28.01.2015

Itsehoitoa pikkuvaivoihin

Parantajia ei sopinut vaivata pienen vaivan takia, joten ennen muinoin piti osata itse hoitaa tavallisia vaivoja ennen kuin lähti parkuen parantajan perään. Pieniä vammoja puhallettiin, nuoltiin, paineltiin, siveltiin ja puristettiin sekä käytettiin yrttejä. Tikku sormessa Entisaikaan puulla lämmitettiin sekä torppa että sauna ja valmistettiin ruoka, joten tikkuja kyllä piisasi ihmisten käsissä. Tikkuja ei kuitenkaan auttanut kiskoa sormesta miten sattui, vaan niihin kuului asianmukaiset rituaalit. Mäntyharjulla tikku piti nyhtää hampailla ja oli sen jälkeen pureksittava pieniksi. Lopuksi piti vielä pellavan tappuroita polttaa ja siitä syntyvää savua päästää kipeään kohtaa. Jäppilässä uskottiin kirkon voimaan, riitti kun katsoo kirkon suuntaan tikkua pois otettaessa, niin ei satu. Jos sitten tikku joutuu kynnen alle ja tulehtuu, niin sen päälle pitää laittaa suussa pureskeltua ruisleipää johon on lisätty suolaa. Seos kankaan sisälle ja kangas kipeän paikan päälle kuivumiseen saakka, jonka jälkeen toimenpide uusitaan. Kiven vihat Kiveen jos löi varpaansa tai muuten satutti itsensä, pääsääntöisesti kaikki parannusmenetelmät liittyivät myös samaiseen kiven käyttöön. Yleisin tapa parantaa oli painaa kivellä kipukohtaa (siis sillä samaisella johon satutti itsensä). Kivi saatettiin myös ensin paistaa. Kiven pesuvesi oli myös kovaa valuuttaa hoidon aikana. Mikkelissä oltiin sitä mieltä, että jos varpaan löi kiveen, oli lyötävä varvas vielä kolmesti samaan kiveen, ettei vihat tartu. Kynsimiset, hankaumat ja piiskaukset Jos joku on toista kynsinyt, niin hyvin parani kun kynsijän kynnet leikattiin ja poltettiin sen jälkeen kirveen terän päällä. Tuhka sitten laitettiin jälkien päälle. Kärsämäellä kynsimiseen auttoi omien kynsien pureskelu ja tämä sylki sitten kivun päälle. Hankautumien hoidossa konsti oli monesti kengän polttaminen. Tuhkaa sitten ripoteltiin kipeään kohtaan, tai siitä tehtiin voidetta, lisäämällä siihen talia. Muita hyviä paranemiskonsteja olivat noki ja suolakylpy. Jos varpaanväli oli kipeytynyt, oljet auttoivat siihen vaivaan. Aikoja sitten pahantekijät joutuivat piiskattavaksi. Eli selkä paljaaksi ja muutama raipanisku! Kipua saattoi estää mm. voitelemalla selkä karhun tai käärmeen rasvalla. Toinen keino oli pestä selkänsä samalla saippualla, millä ruumis oli pesty. Myös kuolleen ihmisen hammas suussa auttoi. Kinnulan vanhat olivat sitä mieltä, että piiskaus ei koskenut, jos oli kirjoista leikattuja Jeesus-sanoja suussa. Palovammat ja paleltumat Kiitos nykyisestä lääketieteestä mitä tulee palovammojen hoitoon, eläimet kiittävät myös. Vai mitä sanoisitte tavasta hieroa palaneeseen kohtaan lehmän, hevosen tai lampaan lantaa, hapankaalia, lehmän virtsaa, kalan-, karhun-, tai kananrasvaa. Kuusamossa pannaan palohaavaan rasvainen koiranpennun nahka (tarina ei kerro enempää), myös rintamaito kelpasi. Kittilässä oli vieläkin kovemmat ropit, piti keittää kissa ja sillä rasvalla voideltiin palohaava. Onneksi oli eläinystävällisempiäkin tapoja; vanha kerma, ohrajauhot (sekoitettu kalansuolaveteen), kesävoi ja sylki paransivat myös. Paleltuvat vaanivat alituiseen Suomen kylmässä talvessa, silloin käyttöön otettiin sian tai jäniksen virtsarakko, sian sappi, viina, hevosenlanta. Myös paleltumia hoidettiin homeopatian tapaan; paleltunutta ihmistä piti hieroa lumella, oven väliin syntyneellä kuuralla tai kylmällä vedellä. Myös mätämuna kelpasi hyvin tähän hommaan. Niukahdus eli venähdys eli hiveltynyt eli nyrjähtänyt Tähän vaivaan lähes koko Suomessa oli sama parannustarve, villalanka. Käyttö oli sitten hieman eri asia. Jossain paikkakunnilla riitti kun tehtiin tietty määrä solmuja lankaan, toisessa paikassa homma piti tehdä kädet selän takana ja Varkaudessa hoitokeinoksi kelpasi huonomaineisen naisen sukkanauha. Myös värillä oli väliä; punainen tehosi parhaiten, joissakin paikkakunnilla käytettiin kolme eriväristä lankaa. Usein solmujen/langan käsittelyn ohessa tehtiin myös loitsuja ja rituaaleja. Langan sijasta parannukseen käytettiin myös poron suonta ja elävänä nyljetyn käärmeen nahkaa. Nari ja selkävaivat Nari (rannenivelen rutina, lieneekö jännetuppitulehdus?) parantaminen vaati useasti useamman ihmisen apua. Kuorevedellä nari poistettiin neljän ihmisen apuvoimin. Ensin käsi laitettiin veistopölkylle; yksi otti kirveen ja huitoi sillä käden molemmin puolin (salvaa), toinen itkee, kolmas nauraa ja neljäs kyselee: "mitäs salvat?", johon kirveen käyttäjä vastasi "naria". Edelleen kysyttiin, "mitäs itket/naurat" ja vastaus oli "naria". Tämä toimitus paransi ja esti naria myös koskaan palaamasta. Soinilla narin sattuessa etsittiin metsästä yhdeksän oksaa sellaisista puista, jotka narisivat toisiaan vastaan. Oksat katkaistiin melkein irti-poikki, jonka jälkeen oksa taitettiin kipeän kohdalla päälle, samalla kysyen; "mitä sinä siinä teet?", johon taittajan piti vastata yhdeksän kertaa; "niriä naria salvaaan". Selkä vaivasi raskaan ja yksipuolisten liikkeiden vuoksi, yksi keino oli kipeän selän päällä käveleminen (lapsi tai nainen joka oli synnyttänyt kaksoset). Myös hieromisella ja kylpemisellä parannettiin selkää. Saunassa saattoi myös vihtomalla saada selkänsä kuntoon, tosin vihtana piti käyttää nokkosia! Ennalta ehkäisy oli myös tärkeää; Niittäessä kannatti sitoa ensimmäiset korret vyöllensä, niin ei tullut kipuja. Mutta ja helpoin ennaltaehkäisy lienee ollut käytössä Asikkalassa; Jos laskiaisiltana seisovilta jaloiltaan sänkyyn heittää, ei kesällä leikatessa pakota. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net