05.05.2014

Kansanparannuksesta ennen vanhaan

Monikaan meistä ei luottaisi loitsun voimaan, kun veri valuu pitkin jalkaa tai levittäisi palovamman päälle  lampaan lantaa. Vanhan ajan kansanperinteen tuntemat menettelytavat taudin parantamiseksi tai  tarttumisen estämiseksi tuntuvat suoraan sanoen järjettömiltä näinä päivinä. Mutta siitä huolimatta ne ovat yhä osin toimivia. Muinoin Suomessa eli käsitys siitä, että sairaus tai vamma oli rangaistus synneistä tai luonnonvoimien suututtamisesta. Myös henget, yliluonnolliset olennot sekä ilkeät ihmiset saattoivat tehdä taudin. Taudit jaoteltiin kuolemantauteihin tai tekotauteihin. Panenta- eli tekotaudit olivat ilkeämielisten ihmisten aiheuttamia tai seurausta luonnonvoimien suututtamisesta. Kuoleman- eli jumalan tauteja ei voitu parantaa, näitä olivat muun muassa rutto. Ilman nykyaikaisia lääkkeitä ja tietämystä ihmiset saatiin kuitenkin monesti parannettua. Lääkkeet haettiin metsästä, erilaisia yrttejä ja lääkekasveja käytettiin paljon. Myös erilaisilla loitsuilla, hokemilla ja rukouksilla parannettiin. Kylissä oli lisäksi parantajia, shamaaneja ja noitia, jotka tunsivat ja osasivat parantaa vaikeammat taudit. Taudit tarttuivat vanhan käsityksen mukaan ihmiseen monesta eri paikasta: maasta, metsästä, vedestä, tuulesta, kalmasta tai vaikkapa pelästymisen vuoksi. Sairastuminen saattoi johtua myös siitä, että vihamies on kironnut tai katsonut pahalla silmällä. Parantuakseen piti ensimmäiseksi selvittää, mistä tartunta oli tullut - oliko se metsännenä, veden viha vai johtuiko se jonkun ihmisen suututtamisesta? Taudin alkuperää selviteltiin esimerkiksi seulalla. Yhden tavan mukaan seulan keskelle asetettiin kaularisti ja reunoille vastakkain kaksi hiiltä ja kaksi leivänpalaa. Kappaleet nimettiin sen mukaan, mitkä olivat todennäköisimmät syyt. Seulan yläpuolella riiputetaan pellavaharjaa ja katsotaan minkä nimetyn kappaleen suuntaan harja heiluu. Näin löytyi taudin alkuperä. Jos harja jäi pyörimään kaularistin päälle, oli tauti kuolemantauti. Jos omin voimin asia ei selvinnyt, silloin käännyttiin parantajien ja noitien puoleen. Esimerkiksi Vienan Karjalassa piti noidan pään alle yöksi asettaa jokin sairaan vaatekappale, niin aamulla noita kertoi vastauksen. Myös viinasta katsottiin paljon sairauksien syitä. Sairauden syyn selvittäminen oli tärkeää, monesti tieto pelkästään riitti parantamaan. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net