10 heinä 2018

Sairaus opettaa

Hurja kuukausi takana täällä Havannassa. Olen ollut pahasti sairas ja tarvinnut länsimaisen lääketieteen apua ravaten pari kertaa viikossa sairaalassa. Nyt tuntuu tulehdus helpottavan kehossa ja pystyn rentoutumaan eri tavalla; jatkotoimenpiteitä tosin tarvitsen sitten Suomeen palatessani, mutta akuuttivaihe on nyt ohitse. Kiitos enkeleilleni sekä kuubalaiselle pätevälle lääkärilleni!

Mikä testi: olla kipeä vieraassa maassa, jonka kieltä puhut auttavasti vieressä uudehko ihminen, johon olet vasta paremmin tutustumassa. Emme selvinneet testistä täysin puhtain paperein: omat persoonallisuutemme heitettiin välittömästi vasten omia sekä toisen kasvoja ja myrskyä ei voitu välttää. Aivan kuin universumi olisi halunnut heti kättelyssä repiä pois naamiot ja esittämisen pois päältämme ja paljastaa todelliset luonteemme, heikkoudet edellä. Nyt jälkikäteen keskustellessamme tapahtumista olemme molemmat sitä mieltä, että opimme paljon tilanteesta, itsestämme ja toisistamme. Toiseen tutustuminen on tapahtunut vähän niin kuin pikakelauksena. Ja sehän on juuri tätä aikaa: monet asiat koetaan nopeutettuna, koska meillä on kyky omaksua oppiläksyjä näissä vahvoissa, uusissa energioissa tehostetulla kapasiteetilla. Rauhallisempikin vauhti kyllä riittäisi omasta mielestäni, mutta kun laastarin repäisee kerralla irti, se kirpaisee vain tuon hetken.

Olen saanut muistutuksen siitä, etten aina ole se aurinko ja ilo ja valo, joiden koen sisimmässäni olevan tai tarkemmin sanottuna olen oppinut sen, etten aina pysty välittämään näitä ulospäin. Tämän hyväksyminen on hankalaa; ajatukseni ja käytöstapani eivät aina ole korkeatasoisia, kypsiä ja positiivia. Kyllähän minä tämän teoriassa tiedän olevan näin, mutta on aina pysäyttävää saada kokea käytännössä asiat. Toinen merkittävä huomio itsestäni, joka heitettiin päin kasvojani on kykenemättömyyteni ilmaista negatiivisia tunteitani kypsällä ja rakentavalla tavalla. Olen myös hyvin helposti kontrolloiva. Jälleen, tunnen nämä seikat teoriassa jo, mutta käytännöntason oppi on ihanan raastavaa. Kommunikoinnin ja itseilmaisun harjoittelu sekä lempeä sallivuus tuntuvat olevan kärkipäässä oppiläksyissäni tässä elämässä.

Kehoni on temppelini. Kehoni opettaa minua ilmaisemaan itseäni. Kipujeni myötä kehoni opettaa minua vetämään rajoja tekemisilleni. Olen taipuvainen läheisriippuvuuteen ja toisten miellyttämiseen, mutta kun kehoni kipukynnys menee rikki, pakottaa se minut sanomaan selvästi ja tehokkaasti, että nyt sattuu ja nyt EN tee mitään ja että nyt EI käy. Teoriassa selvä homma, että jos ei voi hyvin, sen voi sanoa pelkäämättä toisten reaktioita. Käytännössä ei niin helppoa, minulle. Sitä pystyy venymään mitä ihmeellisimpiin suorituksiin. Me ihmiset olemme hyvin sitkeä ja sopeutuvainen laji. Ymmärrän, että tarvitsin kokemani kivut pystyäkseni selkeämmin vetämään rajoja itseni ja muiden välille. Oppi tuntuu menevän paremmin perille edelleenkin sen ”vaikeimman kautta”.

Pieni kiinalaisen lääketieteen teoreettinen selitysmalli tähän väliin: Tuli-ihmisenä rakkauden, kosketuksen ja huomion kaipuuni on niin suuri, että niiden hapuilu voi johtaa itseni unohtamiseen.

Aur-enkelini kanavointi 5.7.2018

”Heikkoutesi opettavat sinulle eniten. Heikkoutesi on kuin pieni kivi kengässä, joka opettaa sinulle kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttää, kestävyyttä. Ja kun tuo kivi poistuu tunnet ihanan vapauden tunteen, mutta muistat kyllä, että joskus siinä kohtaa oli kivi hiertämässä ja hankaloittamassa kävelyäsi. Ehkäpä siihen jää pieni arpi muistuttamaan siitä, miten asiat olivat.

On helppo rakastaa, kun on hyvä päivä. Ketkä rakastavat sinua ja keitä sinä rakastat myös huonoina päivinä, ovat niitä, jotka pysyvät rinnallasi aina.

Omat terävät kulmasi ja varjosi, joita et näe kunnolla sisältävät äärettömän tärkeää tietoa ja oppia. Ne eivät ole pahasta. Ne ovat opettamassa sinua. Ehkä et pääse niistä ikinä eroon, mutta voit kantaa niitä ymmärryksellä ja päivä päivältä ne kevenevät ja muistuttavat olemassaolostaan vain aniharvoin ja pienen kesätuulen muodossa.

Niin sanotut heikkoutesi ovat oikeastaan vahvuuksiasi. Kun tartut niihin rakentavasti, kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä pystyt muokkaamaan niistä kauniin kokonaisuuden, joka toimii itsesi ja toisten hyväksi. Ymmärtämällä omia heikkouksia ja hyväksymällä ne, sinusta tulee lempeämpi myös toisia kohtaan. Kaikilla sieluilla on omat kulmansa hiottavanaan. Rakasta kulmiasi. Ne ovat sinun, eivät kenenkään muun. Kulmasi tekevät sinusta ainutlaatuisen. Rakastettavan.”

Kiitos Aur-enkelini! Tämän suuntaisia päätelmiä tein myös itse kokemusteni myötä. Kaunis muistutus heikkouksiemme tärkeydestä. ”Missä on suurin este/haaste, siellä on suurin mahdollisuus”. Nämä sanat muistuvat mieleeni astrologian opettajani Erkki Lehtirannan kurssilta ja hänen kirjastaan Astrologia ja henkinen tie. Erkki puhuu tällä lauseella saturnuksen merkityksestä syntymäkartallamme. Oma saturnukseni on sijoitettu 2:een huoneeseen eli rakkauden ja rahan huoneessa. Tässäpä sitä sitten opetellaan rakastamaan ja suhtautumaan rahaan oikealla otteella.

Opetellaan tuntemaan omat heikkoutemme ja opetellaan hyväksymään ne, muokataan niitä ja laitetaan ne lopulta hyvän käyttöön. Ja niin se elämä jatkuu. Kehitystä ei voi pysäyttää. Hyvä niin.

Ihanaa rinnakkaiseloa heikkouksiesi ja vahvuuksiesi sekä sairautesi ja terveytesi kanssa. Heinäkuu tuokoon helpotuksen meille jokaiselle!

 

Enkelein rakkaudella,

Tanja

Ps. Minusta tuntuu, että kirjoitan vielä elokuun bloginikin täältä Havannasta ennen kotiin paluani.

 

Viimeksi muutettu 10 heinä 2018
Elämää ja enkeleitä - Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa.

Selestial.fi

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU