Henkimaailman mestarit
Mestarit, kaiken sen myötä mitä maailmassamme tapahtuu, useimmiten tuntuu siltä, että elän eri maailmassa. Kuulostaa vähän itsekkäältä keskittyä vain omaan elämääni ja omiin ongelmiini eikä kovin paljon siihen, mitä tapahtuu ympärillämme, koska asiat maassani ovat rauhallisia verrattuna muihin maihin.
Mestarit, ajattelen erota miehestäni – uskon, että tehtävämme on ohi. Meillä on hyvä rinnakkaiselo ja hän sanoo rakastavansa minua, mutten usko siihen kovin paljon. Rakkautta on, muttei miehenä ja vaimona. Meillä on kaksoset, joiden uskon olevan korkealle kehittyneitä henkiä eivätkä he kärsi tästä erosta, sillä he ovat hyvin kiintyneitä minuun.
Mestarit, selvänäkijä kertoi minulle, että muuttaisin New South Walesiin ja löytäisin työpaikan, mutta se on liian kaukana. Haluan olla perheeni kanssa. Mutta täällä ei ole yhtään työpaikkaa eläinalalla. Ainoissa työpaikoissa tarvitaan lisenssi, jota minulla ei ole. Saanko jäädä tänne perheeni luo? Löydänkö työpaikkani täältä eläinten parissa? –Emma, Australia
Mestarit, kertoisitteko meille lisää luojastamme? Tiedän, että luojamme on ehdotonta rakkautta … mutta asuuko hän todella tietyssä ulottuvuudessa? Kommunikoiko hän kanssamme teidän kaltaisenne kanavan kautta? Mistä tämä rakastava olento tuli? Miten monta luojaa universumissa on? –Rachel, Kanada
Kun ihminen kärsii tai tuntee surua jostain tapahtumasta, pitäisikö hänen nostaa itsensä matalasta värähtelystä korkeampaan olotilaan välittömästi kääntämällä mielensä toiseen suuntaan, vai pitäisikö hänen uppoutua tuohon surun tunteeseen täysin viikoksi tai pariksi ja sitten siirtyä eteenpäin? Kumpi on korkeampi tapa käsitellä asioita henkisesti? –Sweety, Intia
Mestarit, minulla oli äskettäin paranormaali kohtaaminen. Veisasin pyhää fraasia nimeltään daimoku, "nam myoho renge kyo". Veisasin ja edessäni oli henkilö, jolla oli keltainen pikkutakki. Periaatteessa näin tämän henkilön kasvojen muuttuvan dramaattisesti pari kertaa.
Mestarit, kasvatin sisartani 80-luvulla, koska vanhempani olivat tunneväkivaltaisia ja välinpitämättömiä. Olin 12-vuotias, kun hän syntyi. Olimme HYVIN läheisiä – opin ehdotonta rakkautta häneltä ja häntä kohtaan. Suhteemme on nyt vahingoittunut, kun lähdin collegeen 17-vuotiaana ja hemmottelin häntä syyllisyydestä jälkeenpäin.
Mestarit, voitteko selittää, miksi jotkut ihmiset valitsevat vammaisuuden? Huolehdin henkisesti vammaisesta sukulaisesta, jota kukaan muu ei tue. Vaikka olen antelias ja rakastava ihminen, mietin, onko se mitä teen, sittenkään terveellistä minulle tai tälle sukulaiselle.
Mestarit, oltuani 12 vuotta tunneväkivaltaisessa avioliitossa, aiempi opastuksenne vihjasi, että mieheni oli hämmentynyt omassa elämässään ja minun pitäisi juosta pois, ei vain kävellä, jos hän ei pystynyt sitoutumaan ja kunnioittamaan minua. Pelättyäni lähteä huonon itsetunnon ja lasten vuoksi, jatkoin epäterveen suhteen kestämistä – haluten lähteä, mutta löytäen aina jonkin tekosyyn.
Mestarit, minusta tuntuu, etteivät suhteet ole minua varten. Minulla on ollut vain yksi vakava suhde ja viimeisin suhteeni päättyi nopeasti kaksi vuotta sitten. Minusta tuntuu, etten voi olla itse asiassa kenenkään kanssa. Onko ok olla yksin?
Sivu 6 / 11

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net