Ngankari-parantajat noudattavat yli 60 000 vuotta vanhaa aboriginaalikansojen perinnettä. Nyt heidän taitojaan on alettu hyödyntää länsimaisen lääketieteen rinnalla Australian terveydenhuollossa. Tulokset ovat lupaavia.
Tohtori Antti Heikkilä kertoo juttutuokiossaan Ilona ja Erkki Kannon kanssa, kuinka hänestä tuli vaihtoehtohoitojen kannattaja.
Mama Rastaksi nimetty afrikkalaisnainen kertoo jokaisen vihanneksen ja kasvin olevan lääke. Hänellä on suuret käsivarret ja vahva selkä, joita voi ihailla kunnioituksella. Hän on noin kuudenkymmenen vanha, mutta ahkera ja vahva kuin kolmekymppinen. Hän poimii puutarhastaan erilaisia kasveja ja ihmettelee itsekseen, miten hän ennen joutui menemään kauas etsimään näitä yrtteja, mutta nyt ne mystisesti kasvavat hänen omalla takapihallaan.
Sisätautikirurgia oli muinoin lastenkengissä ja niinpä parannuskeinotkin olivat aika erikoisia. Keuhkokuume johtui muoniolaisten mielestä jalkojen huonontuneesta tai osittain tukkeutuneesta verenkierrosta. Parantumiseen auttoi jalkojen ja jalkapohjien hierominen kohti sydäntä. Kittilässä oman virtsan juonti auttoi keuhkokuumeeseen, mutta Suomussalmella tehtiin "hiilihappovettä". Tämä juoma ei suinkaan ole normaalia hiilihappojuomaa, limpsaa, vaan jotain aivan muuta. Lääkettä varten piti kypsyttää vesi, kiehuminen ei riittänyt. Jäähtyneeseen veteen lisättiin hienonnettu koivunhiili ja hämmennettiin. Hetken kuluttua liemi siivilöitiin ja tätä "hiilihappovettä" annettiin potilaalle kolme kertaa päivässä. (Happoaine tuli hiilestä). Pistos on tauti, joka pistelee ihmisen sisällä. Pistos saattoi tuntua sydämessä, keuhkoissa, rinnassa tai vatsan aluella. Viljakkalaisten mielestä pistos aiheutui siitä, kun suoni meni luun rakoon. Pistos saattoi myös aiheutua liian rankasta työnteosta. Ja entäs ne parannuskeinot? Viina, villa ja virtsa auttavat aina, samoin maitoon sekoitettu kissankakka. Pyhäjärven neuvo on hieman kimurantti: "Pistokseen auttavat sellaiset suolat, joita on pidetty yölepakon kanssa samassa astiassa peitteen alla".  Sydänsairaudet lienevät olleet suhteellisen harvinaisia entisaikaan, mikäli asiaa verrataan kirjoista löytyneisiin harvoihin hoito-ohjeisiin. Jämsässä neuvottiin syömään suolaista, myös sipulin sanottiin auttavan. Yleinen lääke oli kuitenkin viinan sekä väkevän kahvin nauttiminen, kun "sydämestä ilkeästi ottaa ja kalvaa". Mäntyharjulla käytettiin luontaislääkintää, siellä sydämentykytykseen neuvottiin otettavan sydänheinää (hypericum quadrangulum). Ähky, joka luultavimmin oli umpisuolen tulehdus, hoidettiin sydäntä hieromalla, juomalla kylmää vettä tai sidottiin nuora ruumiin ympärille ja siihen yhdeksän solmua. Myös seuraava kihniöläinen loitsu auttoi: Ähky moinen molleroinen, poika toinen tolleroinen, meravaskesta valettu, tehty teräsvartahista, koottu koran noesta, jolla mä ähkyä äkäsen! Madot vatsassa olivat entisaikaan yleisiä ja niiden uskottiin monesti myös kuuluvan sinne, sillä esim. Hankasalmella uskottiin että jos lapamato häviäisi mahasta, ihminen kuolisi. Matojen uskottiin sulattavan ruuan ja ne lähtivät liikkeelle säikähtämisen kautta. Silloin vaivaan auttoi viina, pippurimaito ja suolavesi. Madot saattoi ruualla houkutella ulos, ihminen laitettiin istumaan haaleaan maitoon tai sokeroituun maitovelliin, silloin madot tulet alakautta syömään. Mene tiedä, matojen uskottiin tulevan vatsaan mm. karvojen seassa (jos syö niitä vahingossa), lehmän maidosta tai kaloista. Madoista käärmeisiin - ihmisen sisällä saattoi asua myös käärme, joka kiemurteli sisään ihmisen nukkuessa nurmikolla. Niihin jotka ovat kovia viina-, ja tupakkimiehiä, käärme ei sisälle tule. Miten käärme sitten sisällä ihmiseen vaikutti, ei selvinnyt, mutta muutama konsti oli sen poistamiseksi. Käärmeestä pääsi hengittämällä maitohöyryä, juomalla hevosenvirtsaa tahi asettamalla marja rinnan päälle. Kaulakuvun eli struuman kiusatessa ihmistä, häntä kutsuttiin pahakaulaseks. Tauti ilmaantui naurisvarkaalle, mikäli on uskomista polvijärveläisiin. Se parannettiin kuunvalolla. Tällöin piti olla yksin huoneessa kuun loppuvaiheella ja otettava ikkunasta lankeavaa valoa kolmesti ja painettava sillä kaulaa kolme eri kertaa. Apua toi myös kun torstai-iltana tai pyhäaamuna ennen syömistään (ajankohta kuun katopäivänä) paineli pihdeillä ja vasaralla pajassa kupua. Jos kuunvalo ei auttanut, niin struumaa saattoi voidella karhunrasvalla tai siemennesteellä. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois

Tartuntataudit

17.06.2015
Rokot ja kulkutaudit tappoivat ihmisiä paljon Suomessakin, kun hygienia oli puutteellista ja tietämys suojaantumisesta olematonta. Ruttoa ja koleraa vastaan keinot olivat vähäiset, viina kehotettiin ottamaan taudin estämiseksi sekä taudin aikana. Taisi olla viina enempi lohtuun, kuin itse taudin estämiseen. Ruton pääsyä kylään koitettiin tietenkin keinoin millä hyvänsä estää. Yksi tapa oli laittaa mies vartioon kylän rajalle pyssy kourassa. Jos harakka tuli näköpiiriin, se piti ampua, sillä rutto kulki sen selässä kylästä toiseen. Horkkatautia eli malariaa esiintyi myös Suomessa. Kaavilaisten keino parantaa oli seuraava: "Kun panee olkia kuopan suulle ja sytyttää oljet tulee ja äkkiä viskaa sen horkkaisen sinne tulisten olkien läpi kuoppaan, niin se säikähtää ja pääsee horkasta". Elävällä käärmeellä selkään hakkaaminen sekä aina tehokas kuuma sauna ja ämpärillinen jääkylmää vettä olivat myös keinoja horkkataudin taltuttamiseksi. Lavantautia sairastavalle juotettiin sammakon verta veden tai maidon seassa tahi syötettiin lapamatoja. Isorokkoon sairastuneita vääräleuat nimittivät "pirun kanssa yhteisellä ryynipuurolla". Sanonta on saanut tiettävästi nimensä siitä, että rokosta jäi syviä arpia naamaan. Nauriinsiemenillä ehdotettiin saavan parannusta sekä tuli- että tuhkarokkoon. Tuhkarokkoa vastaan käytiin myös tuhkaisella vihdalla. Keuhkotauti eli tuberkuloosi kiusaa jatkuvalla yskällä, kuumeella ja limaisilla ysköksillä. Neuvoja oli taas joka lähtöön: piti juodu omaa tai keitettyä lehmän virtsaa. Pyhärannassa juotiin puolestaan kaljan ja siirapin sekoitusta. Keuhkotaudin uskottiin tulevan liiasta kahvin juonnista tai kylmästä. Korvikekahvista tauti tarttui yhtälailla. Mutta onneksi Taivalkoskella tiedettiin että tauti paranee tärpätillä, sehän puhdistaa keuhkot! Keltatautiin oli selvät sävelet: piti syödä keltasirkku, joka raakana tai paistettuna, myös keltajalkaiset kananpojat kelpasivat paremman puutteessa. Apua saattoi myös saada jos laittoi keltaiset helmet kaulaan, joi virtsaa tai kylpi siinä. Kurkkumätä lähti polttoöljyllä kurlaamalla tai juomalla yrttiteetä (mynttiheinä, mali, putkenjuuria).  Sikotauti karkottui kun laittoi villasukkaan sian sontaa ja painoi sen kipeään kohtaan. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Ennen vanhaan liikuttiin paljon luonnossa, oli peltotöitä, poimittiin marjoja ja metsästettiin. Eläinten ja ihmisten yhteentörmäykset olivat siis väistämättömiä. Kyykäärme lienee yksi vihatuimmista eläimistä Suomessa. Vielä tänäkin päivänä monet ihmiset tappavat kyykäärmeen ilman tunnontuskaa, vain vanhan pelon sanelemana. Mutta miten sitten ennen vanhaan käärmeen purema parannettiin? Oulussa uskottiin että jos ihminen ehtii pureman jälkeen ennen käärmettä veteen, purema ei kipeydy. Käärmeen uskottiin näet menevän puremisen jälkeen veteen tiputtamaan myrkkyhampaansa. Sortavalassa puolestaan uskottiin siihen, että maa vetää myrkyn pois kehosta. Puremiskohta piti siis upottaa maahan. Monissa uskomuksissa käärme piti tappaa ja kipeään paikkaan laitettiin käämeen rasvaa, sappea tai koko raato. Näin vältytään kipeytymiseltä. Laihialla ihminen piti laittaa kokonaan kirnupiimään, tarina ei kerro käytettiinkö kirnupiimä sen jälkeen. Erilaiset yrtit ja luonnontuotteet olivat myös suosittuja konsteja: juoksevan veden vaahto, valkoisen hevosen maitoa, sammakon verta sekoitettuna maitoon tai pajunkuoreen takasivat joidenkin oppien mukaan  paranemisen. En tiedä jutun todenperäisyyttä, mutta hieman arveluttaa tämä Ruskealan neuvo: jos käärme puree, pitää odottaa aivan hiljaa ja paikoillaan, että käärme tulee takaisin ja imee myrkyn pois. Ampiaiset Suomalaiset olivat yllättävän yksimielisiä ampiaisten ja mehiläisten pistojen parantamisesta. Lähes kaikkialla neuvottiin ottamaan maata ja painamaan sillä pistokohtaa. Myös edellisvuotisella reikäisellä haavanlehdellä, viikatteenterällä ja villaisella painaminen auttoi asiaa. Tosin Varpaisjärvellä uskottiin että kuolemaksi on jos pistää keskipäivällä, kun taas Suomussalmella kuolema tuli, jos piston sai auringonlaskun jälkeen. Muut vaaralliset eläimet Liekö eläinkunnassa tapahtunut isokin muutos, mutta entisajan "vaaralliset" eläimet ei kyllä nykytiedon mukaan kovin pahoja ole. Ainakaan itse en ole koskaan törmännyt purevaan sisiliskoon tai sammakkoon. Hämeenkyrössä oltiin kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että sisiliskon purema tappaa aina ihmisen. Kuhmossa uskottiin puolestaan, että sammakko on myrkyllinen ja hyvin paha. Menoa on, jos se puree, siihen ei mitkään taiat auta. Kaikkialla ei näitä eläimiä ihan niin vaarallisena kuitenkaan pidetty ja silloin löytyi myös parannuskeinot: sisiliskon purema parani yhdeksän valkoisen tamman tai seitsemän valkoisen kutun maidon avulla. Sammakon tuottama vamma parani kun haettiin sammakko, jota sitten takasääristä vedetään edestakaisin kipeän päällä samalla syljeskellen ja siunaillen. Sammakkoa ei tapettu, vaan se vietiin takaisin lammikkoon. Niin ja olihan ne hämähäkit vaarallisia: "Ei sua ottoo hämähäkkijä kiinni, se kun piäsöö purasemmaa, nii sen jäläk turpoo eikä se vällee parane", kerrottiin Kangasniemellä lapsille. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Rannevaltimo oli se paikka, josta saattoi tietää kunkin "henkiset olennot". Tiedettiin että se toimii eri ihmisillä eri lailla ja siitä saattoi lukea ihmisen aatteita, olihan se yhteydessä sydämeen. Jos ajatteli pahoja, sen huomasi!  Piippolassa tuumattiin seuraavaa: "suonet kulkee joka paikassa ruumista, pulssisuonet kaulassa ja korvallisilla. Sydänjänne lähtee rinnan alta ja haaroo kummankin reiden juureen. Verisuonissa kulkee veri ympäri ruumista, se pitää kulkea, ilman ei ole terveellistä. Kaikki suonet menee napaan, kaikkien suonien pää sinne menee". Verestä oltiin sitä mieltä myös, että eri veri on eri ihmisillä. Toisilla veri on punaista, toisilla mustaa, yhdellä vetelää ja toisella sakeampaa. Vanhalla veri on sakeaa, mutta nuorella juoksevaa, punaista ja sitä on paljon. Nuorista täytyikin sen vuoksi kupata liika veri pois, muuten se alkaa pistellä, kutista ja nostaa paiseita. Tiedettiin myös että jos ihmiset suonet näkyvät hyvin, niin ihminen on hyvissä voimissa. Entäpä sitten hampaat ja ruuansulatus? Etuhampaat, syömähampaat, silmähampaat, torahammas ja väkihammas löytyy rovaniemeläisten suusta. Ja hampaita piti "voimistella", jotta niistä tulisi lujat. Kulmahampaista tuumattiin myös, että jos ne lähtevät pois, niin silmät eivät enää ole oikein "raittiit" (?) Ruoka meni sitten ruoka- ta kurkkutorvea pitkin alas ruokalaukkuun ja sieltä se valui sulattajan läpi suolistoon. Ravintoaine lihottaa ja roska-aine tulee ulos. Merikarvialla uskottiin että ihmisen sisällä on sammakko, joka pienentää ruuan, Taivalkoskella saman työn suoritti puolestaan ruokamato. Haavat Haavan päälle laitettiin ennen muinoin rautalehtiä (piharatamo), ukontuhnioita (maamuna), valkolehtiä (sikuria) tai palsamin juurta. Myös erilaisia sekoituksia siveltiin runsaasti, ne sisälsivät yleensä joitakin seuraavia aineita; pihkaa, koivun sisäkuorta, tervaa, tärpättiä, tuhkaa, suolaa, viinaa, virtsaa, hämähäkin verkkoa, ruutia, liimaa, korvavaikkua tai tupakkaa. Märkivään haavaan oli myös omat rohtonsa: koivun sisäkuorta kuumennetaan ja siitä tippuvaa ainetta laitetaan haavan päälle. Luopioisissa valmistettiin pihkalaastaria. Sian ihraa ja kuusen pihkaa keitetään niin kauan, että siitä tulee kiinteää. Tämä seos laitetaan haavaan. Iisalmessa oli tälläinen sanonta:"Jos pientä haavaa nuolaisee ja isoon haavaan kusasee, niin eivät ota ajosta lihat eivätkä tule kylmänvihat." Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois  
Monikaan meistä ei luottaisi loitsun voimaan, kun veri valuu pitkin jalkaa tai levittäisi palovamman päälle  lampaan lantaa. Vanhan ajan kansanperinteen tuntemat menettelytavat taudin parantamiseksi tai  tarttumisen estämiseksi tuntuvat suoraan sanoen järjettömiltä näinä päivinä. Mutta siitä huolimatta ne ovat yhä osin toimivia. Muinoin Suomessa eli käsitys siitä, että sairaus tai vamma oli rangaistus synneistä tai luonnonvoimien suututtamisesta. Myös henget, yliluonnolliset olennot sekä ilkeät ihmiset saattoivat tehdä taudin. Taudit jaoteltiin kuolemantauteihin tai tekotauteihin. Panenta- eli tekotaudit olivat ilkeämielisten ihmisten aiheuttamia tai seurausta luonnonvoimien suututtamisesta. Kuoleman- eli jumalan tauteja ei voitu parantaa, näitä olivat muun muassa rutto. Ilman nykyaikaisia lääkkeitä ja tietämystä ihmiset saatiin kuitenkin monesti parannettua. Lääkkeet haettiin metsästä, erilaisia yrttejä ja lääkekasveja käytettiin paljon. Myös erilaisilla loitsuilla, hokemilla ja rukouksilla parannettiin. Kylissä oli lisäksi parantajia, shamaaneja ja noitia, jotka tunsivat ja osasivat parantaa vaikeammat taudit. Taudit tarttuivat vanhan käsityksen mukaan ihmiseen monesta eri paikasta: maasta, metsästä, vedestä, tuulesta, kalmasta tai vaikkapa pelästymisen vuoksi. Sairastuminen saattoi johtua myös siitä, että vihamies on kironnut tai katsonut pahalla silmällä. Parantuakseen piti ensimmäiseksi selvittää, mistä tartunta oli tullut - oliko se metsännenä, veden viha vai johtuiko se jonkun ihmisen suututtamisesta? Taudin alkuperää selviteltiin esimerkiksi seulalla. Yhden tavan mukaan seulan keskelle asetettiin kaularisti ja reunoille vastakkain kaksi hiiltä ja kaksi leivänpalaa. Kappaleet nimettiin sen mukaan, mitkä olivat todennäköisimmät syyt. Seulan yläpuolella riiputetaan pellavaharjaa ja katsotaan minkä nimetyn kappaleen suuntaan harja heiluu. Näin löytyi taudin alkuperä. Jos harja jäi pyörimään kaularistin päälle, oli tauti kuolemantauti. Jos omin voimin asia ei selvinnyt, silloin käännyttiin parantajien ja noitien puoleen. Esimerkiksi Vienan Karjalassa piti noidan pään alle yöksi asettaa jokin sairaan vaatekappale, niin aamulla noita kertoi vastauksen. Myös viinasta katsottiin paljon sairauksien syitä. Sairauden syyn selvittäminen oli tärkeää, monesti tieto pelkästään riitti parantamaan. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Luonnon lisäksi ihmisen uskottiin ennen vanhaan saavan taudin tai vaivan säikähtämisen vuoksi. Ja säikähtäähän saattoi syyn kuin syyn vuoksi. Tavallisempia syitä lienevät olleet eläimet, ukonilma ja vainajat. Säikähtämisen seurauksena haltijan uskottiin poistuvan, jolloin ihminen kaatui. Silloin piti sylkeä vasemman kainalon alta, niin haltija palasi ja ihminen parantui, jos uskotaan koivistolaisia. Miten "säikähtämistauti" ilmeni? Esimerkiksi Viljakkalassa ihminen tuli vähämieliseksi ja silloin piti järjestää vastapelotus. Parantaminen onnistui yleensä parhaiten säikyttämällä potilas uudestaan. Jos ihminen säikähti eläintä, pitää sen eläimen karvoja polttaa ja juottaa, käärmettä pelästyneen piti käsienpesuvesi heittää siihen kohtaan, missä pelästyminen tapahtui. Ukonilmaa säikähtäneelle taas juotettiin ukonilmalla satanutta vettä. Sylkeminen kolmesti oli myös hyvä tapa pysäyttää säikähtämisen vihat (ilmankos monilla on tapa syljeskellä, sillä estetään pelästyminen). Joidenkin mukaan kohtaus on säikähdyksen tauti(?). Kohtaus ilmeni muun muassa pahoinvointina, väristyksenä, sydänalusen kipuna, mielen apeutena, oksenteluna, kovana tuskana ympäri ruumiin tai päänkivistyksenä. Ihmistä myös saattoi silloin viruttaa, katkoa, raukaista ja haukotuttaa. Perhossa oltiin sitä mieltä, että kohtaus tuli sen vuoksi, että toinen puoli ruumiista oli toista lyhyempi. Paraneminen tapahtui lausumalla esimerkiksi seuraavat sanat: "Pyhä poika kohdeltiin, pyhän kirkon kynnyksellä, pyhän Marian syliss´ - Pois, aja helvettiin!" Loitsujen lisäksi mittaaminen oli myös monien mielestä erittäin tehokas tapa. Mittaaminen voitiin tehdä esimerkiksi seuraavalla tavalla: mitataan sairas vasemman jalan isosta varpaasta oikean käden nimettömään sormeen ja oikean jalan isosta varpaasta vasemman käden nimettömään sormeen. Toinen tapa oli pujottaa kipeä kolme kertaa sellaisten hevosten länkien välistä, joilla on vedetty ruumisvaunuja. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Tauti ei tarttunut pelkästään luonnosta, säikähdyksestä tms. sillä tauti saatettiin myös kiroa. Tällä tarkoitettiin ihmisten toistensa päälle kiroamia manauksia, loitsuja ja pahantoivotuksia. Syytönkin saattoi saada kiroja päällensä, jos sattui kuuntelemaan kahden ihmisen riitelyä. Kesäisin tämä kiro tarttui erityisen helposti.  Kiroja varten pystyi toki suojautumaan. Kirvulla miehet pitivät toisen jalan sukkaa väärin päin jalassa. Jos taas epäili että kahvi tai viina oli kirottu, se piti kaataa lattialle ja painaa vasemmalla kantapäällään sen päälle. Laihialaisten mukaan kiroihin ei voinut auttaa muu kuin parantaja, joka tunsi taiat. Soinilla uskottiin että kiro hävisi, jos sai sen tekijän suuttumaan. Ihminen myös pääsi kiroistaan, jos hänelle salaa annettiin ruokaan sekoitettua kiroojan vaate-, tai hiustuhkaa. Paha silmä Uskottiin että jos toinen tarpeeksi pahalla silmällä toista katsoo, siitä tulee sairaaksi ja voi jopa kuolla. Erityisen vaarallista tämä oli lasten ja karjan kannalta; lasten yöuni, hevosonni ja lehmien maidon tuotanto saattoivat mennä, jos joku oli katsonut pahalla. Ostoksille hautausmaalle Jos jotain tahtoi oikein kovasti kiusata, iäksi kitumaan lienee sopiva rangaistus. Silloin piti saada ihmisen vaatekappale tai vaikkapa hius, jolle sitten tehtiin loitsu. Hius piti naulata vaivaiskoivun sisään pihlajaisella naulalla tai viedä kahden toisiaan hinkaavan puun väliin, myös vaatekappale kelpasi tähän hyvin.  Hyvä neuvo oli myös syöttää ruumiinmultaa tai heittää sitä salaa ihmisen päälle. Vähän ennemmän vaivaa joutui jo näkemään, jos toimi kuten jalasjärveläiset: hautausmaalta haettiin ruumiin sääriluu, josta kaiverrettiin pala pois. Luu täytettiin sitten sen henkilön ulosteella, jolle kiusaa haluttiin. Lopuksi luun päälle laitettiin luja tappi ja luu heitettiin koskeen. Menetelmän mukaan niin kauan kuin vesi huiskutti tuota luuta, niin kauan toinen tunsi tuskaa. Sääriluuta ei varastettu hautausmaalta, vaan se "ostettiin" heittämällä raha maahan ja sanomalla "minä ostan tämän luun sinulta". Ja lopuksi vielä syljettiin. Koiran pääkallon antimia Iäksi kitumisen kaveriksi oli tarjolla myös mielenvikaiseksi saattaminen. Se onnistui taas kirkkomaan mullalla, ruumiin homeella, mutta myös ruumisarkun pohjasta otettu home kelpasi. Hyvä tulos saatiin myös syöttämällä kuolleen lihaa, aivopölyä tai ruumislaudalla syntyvää huurretta. Miniä saatiin tehtyä hulluksi, jos morsiussänkyyn laitettiin ruumiin luita ja käärmeen päitä. Hulluksi tultiin myös kietomalla hiuksia kirkonkellon kannan ympärille. Myös virtsa, käärmeen veri ja sydän sekä kuivattu etana kelpaavat oikein hyvin. Paras tapa lienee Alavuuden neuvo; koiran pääkallossa keitetään sammakon verta, käärmeen talia ja ruumiin multaa, jotka juotetaan toiselle viinan tai kahvin seassa. Viikon päästä on järki lähtenyt. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Sivu 1 / 2

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net