11.12.2015

Luonnollinen synnytys parantaa äidin ja lapsen välistä yhteyttä

Isoäitimme äidit synnyttivät peltotöiden ohessa saunan porstuassa, onneksemme nykyisin on kuitenkin toisin. Luonnollinen ja aktiivinen ote synnytykseen on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto saattaa lapsi maailmaan.

Syntymä on erityinen tapahtuma niin äidille kuin lapselle. Yhteys näiden kahden ihmisen välillä on ollut vahva jo raskausaikana, mutta synnytyksen jälkeen se muuttaa muotoaan. Äiti saattaa kokea synnytyksen järkyttävänä esimerkiksi kipujen ja erilaisten pelkojen vuoksi. Lapselle syntymä on kenties vielä järkyttävämpi lapsen saapuessa turvallisesta ja lämpimästä kohdusta avaraan maailmaan, uusien äänien, hajujen ja valojen keskelle.

Lääkkeitä vai ei

Suomessa synnyttäjistä valtaosa käyttää synnytyksessä lääkkeellistä kivunlievitystä. Vuonna 2012 kaikista synnyttäjistä lääkkeitä käytti 92 prosenttia. Usein ajatellaankin, ettei synnytyksestä voi selvitä ilman kivunlievitystä, paitsi jos kyseessä on ns. salamasynnytys, jossa puudutuksia ei ehditä antaa. Monet myös pelkäävät synnytyskipuja etukäteen niin paljon, että haluavat kunnon vakuutukset siitä, että tulevat saamaan puudutukset heti kun mahdollista. Yleisimmin käytettyjä lääkkeellisiä kivunlievityksiä ovat ilokaasu ja epiduraali.

Käytettyjen lääkkeiden haittavaikutuksista puhutaan vähän mm. siksi, että pelätään äitien syyllistämistä. Onkin monia tilanteita, joissa lääkkeellinen kivunlievitys on paikallaan, kun kivut kasvavat sietämättömiksi tai äidin voimat alkavat muutoin loppua. Yleisimmät haittavaikutukset äidille esimerkiksi epiduraalista ovat verenpaineen muutokset, selkäsärky, synnytyksen hidastuminen ja harvinaisena hermovauriot. Haitoista sikiölle sen sijaan puhutaan harvemmin. Puudutus hidastaa synnytystä, sillä se vaikuttaa luontaiseen oksitosiinin tuotantoon ja vaikeuttaa ponnistamista. Niinpä sikiön tilaa on seurattava jatkuvasti mahdollisen hapenpuutteen huomaamiseksi. Vielä vähemmän niin sanotuissa virallisissa lähteissä puhutaan kätilöiden ja synnyttäneiden omakohtaisista kokemuksista, joissa epiduraali on heikentänyt äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta sekä heikentänyt lapsen hienomotoriikkaa niin, ettei ensi-imetys ota sujuakseen. Synnytyksestä toipuminen viekin kauemmin sekä äidillä että vauvalla, kun kivunlievityksessä on käytetty lääkkeitä.

Mikäli haluaa selvitä synnytyksestä ilman lääkkeitä, on lääkkeettömiä kivunlievitysmahdollisuuksia monia. Yleisimmät niistä ovat liikkuminen ja asentojen muutokset, keinutuolin ja jumppapallon käyttäminen, lämmin suihku, hierominen, lämpimät kauratyynyt tai pyyhkeet, ammeessa oleilu, selkään laitettavat aquarakkulat, äänen käyttäminen, rentoutuminen ja mielikuvaharjoittelu sekä akupunktio ja vyöhyketerapia. Näiden kivunlievityskeinojen etuna on, että sekä äiti että lapsi ehtivät mukautua synnytysvaiheiden muutoksiin, äiti säilyttää paremmin todellisuudentajunsa ja palautuu synnytyksestä nopeammin. Luonnolliset kivunlievityskeinot eivät myöskään aiheuta vauvalle happivajeen vaaraa tai tokkuraisuutta.

Luonnollinen synnytys etenee omaan tahtiinsa

Joskus synnytyksen kulkuun pyritään vaikuttamaan ulkoisesti. Synnytys voidaan käynnistää tai sitä voidaan nopeuttaa esimerkiksi oksitosiinilla tai kalvojen puhkaisemiselle. Usein tämä johtaa niin nopeaan edistymiseen, että kivut kasvavat huomattavasti suuremmiksi ja moni haluaakin tässä vaiheessa puudutuksen. Kalvojen puhkaiseminen myös johtaa luonnollista etenemistä useammin vauvan hapenpuutteeseen ja johtaa jopa hätäsektioon.

Kun synnytykseen ei puututa ulkoisesti, voi äiti hyödyntää oman kehonsa valmiuksia synnytyksessä. Keho ehtii rauhassa sopeutua seuraavaan vaiheeseen, ja esimerkiksi oksitosiinin määrää voi pyrkiä lisäämään niin sanotulla nännistimulaatiolla eli hieromalla nännejä. Myös asennoilla voi pyrkiä vaikuttamaan synnytyksen edistymiseen, sillä pystyasennossa lapsi pystyy laskeutumaan paremmin ja konttausasennossa puolestaan hakeutuu parempaan asentoon. Näissä asennoissa myös supistukset ovat tehokkaampia. Myös ponnistusvaiheessa on hyvä pysytellä pystyssä, kontallaan, kyykyssä tai kyljellään, jolloin ponnistukset ovat tehokkaampia ja helpompi kohdistaa oikein. Pystyasennossa synnyttäminen myös ehkäisee repeämiä. Jos synnytykseen on puututtu lääkkein, voi liikkuminen kuitenkin olla rajoitettua eikä äiti voi vaistonvaraisesti hakeutua luontaisiin asentoihin.

Asentojen lisäksi tärkeä synnytyksen edistämisen keino on rentoutuminen. Äiti voi kuvitella, miten jokainen supistus tuo rakasta lasta lähemmäksi ja tuntea, miten kehot työskentelevät yhdessä. Mielikuvaharjoitukset ja supistusten välissä lepääminen auttavat pysymään rauhallisena.

Rauhallinen ympäristö ainutlaatuiselle kokemukselle

Lähes kaikki synnyttävät nykyisin sairaalan synnytyssalissa, mutta myös siitä voi pyrkiä luomaan rauhoittavan ympäristön äidille ja lapselle. Mukaan voi ottaa omaa, rauhoittavaa musiikkia ja pitää valaistuksen hämäränä. Jos ympäristöä on mahdoton muuttaa miellyttäväksi, voi äiti keskittyä täysin itseensä ja lapseen sekä käyttää voimalauseita apuna. Myös tukihenkilöllä on tärkeä rooli äidin tukijana. Jos äiti alkaa joutua paniikkiin, voi isä tai naispuolinen doula pyrkiä muistuttamaan äiti rauhallisesta hengityksestä ja rentoutumisesta sekä hieroa äidin selkää tai hartioita. Tukihenkilöllä on tärkeä rooli tukea äitiä myös saamaan sellainen synnytys kuin tämä on toivonut. Jos lääkkeetöntä synnytystä toivonut synnyttäjä alkaakin yhtäkkiä vaatia puudutusta, voi tukihenkilö tukea ja kannustaa huomioiden tietysti äidin tilanteen.

Uusi tulokas

Ympäristön muutoksesta järkyttyneelle vauvalle tekee hyvää päästä heti äidin rinnalle totuttelemaan uuteen maailmaan. Mitä pidempään vauva voi olla ihokontaktissa, sen parempi. Kun vauva saa olla häiriöttömästi ihoa vasten, herää sen luontainen halua hakeutua rinnalle ja imeä. Myös myöhemmin pienelle lapselle tekee hyvää olla äidin kanssa läheisessä kontaktissa, joten ensimmäisten viikkojen aikana lasta kannattaa pitää lähellä rintaa, esimerkiksi kantoliinassa. Myös vauvalle raskausaikana tutuksi tullut musiikki ja äänimaailma rauhoittavat sitä.

Jokainen synnytys on ainutlaatuinen ja erilainen, joten vaikka synnyttäjällä olisi toiveita synnytyksen kulusta, voi tilanne kuitenkin osoittautua toisenlaiseksi. Tärkeää on kuitenkin pyrkiä luottamaan itseensä ja tuntea yhteys syntyvään lapseen.

Lisätietoja mm.:

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=3

http://www.aktiivinensynnytys.fi/

Sariola ym.: Odottavan äidin käsikirja, Duodecim 2014

Miettinen, Aila: Nainen naiselle – Luonnollinen syntymä, 2014

Jaa tämä:
Anna Lehtinen

Anna Lehtinen on kuudesaisti.net sivuston toimitussihteeri. 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net