11.03.2016

Kysymyksiä Henkimaailman mestareille 2.-9.2.16

Mestarien näkemys Pantheon sisä- ja ulko-osan luomistavasta, kiitos. Miten arkkitehtiä inspiroitiin? Minkä tyyppistä inspiroitumista Lähde halusi tapahtuvan kaikille, jotka käyvät siinä? Se on täydelliseen ympyrämuotoon tehty rakennus. Se on rakkauden työtä sieluni silmin: erittäin kaunis suunnitelma ja toteutus. Sade haihtuu, ennen kuin se osuu lattiaan. Jatkuvaa liikettä, kun katsotaan ympäri tilaa. –Margaret, USA

Vastaus:

Pantheonin luomisvaiheissa arkkitehtejä pyydettiin rakentamaan kunnianosoitus jumalille ja tuon ajan ritareille ja tila, jossa omistaja voisi tuntea, että hän on heidän seurassaan ja yksi heistä. Rakentajat olivat tietoisia henkienergiasta, jonka jotkut hahmottivat kauniiksi, toiset yhteydeksi universumiin ja vielä muut kommunikoinniksi fyysisten ja ei-fyysisten maailmojen välillä. Lähteellä ei ollut osaa rakentamisessa, paitsi niiden sielujen aloittaminen jotka ilmensivät valmiin rakennuksen.

Se on tänä päivänä voimakkaampi yksinkertaisuudessaan, alun koristusten poistamisen jälkeen. Ne olivat häiriötekijä niille, jotka halusivat tuntea sen luontaisen voiman, jonka tuo muoto generoi. Rakennuksen vaikutus syntyy sen rakenteesta. Esitys Lähteen suurenmoisesta energiasta, jota havainnollistaa pallomainen taidonnäyte, heijastaa fyysisen ja henkisen yhteyttä: liitto, yhteenkuuluvuus.

Monimutkainen muotoilu – silmälle ja energia-aistimus niille jotka tiedostavat sen – luo transformoivan tilan, joka nousee Maan yläpuolelle, taivaaseen, kun sisällä tapahtuu sama ajan ja vuodenaikojen kulkeminen kuin ulkopuolella. Se on elokuvadioraama taivaan vaikutuksesta fyysiseen planeettaan.

Niitä jotka pyrkivät ottamaan vastaan kaiken, mitä Pantheon voi opettaa elämästä, koulutetaan hyvin henkisessä ja fyysisessä mestaruudessa. Tappiokseen toiset näkevät sen vain mielenkiintoisena muinaisrakennuksena, jossa on katossa reikä, joka mahdollistaa kummalliset varjokuviot päivien ja vuodenaikojen aikana.

Kysymys:

Mestarit, äidilläni on pitkälle kehittynyt Alzheimerin tauti. Useat meediot ovat tuoneet äidin läpi, erityisesti tulkinta joka tehtiin muutama kuukausi sitten. Hänellä oli paljon sanottavaa. Vaikka ymmärrän, että ihmiset joilla on dementia, voivat viettää aikaa hengessä, olen utelias, koska hänen fyysinen kehonsa on tietenkin edelleen maatasolla. Siis onko kaikilla kyky olla hengessä tällä tavalla, mutta heidän mielensä/kehonsa ei salli sitä tai jos he tekevät astraalimatkoja, he eivät muista sitä? Mikä Alzheimer-ihmisissä sallii heidän mielensä/sielunsa olla hengessä – mutta ihmiset ilman tätä sairautta eivät pysty tekemään sitä? –Lynnie, Yhdistynyt kuningaskunta

Vastaus:

Ihmiset ovat sieluja, joilla on fyysinen kokemus. Heidän sielunsa ei ole koskaan täysin heidän fyysisessä kuoressaan. Aina osa on yhteydessä muihin sieluihin universumissa ja heidän aspekteihinsa, jotka jatkavat muita projekteja, joihin on ryhdytty.

Fyysisellä tasolla ihmiset uskovat ihmistietoisuuden olevan kokonaisuudessaan se "henkilö", jonka he tietävät tietyn kehon asukkaaksi. Tietoisesti toimivat ihmiset rajaavat pääsyä sieluunsa, joka voidaan saavuttaa ihmiskehon normaalien kommunikointikanavien kautta.

On aina sielun aspekti – jota kutsutaan yleensä korkeammaksi itseksi – josta tietoinen mieli on enimmäkseen tietämätön. Tämä alue sisältää tallennuksen kaikesta, mihin tuo sielu on koskaan osallistunut. Ellei ihminen saavuta sitä hypnoosissa tai syvämeditaatiossa, se on varjo, jota ei tunnisteta.

Silloin kun normaali ihmistietoisuus on toimimaton (kooma) tai yhteydetön (Alzheimerin tauti), korkeampi itse voidaan edelleen saavuttaa henkitasolla. Sielu on antanut luvan tämän tapahtumiseen. Se joka haluaa kommunikoida, kysyy sielulta, haluaako se käyttää tätä kanavaa kertoakseen ympärillä oleville ihmiskehon tilasta. Jotkut kieltävät tuon pääsyn itsensä ja mahdollisen kommunikoijan välisten elämänoppituntien vuoksi.

Jokaisella sielulla on kyky matkustaa ympäri universumia koska tahansa. Se hyväksyykö sen tietoisuus tämän mahdolliseksi, esittää suurta osaa siinä, mitä muistetaan silloin, kun mielen tietoinen osa ottaa taas kontrolloin. Korkeampaan itseen yhdistymistä voidaan harjoitella meditaatiossa ja hypnoosissa, mikä muodostaa käyttäytymismallin.

Kysymys:

Mestarit, olen suhteessa henkilöön, joka on aito ja hyvin rakastava. Rakastan häntä, mutta en usko, että hän on välttämättä samasta sieluryhmästä kuin minä, ja minusta tuntuu, että voisin tehdä enemmän arvostaakseni häntä sinä henkilönä, joka hän on. Tapasin äskettäin erään, jonka uskon olevan hyvin läheinen jäsen sieluryhmässäni. Tunnen suurta vetoa tähän henkilöön enkä pysty lopettamaan hänen ajattelemistaan. Kieltäydyn kuitenkin ehdottomasti tekemästä mitään, mikä loukkaa kumppaniani, vaikka se merkitsisi, etten saa asioita haluamallani tavalla. Mitä sopimuksia ja oppitunteja päätimme kaikki oppia tästä tilanteesta? Tarvitsenko vain potkun persuuksilleni? Arvostaisin opastustanne. Kiitos kaikesta, mitä olette jo opettaneet minulle tämän palvelun kautta. –David, Australia

Vastaus:
Useimmiten kun päätät kumppanista, jolta ja jonka kanssa haluat oppia, et valitse sielukumppania. Tunnet sielukumppanisi energiatasolla, joka ulottuu maatason positiivis-negatiivisen kaksinaisuuden yli, ja siksi vuorovaikutusta tapahtuu ilman tietoista oppimisaspektia. Valinnanvapautta ei tarvita, koska olet vain olemassa.

Halusit tässä elämässä kokea ihmissuhteiden eri puolia ja tutkia toisten reaktioita tekoihisi ja niitä virikkeitä, joita tarvitaan sitoutumiseksi toiseen. Päätit harjoitella sellaisen kanssa, jota et tuntenut läheisesti aiemmin – eli hän ei ole sielukumppani.

Toisaalta sielukumppanisi kanssa on helppoa olla, koska kontaktiinne sisältää suuren osan ihmisen vuorovaikutuksesta. Se on kuin lomailua, jolloin työ ei ole välttämätöntä. Tämä on ihmissuhteiden eliittiä, mutta mitään päätöksiä ei tehdä eikä mitään opita.

Mikään ei ole oikein tai väärin henkisessä mielessä. Voit tehdä niin, kuin valitset. Tämä tilanne on ilmestynyt, jotta oppisit henkistä selkeyttä ja erottelukykyä. Näitä kahta vertaillessasi voit tarkkailla osallistumistarvetta erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, yhtenäisen, rakastavan ja yhteistyötilan säilyttämiseksi kummankin kanssa. Erottelukyky tulee sitten mukaan, kun päätät, mitä haluat tehdä tässä tilanteessa. Minne menet ja mitä teet?

Kysymys:

Mestarit, tein psykologian tutkielman "itseamputointiin" liittyvästä identiteettihäiriöstä ja minulla on siitä teoria, mutta haluaisin tietää, mitä te ajattelette. Kyse on siitä, että aivojen kehokartoitus ei sovi yhteen fyysisen kehon kanssa – se on kuin haamukivun vastakohta. Ihminen tietää olevansa terve, mutta tuntee edelleen, että hän olisi ehjempi, jos jokin "jatke" tai kyky, kuten näkö, olisi poissa. Minusta tuntuu, että hänet amputoitiin entisessä elämässä ja tuon alueen energia on hajonnut eikä ole enää hänen kehonsa tuolla alueella, joten hän tuntee, ettei sitä pitäisi fyysisesti olla. –Megan, USA

Vastaus:

Niille joille asia ei ole tuttu, niin ämä tila voi johtaa siihen, että ihminen amputoi vapaaehtoisesti kehonsa osan, koska hän tuntee pärjäävänsä paremmin ilman sitä. Tai hän ehkä tuntee, että hänen pitäisi olla sokea, joten hän poistattaa silmänsä.

Olettamuksesi on oikea, mutta vain alle 20%:ssa tapauksista. Kaikki nämä sielut käsittelevät valitsemiaan oppitunteja, mutta harvan tarve on jatkoa entisestä elämästä.

Entisen elämän jäämät johtuvat tavallisesti siitä, ettei ole saatettu loppuun oppituntia, joka liittyy syntymään tai keho-osan menettämiseen onnettomuudessa – ymmärrys, miksi se tapahtui, irtipäästäminen vihasta, surusta ja syyllisyydestä ja oppiminen olemaan tukeutumatta vammaan saadakseen toisilta, mitä haluaa.

Esimerkkejä oppitunneista, jotka eivät ole entisistä elämistä, voisi olla: omakuvan muokkaaminen, tarve olla uhri, tekosyy kykenemättömyyteen suoriutua normaalisti, nerokkuustesti, halu tuntea täydellistä riippuvuutta tai kontrollin puutetta, halu olla erilainen tai erottuva tai tunne, että kyseinen raaja sekaantuu kehon kehittymiseen.

Useimmat näistä ihmisistä tulevat fanaattisen vakuuttuneeksi, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkiutua eroon tästä pahasta "jatkeesta". He amputoivat sen ja sitten esittelevät ylpeänä "nysäänsä". Sympatia on yksi etsittävä reaktio – he eivät tietenkään koskaan paljasta myötätuntoisille, ettei puuttuvassa osassa ollut mitään vikaa.

Monilla tämä halu on yhtä voimakas kuin fyysinen riippuvuus nikotiinista, huumeista tai ruuasta. Kyse on henkisestä ja tunnepuolen pakkomielteestä, joka estää kaikki rationaaliset ajatukset, ennen kuin toimitaan. Useimmilla ei ole kontrollia tarpeen voimakkuuteen eivätkä he voi tehdä mitään konkreettista tekojensa muuttamiseksi.

Kysymys:

Mestarit, viime vuodesta saakka olen ystävystynyt transseksuaalisten ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan pitäneet kehostaan ja sitten alkoivat muuttaa sitä. Mikä teidän näkemyksenne mukaan on transseksuaalisuuden syy? Voisitteko selittää minulle, miksi transseksuaalinen ihminen haluaa muuttaa kehoaan? –Vinicius, Brasilia

Vastaus:

Nämä ihmiset yrittävät löytää onnellisuuden. He eivät samaistu siihen ulkoiseen kehosukupuoleen, johon he syntyvät. Joillakin on runsaasti vastakkaisen sukupuolen hormoneja. Toiset uskovat olevansa homoseksuaaleja, mutta luokittelevat tunteensa ja käyttäytymisensä lähemmäs vastakkaista sukupuolta ja tuntevat oikeutusta tulla tuoksi sukupuoleksi.

Heidän päätöksensä muuttaa kehoa liittyy siihen, kuka he ajattelevat olevansa. Jos olet miehen kehossa ja unelmasi, tavoitteesi ja sisäiset tuntemuksesi sanovat, että olet oikeasti nainen, teet, mitä vaaditaan, yhdistääksesi ristiriitaiset kuvasi yhdeksi muodoksi.

Heidän transformaationsa alkaa tavallisesti pienestä ja muutetaan vaatetusta, hiustyyliä ja äänialaa ja etsitään toisia, jotka käyvät läpi samoja ongelmia – tai jotka eivät ainakaan tuomitse heidän valintojaan.

Kaikki nämä huolet ovat valittuja elämänoppitunteja. Monet löytävät sisäisen voiman ja käyttävät sitä ollakseen tässä elämässä, kuka haluavat. Jokainen sielu on ollut sekä mies että nainen aiemmissa inkarnaatioissa. Ne joilla on keskeneräisiä, sukupuoleen liittyviä oppitunteja aiemmasta elämästä, pyrkivät olemaan tuo sukupuoli saattaakseen loppuun työnsä.

Muista, ettei henkisessä mielessä mikään ole oikein tai väärin – kaikki on pelkästään elämänoppituntien oppimista. Kaikilla sieluilla on täydellinen valinnanvapaus suoriutua niistä testeistä, jotka ne tuntevat tarpeelliseksi tehtävänsä suorittamiseksi elämässä. Älä tuomitse tai yritä selvittää toisten motiiveja. Vietä aikasi omien oppituntiesi työstämiseen.

Kysymys:

Mestarit, pari viikkoa sitten ystäväni ja minä otimme kuvan hautausmaalla ja siinä oli paljon orbeja ja valkoista savua, kuin ainetta. Kuulen myös usein kotonani heleää kellomaista ääntä, joskus kovempaa ja joskus hiljempää. Mitä nämä asiat kertovat minulle? –Tiia, Suomi

Vastaus:

Useimmiten tuleva viesti on "hei". Kun sielut eivät ole enää inkarnoituneena (kehossa), ne haluavat joskus ottaa kontaktin ihmisiin, jotka ovat fyysisiä. Kyse voi olla ihmisistä, jotka ne tunsivat tai jotka ovat avoimia tuolle mahdollisuudelle ja siksi sallivat itsensä nähdä kuvia.

Useimmille sieluille ei-fyysisessä muodossa on hyvin vaikeaa tuottaa fyysinen keho, erityisesti jos ne ovat vasta äskettäin lähteneet Maan raskaammasta ilmakehästä (kuolleet). Niiden on mahdollista värisyttää ilmaa ja aiheuttaa varjomaisia vaikutelmia käyttäen pölyä ja muita paikalla olevia hiukkasia. Jonkin ajan kuluttua ne osaavat itse generoida utuista, pilvimäistä ainetta.

Ilman ravistelu voi joskus muodostaa kiinteitä massoja, kuten aalto joka ilmestyy veteen tuulesta ja pinnan liikkeestä. Sielun on helpompaa värisyttää jotain, joka tuottaa ääntä, joten äänet ovat tavallinen kommunikointitapa. Kaikki koostuu energiasta ja energiaa on kaikkialla. Energian stimuloiminen aktivoi värähtelyaaltoja, jotka ihmiskorva voi havaita riippumatta siitä, onko fyysistä ainetta mukana.

Sieluja jotka eivät tällä hetkellä asu kehossa, on kaikkialla. Silloin kun ne keskittävät ydinolemuksensa, se voidaan usein nähdä orbina tai pallona. Saattaa olla myös mahdollista nähdä siinä vaikutelma kasvoista. Mitä enemmän sielut harjoittelevat, sitä enemmän ne kertovat olevansa paikalla. Ne rakastavat tunnistamista.

Ihmisen ja hengen välisen vuorovaikutuksen edistymistä havainnollistettiin hyvin totuudenmukaisesti 1990 elokuvassa "Ghost – näkymätön rakkaus", jossa pääosia esittivät Patrick Swayze, Demi Moore ja Whoopi Goldberg. Katso se.

Jos haluat lisätä näkemistä, kerro hengille, että nautit kontaktista niiden kanssa. On myös mahdollista esittää niille kysymyksiä, joihin voi vastata "kyllä" tai "ei". Kysy, mikä niiden merkki on "kyllä" ja mikä "ei". Esitä sitten kysymys ja katso, mitä tapahtuu.

Henkimaailman mestareita kanavoinut Toni Ann Winninger (mastersofthespiritworld.com)

2.2. – 9.2.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net