Irmeli Armiala

Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Luin jokin aika sitten kiehtovan sadun. Olipa kerran suuri metsä, ja metsässä oli niin vanha kuusi, ettei kukaan tiennyt kuinka kauan se oli siinä kasvanut.
Tähän asti on riittänyt kauniita aurinkoisia syyspäiviä, eikä pimeys ole vielä latistanut mielialoja.
Kuvittele, että koulussa olisi opetettu elämäntaitoja, miten säilytetään sekä fyysinen että henkinen tasapaino ja hallitaan stressiä,
Olemme tyttäreni Innan kanssa työstäneet ”Voimaretki metsään ja itseen”-projektiamme.
Kevään kohinaa puutarhassa: kukkapenkeissä kukkii erivärisiä krookuksia, tulppaanit ja narsissit kasvavat kovaa vauhtia; ensimmäinen kevätvuohenkukka on avannut keltaisen kukkansa, kevätesikot valmistelevat nuppujaan, kevätkaihonkukat ja lemmikit työntävät maasta lehtiään.
Jouduimme kerran tilanteeseen, jollaista emme olisi osanneet kuvitella joutuvamme kokemaan. Oli keskiviikko-ilta elokuussa, ja olimme mieheni kanssa saunassa. Yhtäkkiä pääovelta alkoi kuulua raivoisaa takomista. Säikähdimme tietysti. Ennen kuin ehdimme lähteä katsomaan mistä oli kyse, möykkä ja oven hakkaaminen siirtyi ensin puutarhan ovelle, sitten saunan vieressä olevalle takaovelle. Tunnistimme uuden naapurin äänen. Meteli loppui, mutta alkoi kohta uudestaan kaikilta kolmelta ovelta vuoronperään. Naapuri karjui jotain puista, ja että on koiran kanssa. Pelästyimme hirveästi, rintaa ahdisti ja palleaa puristi, emme voineet käsittää miksi ihmeessä hän meille hyökkäsi. Soitimme hätäkeskukseen. Rähisijä ehti lähteä, mutta kerroimme tilanteesta. Meitä kehotettiin soittamaan poliisille, jos häirikkö tulee vielä, poliisit hakevat häiritsijän putkaan. Arvelimme saaneemme humalapäissään riehuvan häirikön tai mielenterveysongelmaisen väkivaltaisen tyypin naapuriin, ja olimme aivan kauhuissamme. Miten uskallamme olla puutarhassa, kun naapurissa asuu raivopää, joka saattaa milloin hyvänsä hyökätä? Entä jos hän tulee vielä, ja soitamme poliisit ja he vievät hänet putkaan. Mitä sen jälkeen? Hän oli sitä tyyppiä, joka raivotessaan menettää kontrollin tyystin, on täysin arvaamaton ja voi käydä kimppuun. Sitä paitsi hänellä on se iso koira. Olimme molemmat niin järkyttyneitä, ahdistuneita ja peloissamme, ettemme pystyneet nukkumaan ensinkään. Emme olleet koskaan joutuneet vihamielisyyden tai hyökkäyksen kohteeksi. Seuraavana aamuna, kun menin hakemaan aamulehteä (postilaatikko on naapurin talon kohdalla tien toisella puolella), säikähdin, kun ukko säntäsi pihastaan alkaen rähistä minulle jotain puista. Kysyin, että mitä ihmettä hän tarkoitti hyökkäämällä meille sillä tavalla illalla ja pelästyttämällä meidät. Hän raivosi, että meidän on kaadettava pihastamme kaksi suurta koivua ja useita mäntyjä, jotka olivat vajaan parin metrin päässä heidän tontistaan. Olin ymmälläni. Sitäkö hän oli käynyt rähisemässä illalla meille? Jos niin oli, niin ukko oli pahemmin mielenvikainen kuin olimme osanneet arvata. Lopulta selvisi, että joku oli ilmoittanut viranomaisille, että hän oli kaatanut talonsa edessä olevalta parkkipaikalta kunnan maalla olevan ison koivun, samalla kuin kaatoi viisi koivua talonsa edestä tontin tienpuolelta. Hän syytti meitä sen ilmoituksen tekemisestä. Oli tietysti saanut monen sadan euron laskun puusta, ja oli siitä raivoissaan. Raivopää jatkoi meuhkaamistaan, että meidän pitää kaataa ne puut, tämä on suullinen kehotus, kirjallinen tulee perässä, ja jos puita ei kaadeta, niin mennään oikeuteen. Kun hän lähestyi, huusin, että soitan poliisille, jos hän tulee vielä lähemmäksi. Heti alussa muutettuaan mies oli kertonut kaadattavansa koivut talonsa edestä, valoa piti pirttiin saada. Saman tien kaadettaisiin talon edessä olevalta yleiseltä pysäköintialueelta iso koivu. Olin huomauttanut, että se puu oli kunnan maalla. Se kaadetaan samalla, mies vakuutti. Sen perusteella hän oli sitten päätellyt, että me olimme ilmoittaneet koivun kaatamisesta, ja tuli rähisemään ja uhkailemaan meitä. Kielsin meidän tehneen mitään sellaista, emme puuttuneet naapurien tekemiseen naapurisovun takia, mutta eihän sellainen raivopää mitään kuuntele. Katsoimme netistä lakia naapuruussuhteista, ja sen mukaan naapuri voi vaatia liian lähellä tonttiaan olevia puita kaadettaviksi. Suuret koivut, joista toinen oli kaksihaarainen, varjostivat sopivasti taloamme iltapäivän auringolta. Mutta ne olivat parin metrin päässä tontin rajasta. Männyt olivat suuria vahvoja puita sen parkkipaikan puolella. Kolme niistä pitäisi kaataa, yhteensä viisi suurta puuta. Sielua kirveli ja riipaisi. Olisi sääli ja iso tappio menettää puut. Se öykkäri voittaisi, mutta ei auttanut. Naapuri oli kovaääninen, rehvasteleva tyyppi, joka halusi yleisöä, jolle kehuskella tekemisiään. Vaimo pysytteli aika lailla omissa oloissaan. Kanssakäymisemme oli rajoittunut tervehtimiseen tavatessa. Toisaalta, ellei puita kaadeta, naapurilla olisi jatkuva syy käydä kimppuumme. Sellainen tyyppi voi tehdä monenlaista kiusaa, eikä taatusti jättäisi asiaa siihen. Pohdinnan tuloksena laadimme tiedotuksen räyhääjälle: Paikkakunnalla pidetään uusia tulokkaita ja heidän tekemisiään tarkasti silmällä, sen tiedämme omasta kokemuksestamme. Parkkipaikalle ovat vuosien myötä jättäneet autonsa myös tien päässä olevassa rivitalossa kävijät; postiauto käy, rivitalon paikallinen huoltomies, jne. Tonttiemme takana olevan rivitalon asukkaat ja muut naapurit seuraavat mitä pihoissa tehdään, jopa kiikareilla. Joten totta kai useiden suurten puiden kaataminen herätti huomiota. Paikalliset tiesivät varmasti, että parkkipaikan nurkassa kasvava koivu oli kunnan maalla. On turha syyttää meitä. Viesti vietiin naapurin postilaatikkoon torstai-iltana. Perjantaina soitimme tutulle metsurille, joka lupasi tulla saman tien katsomaan. Selitimme hänelle mitä oli tapahtunut, ja että puut piti kaataa niin, etteivät oksat putoaisi naapurin puolelle. Metsuri lupasi tulla parin viikon päästä, mutta soittikin jo maanantai-aamuna, että tulisi keskiviikkona. Oli soitettava lupatarkastajalle. Selostimme tilanteen ja että tarvitsemme pikaisesti luvan kaataa viisi puuta pihastamme. Lupatarkastaja sanoi, ettei niitä lupia noin vain saa, se kestää pitemmän aikaa, ja kehotti soittamaan poliisille, jos naapuri vielä häiriköi. Mieheni sanoi, että hän oli vähällä saada sydänkohtauksen säikähdyksestä, ja ettemme voi elää koko aikaa peläten, koska se raivopää hyökkää uudestaan. Meidän on kaadatettava ne puut, jotta saamme olla rauhassa. Tarkastaja sanoi siihen vielä, ettei pidä antaa öykkärin voittaa, mutta lupasi pyytää meidän alueemme tarkastajaa soittamaan meille. Minä satuin vastaamaan tarkastajan soittaessa tunnin päästä. Selitin tilanteen, ja että ihan oman turvallisuutemme ja mielenrauhamme vuoksi kaadattaisimme puut. Hetken mietittyään hän pahoitteli asiaa ja antoi luvan. Kysyin vielä voiko kanto olla parimetrinen? – Kyllä sitä kannoksi voi sanoa, tarkastaja nauroi. Neuvonantaja oli kehottanut jättämään kaikista viidestä puusta parimetriset kannot mielenosoituksena. Maanantaina raivasimme pihaan tilaa koneille, kun naapuri pysähtyi koiransa kanssa tielle ja kakisteli olevansa pahoillaan, että oli tullut haukuttua vääriä ihmisiä. Mieheni huitaisi kädellään merkiksi, että selvä, sanomatta mitään. Olimme huomanneet miehen kulkevan edestakaisin tiellä koiran kanssa: odotti tilaisuutta esittääkseen asiansa. Arvelimme vaimon pakottaneen. Keskiviikko oli katkera päivä, pahaa teki, kun kauniit uljaat puut kaadettiin, mutta emme halunneet jatkuvaa kärhämää äkkiväärän raivopään kanssa, saattaisi vielä raivoissaan tai päissään ollessaan käydä kiinni. Kerroimme pojillemme mitä oli tapahtunut, ja pyysimme heitä tekemään meille kymmenen metriä aitaa kaadettujen mäntyjen väliin. Pojat kävivät perjantaina mittaamassa puiden välit, toivat aidanpätkät lauantaina. Me maalasimme ne, ja pojat pystyttivät aidat seuraavana lauantaina. Työrauha järjestyi, kun naapurit lähtivät vähän ennen poikien tuloa ja olivat poissa sen viikonlopun. Arvelimme heidän yllättyvän aidan nähdessään. Seuraavalla viikolla pystytimme itse poikien tekemät kaksi yhteensä viiden metrin aitaa puutarhan puolelle koivujen luo niin, ettei naapurin terassi enää näy meidän pihaamme. Neuvonantaja ohjeisti koko ajan miestä, että hän sai valmisteltua aidan tuet, jotta selviäisimme sen pystyttämisestä mahdollisimman nopeasti. Siinä heidän tonttinsa lähellä oleminen tuntui ilkeältä siltä suunnalta tulevan vihamielisen värähtelyn takia. Helpotti, kun Neuvonantaja oli lähellä. Yhteenvetona: Meidän oli kaadatettava puut, että pääsemme rauhaan helposti malttinsa ja kontrollinsa menettävältä naapurilta, vaikka puiden kaataminen tuntui raskaalta tappiolta. Neuvonantaja kehotti jättämään parin metrin kannot ja rakentamaan yhtä korkean aidan niiden väliin näkösuojaksi ja henkiseksi turvaksi. Rähinä oli kuulunut kauas, sana levisi ja koko kylä tiesi millainen uusi miespuolinen asukas oli. Tämä oli nolannut itsensä paikallisten silmissä ja saanut rähinöitsijän maineen. Aidat ovat jokapäiväisenä muistutuksena. Naapurit on rajattu ulos meidän elämästämme korkealla seinällä. Meillä on kunnolliset näköesteet, ja kaikki näkevät sen. Aidat ovat vain niissä kohdissa, joista oli suora näkyvyys naapuriin. Rähinöitsijältä kaikkosivat kaverit, muutkin pelästyivät ja vetäytyivät. Lisänä on häpeä, rähinöitsijän maine. Nyt ne naapurit kaihtavat meidän kohtaamistamme, eivät tule pihaansa raja-aidan puolelle, jos me olemme siellä. Nämä toimenpiteet auttoivat ajan kanssa selviämään tilanteesta, mutta heti rähinän jälkeen kävimme Tuuloksen Pyhän Birgitan kirkossa. Kirjoitin siitä aikaisemmin blogissa Pyhiä paikkoja. Kauheinta tällaisten räyhääjien kohtaamisessa on, että koska he ovat ulkona itsestään, vastavoimat voivat käyttää heitä välineenään ja teettää heillä mitä hyvänsä. Tästä naapurista levisi vihamielinen, terävä, pistävä värähtely. Se tuntui niin selvästi aidan luona, ettemme aluksi pystyneet olemaan siinä. Talon ohi postilaatikolle menokin tuntui vaikealta, talo oli kuin musta aukko. Enkelikokemus Pyhän Birgitan kirkossa auttoi. Saimme senkin jälkeen useamman kerran voimia ja lupauksen, että meillä on henkinen suoja, naapurit pidetään poissa pihastamme ja ettei meidän tarvitse heitä pelätä. Alussa meni silti muutama viikko niin, että säikyimme kaikkia kolinoita. Aamuisin pyysin henkistä suojaa ja ettei se naapuri osuisi yhtä aikaa postilaatikolle. Jo pelkkä miehen näkeminen tuntui häijyltä. Meidän kissamme Merlin, joka on melko lailla nimensä veroinen, näki sekin, että niitä naapureita piti varoa. Se meni puuaidan ja pensasaidan väliin, selin meihin, ja piti tarkasti silmällä, ettei vaara uhkaa sieltä isäntäväkeä. Vieläkin se menee aidan luo vahtimaan, jos on pihassa meidän kanssamme. Sillä on pennusta asti ollut tapana vartioida meitä. Kerron joskus toiste kissa-Merlinistä. Me olemme henkisesti voittajia. Ps. Kerroin edellisessä blogissa Voima-retkestä, jonka tyttäreni Innan kanssa järjestän. Retki tehdään sunnuntaina 24. 5 Kaupin metsään ja rantaan. Sateen sattuessa olemme kodalla. Jos kiinnostaa, lisätietoja saa: armiala(at)suomi24.fi tai http://omanelamaniluoja.fi/voimaretki.html Kevättunnelmissa Irmeli
Joulukuusi oli niin kaunis ja teki kerkkiä, joten pidimme sen Nuutin päivään asti. Kerkät ennakoivat kevättä, kuten maljakossa olevien omenapuunoksien omenankukat. Otin omenapuunoksia sisälle joulukuun neljäs päivä. Sinä päivänä otettuja oksia sanotaan Pyhän Barbaran oksiksi (Pyhä Barbara oli vuonna 306 kuollut marttyyri). Niiden pitäisi kukkia jouluna. Joskus se on onnistunut, mutta tällä kertaa ne avasivat ensimmäiset kukkansa vasta 9. tammikuuta ja iloa viidestä kukkatertusta on ollut tähän asti.
Sivu 9 / 9

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net