuaan avojaloin. Jalat sierettyivät ja niihin tuli verta tihkuvia haavoja. Tällöin varis raakkui lapsille: "Tules tänne tuvan taa, soat soat saappaat!" Tästä syystä pienet lapset pelkäsivät variksia. Myös kurkien ajateltiin tekevän samoin.

Valehtelusta kieleen rakko

Rupia ja rakkoja ilmaantui monesta eri syystä. Asianomainen oli saattanut puhaltaa tai sylkeä tulenpesään tai niistänyt syödessään perunoita. Syynä saattoi olla vaikkapa se että oli valehdellut - silloin tuli rakko kieleen, mikäli uskomme sääksmäkeläisiä. Viljakkalassa ei auttanut pieraista tuleen tai ruvet koristivat pian takapuolta. Parannuskeinoja rupiin olivat esimerkiksi pikiöljy, sammakon kutu ja tulelta anteeksi pyytäminen.

Lähteet:
Hako, Matti (toim.): Kansanomainen lääkintätietous
Tuovinen, Jane: Tietäjistä kuppareihin
Hernesniemi, Antti: Jäsenet paikalleen, paha veri pois

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net