04.09.2015

Kun "huumeet" parantavat

Näyttää siltä, että odotettavissa on kiinnostavia uutisia, mitä joihinkin huumeisiin tulee. Löytyykö niitä tulevaisuudessa lääkekaapistamme?

Jotkut muistavat huumevalistuksen koulutunneilta. Koululaisille kerrottiin, miten huumeet tuhoavat elämän ja miten huumekoukkuun jää ensimmäisellä kokeilukerralla. Moni päätti tuolloin olla ikinä koskematta minkäänlaisiin huumeisiin. Jotkut havaitsivat myöhemmin, että huumeiden vaarat vaihtelevat niin aineen kuin käyttäjänkin mukaan. Se vei valistukselta pohjan.

Mutta se ei ole mustavalkoisten käsitysten ainoa haittapuoli. Kaikkien huumeiden käsittely yhtenä vaarallisena kokonaisuutena on myös saattanut pimittää joidenkin niiden terveyshyödyt. Ajatuksen voi myös kääntää toisin päin: jotta näiden aineiden edut ja mieltä positiivisesti laajentavat piirteet pysyisivät poissa laajemman yleisön tiedosta, kaikkia niitä on järjestelmällisesti mustamaalattu vuosikymmenien ajan.

Lääkkeitä vai päihteitä?

Huumeet ovat kautta aikain herättäneet keskustelua, selviää esimerkiksi Mikko Ylikankaan kirjasta Unileipää, kuolonvettä, spiidiä – huumeet Suomessa 1800-1950. Kirjassa käydään läpi erilaisten huumeiden vaiheita, ja sitä miten ”jokainen sukupolvi löytää aina oman huumeensa”. Sykliin kuuluu myös se, että ensin uusi aine herättää kiinnostusta ja sitä saatetaan ajatella esimerkiksi lääkkeenä. Lopulta väärinkäyttö tai käytön seuraukset vievät suhtautumisen toiseen äärilaitaan.

Kiinnostava vaihe suhtautumisessa on myös se, että useita päihteitä on lähestetty ensin ratkaisuna huumeongelmaan. Niinpä esimerkiksi kokaiinia on käytetty morfiinista riippuvaisten hoidossa. 30-luvulla Suomi puolestaan oli laillisesti ostetun heroiinin suurin kuluttaja – sitä käytettiin etenkin yskänlääkkeissä, mutta myös kipulääkkeenä. Sen suosio liittyy tuberkuloosiin, joka oli yleinen sairaus 1950-luvulle saakka. Heroiini lievensi siihen liittyvää yskää, joka pahensi potilaiden tilaa. Huolimatta sen aiheuttamasta riippuvuudesta Suomessa sitä myytiin vielä sotien jälkeen runsaasti.

On kuvaavaa, että monet aineet, joita nyt kutsutaan huumeiksi, olivat käytössä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Vanhimpien päihteiden joukkoon kuuluu esimerkiksi oopiumi, joka Ylikankaan mukaan hyvin todennäköisesti tunnettiin Suomessakin jo keskiajalla. Sitä käytettiin kivunlievitykseen ja sairauksien hoitoon. Kipua lievittävät yrtit, kuten valeriaana ja mäkikuisma, joita kansanparantajat Suomessa ovat käytteneet jo ennen oopiumia, ovat usein myös lievästi huumaavia.

Siinä missä lääketeollisuuden tuotokset pääosin poistavat kipua, ne eivät lisää hyvää oloa. Voisi ajatella, että alkuperäisten rohtojen vaikutuksia tehostaa juuri huumaavuus, mieltä ja oloa kohentavat vaikutukset. Nykylääketiede ei kuitenkaan tunnetusti ole kokonaisvaltaisuuteen pyrkivää, vaan mekaanisesti oireita poistamaan tähtäävää. On myös huomattava, että monet lailliset lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta ja terveysongelmia.

Nyt kenties ollaan vaiheessa, jossa jyrkän kielteisten kannat saavat rinnalleen vähemmän ehdottomia näkemyksiä. Niistä on kiinnostuttu myös valtamediassa. Se myös tarkoittaa sitä, että kaikkia huumeita ei katsota samasta näkökulmasta, vaan hahmotetaan niiden erot. Myös niiden kohdalla on havaittavissa kiinnostusta mahdollisimman luonnonmukaisia aineita, kuten kannabista tai sieniä kohtaan,  joiden nauttimisella on hyvin pitkät perinteet.

Juttumme tarkoitus ei ole pohtia huumeiden laillisuutta tai ottaa kantaa siihen, saati kehottaa tutustumaan huumeisiin.

Tepsiikö kannabis syöpään?

Viime aikoina harva, etenkin ulkomaalaisia medioita seuraava, ei ole välttynyt kannabikseen liittyviltä artikkeleilta. Sen parantavista vaikutuksista puhutaan jatkuvasti enemmän, ja niitä on myös tutkittu tieteellisesti. Sitä käytetään esimerkiksi kivunlievitykseen ja MS-taudin aiheuttaman lihasjäykkyyden hoitoon Suomessakin. Näillä uutisilla ei enää edes ole varsinaista kohuarvoa.

Voimakkaampia reaktioita herättää kuitenkin kannabisöljy. Sen nimittäin kerrotaan tepsivän jopa syöpään. Tiedot perustuvat toistaiseksi lähinnä syövästä parantuneiden omiin kertomuksiin. Tarinansa Daily Mail -lehdessä on jakanut kolmikymppinen David Hibbit. Hän sairastui suolistosyöpään, ja kemoterapiasta ja leikkauksesta huolimatta tilanne huononi: lääkäri antoi Hibbitille vain 18 kuukautta elinaikaa.

Hibbit ryhtyi etsimään tietoa netistä, ja päätyi hankkimaan kannabisöljyä. Grammasta hän maksoi 50 puntaa, ja se riitti hänelle kuukaudeksi. Hän kieltäytyi kemoterapiasta, joka vei voimat. Kannabisöljy poisti kivut, ja vaikka sillä onkin päihdyttäviä vaikutuksia, Hibbitin kokemukset kemoterapiasta olivat paljon pahemmat. Nyt Hibbit on todettu terveeksi. Hän haluaa kertoa tarinaansa, jotta muutkin sairastuneet tietäisivät hänen elämänsä pelastaneesta vaihtoehdosta.

Joukkorahoituksen turvin valmistunut George Wilkinsin ohjaama dokumentti Bud Buddies: Project Storm seuraa puolestaan kuutta eri-ikäistä ja erilaista syöpää sairastavaa henkilöä, jotka käyttävät kannabisöljyä hoitona. Heistä kaikki eivät parane.

Syöpätutkijatkin ovat tietoisia siitä, että kannabinoidit vaikuttavat syöpäsoluihin. Tietoa ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi, jotta sen perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä. Monet ajattelevat, että tutkimusta hidastaa se, että syöpä on tuottava sairaus, eikä sille edes varsinaisesti haluta löytää tepsivää ja yksinkertaista hoitoa. Niinpä sairastuneet joutuvat hankkimaan öljynsä laittomia teitä, mihin sisältyy esimerkiksi riski väärennetystä öljystä.

Arvostetussa Huffington Post -sanomalehdessä raportoitiin viime vuoden lopulla kannabiksen mahdollisuuksista syöpähoidoissa. Jutussa viitataan kannabistutkimuksen edelläkävijän, tohtori Wai Liun tieteelliseen artikkeliin ja haastatellaan häntä. Liun tutkimukset osoittavat, että kannabinoidien ja säteilyhoidon yhdistäminen vaikuttaa lupaavalta tavalta hoitaa jopa aggressiivista aivosyöpää. Kannabisöljyssä sekä Liun tutkimuksissa käytetään kahta erilaista kannabinoidia, THC:tä sekä CBD:tä, joiden yhteisvaikutus vaikuttaa syöpätutkimuksen kannalta tehokkaimmalta.

Toisessa Briteissä tehdyssä tutkimuksessa puolestaan tutkittiin useamman kannabinoidin yhdistelmää ja osoitettiin, että valmiste voi tappaa leukemiapotilaiden syöpäsoluja. Jo 70-luvulla kannabiksen todettiin vähentävän ja helpottavan taudeissa, joihin kuuluu kouristuskohtauksia. Yksityishenkilöt ovat raportoineet myös tapauksia, joissa kannabis on auttanut esimerkiksi autismin hoidossa. Niistä voi lukea paitsi Huffington Postin artikkelista, Face of Cannabis -blogista.

LSD voi auttaa masennukseen

Psykedeelisistä huumeista tulee ensimmäisenä mieleen 60- ja 70-luku ja hipit. Noihin aikoihin psykedeelisiä päihteitä kokeili myös muuan Amanda Fielding. Hän kuvailee, että LSD, sienet ja kannabis läväyttivät hänen tajuntansa ovet selälleen.

Pian suhtautuminen kuitenkin muuttui, myös tieteellisessä yhteisössä, jossa näiden aineiden mahdollisia hyötyjä ja käyttötapoja oli tutkittu. Sen taustalla Guardian-lehteen haastateltu Fielding ajattelee olevan pelon. 70-luvun jälkeen keskustelun painopiste on ollut huumeiden vaaroissa, eikä niitä enää saatu käyttää esimerkiksi tutkimuksissa. Aatelisrouva Fielding on kuitenkin omistanut elämänsä psykedeelisten ”päihteiden” tutkimuksen tukemiseen.

Hän ajattelee, että ne ovat tärkeässä roolissa ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Niihin, sielun sairauksiin, moderni lääketiede ei ole hänen mukaansa löytänyt juurikaan toimivia hoitokeinoja. 

Ahdistuksen ja masennuksen hoidon lisäksi psykedeelit, eli LSD, mdma eli ekstaasi ja psilosybiini, jota saadaan sienistä, voivat auttaa todennäköisesti myös riippuvuuksien hoidossa. Keskustelua psykedeelien positiivisista vaikutuksista käydään Suomessakin. Image-lehdessä julkaistiin hiljattain laaja artikkeli otsikolla ”Psykedeeliset huumeet ovat palaamassa hoitokäyttöön”.

Jaakko Kilpeläisen jutussa kokemuksistaan kertoo opiskelija, joka sai elämänhalunsa takaisin LSD:llä itseään lääkiten. ”Masennus loppui kuin seinään. Maailmaan palasivat värit, ja ensimmäistä kertaa ilma tuoksui joltain. Terveys alkoi kiinnostaa. Tupakointi loppui ja meditointi alkoi”, haastateltu Minna kertoo.

LSD:n mahdollisuuksia kuolemanpelon lievityksessä on tutkittu myös. UCLA-yliopiston tutkimukset antavat osviittaa siitä, että psilosybiini voi auttaa kuolemansairaita potilaita hyväksymään kuoleman. Imagen jutussa kerrotaan, miten tutkimukseen osallistuneen Annie Levyn viimeiset hetket muuttuivat psilosybiinin ansiosta merkittävästi. Hän ei enää kokenut ahdistusta ja alkoi uskoa uudelleen tuonpuoleiseen. Levyn puoliso myös koki, että psiolysvin muutti tilannetta ratkaisevasti, ja Annie myös suhtautui häneen ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti. Merkittävä tutkimus mainitaan myös Guardianin artikkelissa.

Vastauksia perimmäisiin kysymyksiin

Moderni tiede pyrkii pääosin ratkaisemaan tieteellisiä ongelmia – sellaisia, joihin sillä on konstit ainakin etsiä vastausta. Sen ulkopuolelle jää joukko kysymyksiä, joihin ei löydy ”tieteellistä” ratkaisua, mutta joilla on suuri merkitys elämässämme. Sellaisia on juuri kuolemanpelko, mutta myös elämän merkityksellisyys – jonka ollessa kadoksissa masennus saattaa saada sijaa.

Onkin siis mielenkiintoista, että John Hopkinsin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa 70% 36 psilosybiiniä nauttineesta potilaasta kertoi, että he kokivat kokeen aikana yhden elämänsä merkityksellisimmistä kokemuksista. Koe mainitaan sekä Guardianin ja Imagen jutussa. LSD puolestaan ei ainoastaan avaa tajunnan ovia, kuten Fielding kuvailee, vaan jutussa mainitaan myös sen yhteys luovuuteen. Sen ei myöskään tiedetä aiheuttavan riippuvuutta tai olevan vaarallista suurinakaan annoksina.

Itse psykedeelien käyttöön ja niiden aiheuttamaan ”trippiin” voi liittyä pelottaviakin kokemuksia. Sellaisista kertoo Imagen artikkeliin haastateltu Tunna Milonoff, joka kokeili ayahuasca-kasvia Amazonissa. Ayahuascasta valmistettua juomaa nautitaan tavallisesti ryhmässä ja kasvin sekä siihen liittyvän perinteen tuntemien henkilöiden johdolla. Kasvia käytetään Amazonin seudun alkuperäisasukkaiden piirissä erilaisissa rituaaleissa. Sillä on tärkeä hengellinen rooli: sen avulla ajatellaan saatavan tietoa näkymättömistä ulottuvuuksista. Ayahuascalla on ollut myös roolinsa näiden yhteisöjen taiteelliselle ilmaisulle, ja se on osa myös niiden kulttuuria ja mytologiaa.

Myös pohjoisessa shamaanit ovat käyttäneet psykoaktiivisia sieniä niin parantamiseen kuin omassa työssään tietoisuutensa laajennukseen. Sienien käytöllä on vuosituhantiset perinteet, joten voi arvella että niillä on ollut tärkeä rooli monien kansojen maailmankuvassa, keksinnöissä ja hyvinvoinnissakin. Vuodesta 71 alkaen ne ovat Suomessa olleet laittomia, mutta shamaanien toimia on pyritty rajoittamaan aiemminkin. On helppo ajatella, että taustalla ei ole ainoastaan väestön suojelu, vaan myös pelko siitä, mitä tajunnan laajentumisella ja uusien perspektiivien avautumisella voisi olla seurauksena laajemmalla, yhteiskunnallisella tasolla.

Se, että sieniä käyttivät shamaanit ja he myös johtivat niiden käyttöä hoidoissa, on tärkeä asia muutoinkin. Sieniä ei käytetty viihdekäyttönä, vaan niiden voimia kunnioitettiin, samoin niiden aiheuttamia vaikutuksia. Jos näistä aineista aletaan kehitellä lääkkeitä, on toivottavaa, että myös niihin liittyviä perinteitä tutkitaan tästä näkökulmasta. Silloin niiden hyvistä puolista saadaan mahdollisimman paljon irti.

Lähteet:

Mikko Ylikangas: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä – Huumeet Suomessa 1800-1950. Atena, 2009.

http://www.huffingtonpost.com/2014/11/18/marijuana-brain-cancer_n_6181060.html

http://www.theguardian.com/society/2015/apr/26/lsd-amanda-feilding-depression-anxiety-science

http://www.theguardian.com/science/2015/mar/05/psychedelic-drugs-like-lsd-could-be-used-to-treat-depression-study-suggests

http://www.image.fi/image-lehti/psykedeeliset-huumeet-ovat-palaamassa-hoitokayttoon

http://www.dailymail.co.uk/health/article-3043607/Cannabis-oil-cured-bowel-cancer-claims-father-33-given-just-18-months-live.html

Jaa tämä:
Anna Lehtinen

Anna Lehtinen on kuudesaisti.net sivuston toimitussihteeri. 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net