27.11.2018

Tukeudutko mustavalkoiseen ajatteluun? Saatat estää itsesi uusiutumisen

Meillä on taipumus takertua luomiimme toiminta- ja ajatusmalleihin. Niihin takertuminen on opittua, ja se tuo turvaa. Irti päästäminen pelottaa siitä huolimatta, että takertuminen estää uusiutumisen. Jotta voisimme uusiutua, meidän on pystyttävä kohtaamaan niitä kipeitä kokemuksia, joita ajatus- ja toimintamallit peittävät. Vasta sitten sisäinen itsemme voi syntyä ja tulla ilmaistuksi.

Takertuminen vanhoihin malleihin näkyy usein kaksijakoisena maailmankuvana: jotkut asiat ja ihmiset ovat täysin hyviä, toiset täysin pahoja. Heijastamme ulkomaailmaan sitä varjoa, jota emme pysty kohtaamaan sisällämme. Mustavalkoiset mallit eivät kuitenkaan tuo riittävää suojaa. Pääsemme uusiutumaan sisäisesti vasta tiedostaessamme ja purkaessamme niitä.

Takertuminen estää uusiutumisen

Emme aina pysty liikkumaan elämän luovassa virrassa. Takerrumme turvaa tuovaan malliin, josta emme uskalla päästää irti. Silloin sisäinen itse ei pääse syntymään, me emme voi kuulla sitä, eikä sisäinen aito itse voi tulla ilmaistuksi.

Takertuminen voi ilmetä kahdella tavalla. Ensiksi, se ilmenee niin, että ohjaudumme ulkoa. Täytämme toisten odotuksia, tai ainakin niitä odotuksia, joita kuvittelemme muilla olevan meitä kohtaan. Toiseksi, takertuminen voi ilmentyä niin, että tarkastelemme koko maailmaa itsemme jatkeena.

Ajatus- ja toimintamallit pitävät kipeitä kokemuksia piilossa

Haitalliset ajatus- ja toimintamallit estävät meitä kohtaamasta kipeimpiä kokemuksiamme, kuten yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, hylätyksi tulemisen kokemusta, rakkaudettomuutta tai ahdistusta. Peitämme kipuamme keinotekoisesti keksimillämme ajatus- ja toimintakyhäelmillä. Emme ymmärrä, miten tämä tapahtuu – me vain toimimme tavallamme kuin automaattiohjauksessa. Pysyessämme kiireisinä vältymme pysähtymästä ja kohtaamasta totuutta sisällämme. Saatamme esimerkiksi etsiä hyväksyntää itsemme ulkopuolelta, ja muualta kuin Jumalalta. Päädymme liialliseen kiltteyteen ja muiden miellyttämiseen niin, ettemme elä omannäköistä elämää. Toimimme kuin sätkynuket.

Se kipu, jota emme pysty kohtaamaan sisällämme, heijastuu usein ulkomaailmaan varjona. Se ilmenee niin, että näemme vikojamme toisissa. Se, mitä emme pysty kohtaamaan itsessämme, näyttäytyy valheellisesti muiden ihmisten ominaisuutena. Tai sitten jäämme kipumme vangeiksi niin, ettei kokemusmaailmaamme mahdu mitään muuta. Ryhdymme suorittamaan kipua peittävää sijaistoimintoa, esimerkiksi syömällä jäätelöä aina kun jokin muistuttaa kipeästä, torjutusta kokemukseta. Tästä syntyy kaksijakoisuus, jonka heijastamme maailmankuvaamme.

Kaksijakoisissa maailmankuvissa ja mustavalkoisissa asetelmissa itse on usein joko hyvä tai paha. Jos itse on hyvä, kivun ja häpeän luoma varjo on torjuttu. Jos itse on paha, eivät kipu ja varjo ole täysin torjuttuja. Ne ovat imaisseet ihmisen sisäänsä, ja jäljelle jää arvottomuuden taakka.

Mustavalkoiset mallit eivät suojaa

Pyrimme suojaamaan sisäistä kipuamme tiedostamattamme luoduilla mustavalkoisilla malleilla. Ongelma on niissä kokonaan joko sisä- tai ulkopuolellamme. Mustavalkoisuus näkyy siinä, että arvotamme jotkut ihmiset ja asiat hyviksi ja jotkut pahoiksi. Kun joku toinen on syyllinen tilanteeseen, kuvittelemme pystyvämme väistämään vastuuta.

Mustavalkoisiin malleihin liittyy korostunut normatiivisuus: tiukat moraalisäännöt määrittävät, kuinka milloinkin tulee toimia. On asioita, joita ei voi nähdä tai sanoa. Muutoin turvallisuutta tuova maailmanjärjestys on uhattuna.

Maailmankuvamme mustavalkoisuus ja kaksijakoisuus eivät pysty tarjoamaan aitoa suojaa. Siksi meidän kannattaa pyrkiä tiedostamaan kaksijakoisia mallejamme. Se edellyttää pysähtymistä, tiedostamista, pohtimista, ja kyseenalaistamista. Vaatii rohkeutta kysyä itseltään, mitä tarkoitusta tietoisuuteemme tuleva kaksijakoisuus palvelee. Vastaaminen vie aikaa, mutta avaa ovia mielenkiintoiselle, elämänmittaiselle itsetuntemuksen matkalle.

Kirjoitus on saanut innoitusta ja perustuu monilta osin Kaisa ja Simo Kuurnen teokseen Sisäisen orvon viisaus. Kuinka löydän kotiin. Basam Books 2018.

Jaa tämä:
Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net