04 joulu 2018

Vastaanottaminen

On vaikea myöntää tarvitsevansa apua. ”Kyllä minä pystyn ja jaksan, ei tarvitse auttaa”. Olen tottunut selviytymään itsekseni. Tai ainakin melkein itsekseni. Autonrenkaat vaihtuvat oman käden kautta ja öljyn lisäykset sujuvat mutkitta. Kodissa pienet puhdetyöt ruuvien kiristyksineen sujuvat myös. Voisi kai sanoa, että olen oppinut selviytymään yksikseni. Pidänkö siitä, on sitten eri asia.

Aloitin taidepedagogiikan opiskelun Savonian ammattikorkeakoulussa tänä syksynä ja siellä olemme tehneet ihania harjoituksia muun muassa aistien avaamiseksi. Yksi kokemus nousee erityisesti mieleeni. Olimme ulkona parin kanssa. Toinen laittoi silmät kiinni ja toisen tehtävä oli ohjata toista 20 minuutin ajan ilman sanoja. Vuoron vaihto tapahtui myös ilman sanoja. Tehtävä puretiin sisätiloihin siirryttäessä ensin liikkeellä tanssien ja äännellen, piirtäen ja kirjoittaen ja vasta sen jälkeen puhuen.

Miten tärkeitä ja syviä kokemuksia tuo harjoitus minussa herättikään! Minulle nousi tunne siitä, miten ihana on olla jonkun toisen käsivarsilla ja luottaa siihen, että tuo toinen haluaa minun parastani. Tuntui ihanalta luottaa toiseen ja vastaanottaa hänen ”apuaan”. Tiesin hänen kannattelevani minua teiden yli, nurmikon liukkaiden kohtien sekä maassa olevien kuoppien lomitse. Vastapainoksi mieleeni nousi myös hetket elämässäni, jolloin minut on jätetty yksin ja en ole voinut luottaa toiseen. Emotionaalinen yksin jättäminen on ollut pahinta itselleni. Ehkä yksi pahimmista tunteista mitä tiedän, on tunne, kun olen kokenut, että minua ei ymmärretä, vaikka kuinka yritän selittää kantani, ajatukseni ja tunteeni. Sellaisessa tilanteessa tunnen itseni täysin voimattomaksi. Tuolloin ainoa ratkaisu itselleni on ollut lähteä tilanteesta ja toivottaa toiselle hyvää jatkoa.

Kokemusten karttuessa tiedostan, että minun ei tarvitse osata selittää itseäni kaikille. Tunnistan elämässäni ihmiset, jotka ymmärtävät sisimpääni välillä minua itseänikin selvemmin. Sellaisten ihmisten kanssa on hyvä jatkaa eteenpäin. Toki on hyvä osata perustella kantaansa ja pystyä keskustelemaan erilaisista näkemyksistä ja ajatuksista ilman mielensä pahoittamista, mutta lähimmissä ihmissuhteissa en jaksa väitellä jatkuvasti.

Olen syksyn aikana joutunut toteamaan, että en pärjääkään aivan yksin. Ja mikä ihaninta, olen huomannut, että minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua. On ollut ihana huomata, että olen saanut apua läheisimmiltäni, mutta myös ihmisiltä, joita en tunne kovin hyvin. Tämä antaa uskoa ihmisyyteen ja hyvyyteen. Valitsen kiinnittää huomioni enemmän näihin hyviin asioihin, joita huomaan. Uskon, että huomioni hyvään, vetää puoleensa entistä parempia asioita.

Avun vastaanottaminen on tuntunut hieman vaikealta. Mutta kun olen todennut, että nyt ei muu auta, niin olen antautunut vastaanottamaan apua hyvillä mielin. Antaminen tuntuu niin paljon helpommalta! Tästä voin huomata, että en ole aivan tasapainossa antamisen ja vastaanottamisen suhteen. Tämän huomaaminen on jo askel tasapainoon päin. Otanpa enkelini vietin vastaan nyt tästä teemasta.

Aur-enkelini kanavointi 30.11.2018

Vastaanottaminen on yhteyttä Äiti Maahan. Kun olet kauniisti linkittynyt Äiti Maahan, virtaa kauttasi esteittä kaikki hyvä, jota maalla ja taivaalla on antaa. Maadoittuminen mahdollistaa virtauksen kauttasi. Tällöin itse asiassa häviävät rajat antamisen ja vastaanottamisen välillä. On vain virtausta. On vain energiaa. Ja se on liikkeessä kaiken aikaa. Energia etsii ulospääsyn ja väylät virrata. Jos se ei pääse kauttasi virtaamaan, se etsii toisen reitin. Energia ei koskaan pysähdy. Pidä siis itsesi virtaan yhdistyneenä. Pidä itsesi maadoittuneenä Äiti Maahan. Kiitä Äiti Maata kaikesta, mitä elämässäsi on. Äiti maa ruokkii sinua. Äiti Maa myös kiittää sinua, sillä sinä ruokit häntä. Näe kaiken synkronismi ja kauneus. Vapauta energia virtaamaan lävitsesi. Poista tukoksia päivittäin ajatuksistasi, tunteistasi, kehostasi. Pysähdy, kiitä, täyty ja luovu. Runsaus on sinun.”

Upeaa viisautta, kiitos Aur! Kunpa muistaisi aina tämän kaiken. Tasapaino on tavoiteltava tila, mutta täytyy muistaa, että se ei koskaan ole pysyvä tila. Tasapaino on hetken läsnä, kunnes se väistyy jälleen epätasapainon tieltä. Näin nämä kaksi vuorottelevat läpi koko ihmiselämän.

Marraskuu meni ja olemme joulukuun energioissa. Kuuban matkani on edessä. Se herättää paljon tunteita ja ajatuksia itselleni. Katsotaan, josko kirjoittaisin niistä jo ennen matkaani.

Vapautetaan virtausta itsessämme, niin olemme tasapainossa antamisessa ja vastaanottamisessa.

Rakkaudella,

Tanja

Viimeksi muutettu 04 joulu 2018
Elämää ja enkeleitä - Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa.

Selestial.fi

Uusimmat artikkelit kirjoittajalta Elämää ja enkeleitä - Tanja Kettumäki

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU