29 elo 2018

Rakkaus ei koskaan häviä

Muutokset ovat ainoa pysyvä asia elämässä -lause on osoittanut paikkansapitävyyden jälleen. En kirjoittanutkaan elokuun blogiani Kuubasta, Havannasta. Kirjoitan sen nyt loppukuusta kotonani Suomessa. Mietin kovasti, mitä pitäisi kirjoittaa. Otsikko tuli vasta ihan lopuksi tekstin valmistuttua. Siihen kiteytyy sanomani tällä kertaa.

2 kuukautta eri aikavyöhykkeellä on pitkä aika, kehoni ei ole palautunut näiden 2 viikon aikana, jotka olen nyt kerinnyt olemaan Suomessa, vielä täysin tämän maaperän aikaan. Paluushokiksi tätä kai voisi kutsua myös; on tuntunut, että putoaa sellaiseen sisäiseen tyhjyyteen tänne palatessa. Ulkoiset puitteet ovat kohdillaan, omaa rakasta perhettä ja tärkeitä ystäviä on ihana nähdä, asioiden toimivuus ja luotettavuus tuo oman mukavuuden täällä elämiseen, oma työni inspiroi minua valtavasti, uudet opiskelut odottavat ja niin edelleen. Viimeisten viikkojen aikana Havannassa minulla oli jo koti-ikävä: kaipasin juuri edellä mainittuja ihmisiä, asioita ja tekemistä. Koin jonkinlaista yksinäisyyttä Kuubassa olessani. Eri kulttuurit, eri taustat, eri maailmankatsomukset, eri käytösmallit tuovat kommunikointiin aina omat hankaluutensa. Toisaalta koen, että näillä seikoilla ei ole suurta merkitystä, jos on sydämen ymmärrys toista ihmistä kohtaan. En edes halua ympäröidä itseäni pelkästään itseni kaltaisilla ihmisillä. Mutta kun elämä ja ympärillä olevat ihmiset riepottelevat hurjasti, on ihana palata itseni kaltaisten luokse, jotka pääsääntöisesti ymmärtävät minua, tuntevat minut ja tukevat minua.

Ihmiset eivät muutu kovinkaan paljon enää vanhemmiten. Persoonallisuus, arvot ja käytös muokkautuvat ensimmäisten elinvuosien aikana ja kasvatus ja ympärillä olevat ihmiset sekä tapahtumat vaikuttavat suuresti niiden kehitykseen. Pienet muutokset ja säädöt ovat toki mahdollisia, mutta ne ottavat paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. En minäkään kovin helpolla tule tästä mihinkään muuttumaan sisimmältäni. Käytöstäni on hivenen helpompi muuttaa. Mutta havaitsen, että kaikki mukanani kantamat kokemukset vaikuttavat käytökseeni ja jokin tietty tilanne saattaa samankaltaisuudellaan laukaista minussa tahtomattanikin tietyn reaktion, joka ei välttämättä ole se paras reaktio. Saatan ajatella, että olen jo käsitellyt jonkin teeman ja käytösmallin pois omasta itsestäni, kunnes tuo malli tulee esille yllättäen minut sekä muut. Samaa tapahtuu myös toisissa ihmisissä ympärilläni. Ja näin, ympäri mennään ja yhteen tullaan.

On helpompi olla toisten kanssa tekemisissä, kun ymmärtää, että kukaan ei reagoi tapahtumiin ja tilanteisiin täysin irrationaalisesti. Taustalla on aina jokin toimintamalli ja motiivi. Monesti epämiellyttävät tilanteet laukaisevat meissä suojelumekanismin. Pelkäämme, että meihin sattuu. Pelkäämme, että menetämme jotain. Tuo 'jotain' voi olla vaikkapa toinen ihminen (perheenjäsen, ystävä, puoliso), omat kasvomme tai jopa oma itsemme. Tietysti voimme pelätä menettää myös materiaalia. Kun pyrkii ymmärtämään ja selvittämään toisen ihmisen käytökseen vaikuttavat syyt, helpottaa se ymmärryksen syntyä. Ymmärrys luo hyväksyntää ja empatiaa. On tärkeä ymmärtää miltä minusta tuntuisi, jos olisin tuon toisen ihmisen kengissä. Pienenä harjoitteena voi vaikkapa kokeilla kirjoittaa tai puhua ääneen tuon toisen ihmisen tunteita ja syitä toimintaan kuvittelemalla olevansa tämä henkilö itse. Siinä on oiva harjoitus vaikkapa parisuhteen konfliktitilanteiden selvittelyyn ja toimintatapojen muokkaamiseen.

Aur-enkelini kanavointi 26.8.2018

”Tunteiden vankilassa ollessasi pystyt tekemään mitä eriskummallisimpia tekoja, pystyt satuttamaan sinulle rakkaita ja tärkeitä ihmisiä ja eläimiä. Tunteiden vankilassa ollessasi pystyt tuhoamaan kaiken kauniin, jonka olet rakentanut työllä ja vaivalla. Kun selviydyt ulos vankilasta ymmärrät tekojesi seuraukset. Ja ne sinun on kestettävä. Sinun on kannettava vastuu teoistasi ja paikattava asiat. Välillä saattaa tuntua, että kehitystä ei tapahdu. Kuuntele minua, kehitystä tapahtuu koko ajan. Kun muutat yhden ajatuksen päässäsi, muuttaa se tunnetta sydämessäsi ja se johtaa käytöksesi muutokseen. Pikku hiljaa, askel kerrallaan. Luota muutokseen. Pyydä muutosta luoksesi. Muistathan, että et voi muuttaa toisia. Voit olla esimerkkinä ja toimia itse niin kuin haluasit muiden toimivan, mutta koskaan et voi muuttaa toista pakottaen tai kiristäen.

Tunteiden vankilasta poispääsy vaatii kirkasta mieltä, avointa sydäntä, päättäväisyyttä ja halua. Näe asiat ja niihin johtaneet tilanteet selkeästi, avaa sydämesi tuntemaan mitä muut tuntevat, päätä toimia korkeimmasta valosta käsin ja halua muutosta itseesi. Enkelisi ovat luonasi, kun pyydät heitä auttamaan. Pyydä heitä auttamaan vetämään rajoja. Pyydä heiltä rohkeutta irtaantua toimimattomista tilanteista lempeydellä. Ymmärrä, että rakkaus ei koskaan häviä, se muuttaa vain muotoaan. Ymmärrä, että rakkaus ja lempeys eivät tarkoita oman itsesi unohtamista, ne eivät tarkoita kaiken sallimista. Sinussa on rakkaus ja lempeys, sinä jaat niitä ympärillesi avokätisyydellä. Sinä pystyt myös ohjaamaan valoasi haluamaasi suuntaan haluamallasi voimakkuudella. Opettele erottelemaan mikä on oikea paikka sinulle, mitkä ovat oikeita toimia sinulle, ketkä ovat oikeita ihmisiä sinulle ja milloin on oikea hetki.”

Jaahas, nyt tuli jollain lailla erilaista tekstiä kuin mitä yleensä, jollain lailla maanläheisempää, helposti ymmärrettävää. Kiitos Aur-enkelilleni viisaista sanoista! Kuuban energioissa huomasin, että olen siellä erilaisten energioiden ympäröimänä kuin yleensä ja meinasin hävittää yhteyden omaan itseeni. Meinasin unohtaa kuka olen ja millainen olen. Mutta toisaalta löydän jatkuvasti myös uusia tasoja ja puolia itsestäni matkustaessani ja tutustuessani uusiin ihmisiin. Täydennän omaa kuvaani näillä uusilla puolilla ja toisaalta varmistun entisestään joistain tietyistä puolista itsessäni.

Kuten enkelini sanoo: minun tulee oppia erottamaan minulle sopivat ihmiset, paikat sekä toimet entistä selkeämmin. Oikean ajan hahmottaminen tuntuu hankalimmalta oppia. Sen oikeastaan huomaa ehkä sitten, kun jokin asia ei vain ota onnistuakseen yrityksistä huolimatta. Eräs ystäväni Kuubassa ollessani sanoi, että minun tulee olla kuin kaarna vedessä: mennä sinne minne aallot vievät yrittämättä taistella vastavirtaan. Sanojen jälkeen totesin todella yrittäväni taistella tuulimyllyjä vastaan ja oloni helpottui heti, kun lakkasin yrittämästä pakottaa asioita tapahtumaan. Uskon, että asiat väistämättä tapahtuvat oikea-aikaisesti elämässämme. Hankaluuksia tulee, kun emme halua hyväksyä tätä universumin aikataulua.

Tämän kertainen ihmissuhteeni alku ei jatkunut alkua pidemmälle, mutta koimme molemmat saaneemme monia uusia kokemuksia. Uskon, että ystävyys on meille parempi olomuoto. En koe, että epäonnistuimme. Päinvastoin: tunnen, että olimme rohkeita heittäytyessämme ja avautuessamme mahdollisuudelle. Olen ylpeä itsestäni, että toivoin, menin, koitin ja totesin, että ei näin. Eipä tarvitse sitten vanhoina päivinä istua kiikustuolissa arvuutelle, että mitä olisi voinut tapahtua.

Kirjoitin tyhjyyden tunteesta alussa. Lähden paikkamaan tuota tunnetta jälleen joululomallani Kuubaan. Paikka on minulla ihon alla. Kuubassa on jotain sellaista, joka viehättää ja kauhistuttaa, ihastuttaa ja vihastuttaa yhtäaikaa. Haluan omalta osaltani tuoda iloa ja toivoa ihmisille siellä. Ihmiselämä tuntuu lohduttomalta, jos ihmisiltä viedään toivo. Ja näin koen käyneen osalla kuubalaisista. Naurun, tanssin ja rytmin takaa on aistittavissa surumielisyyttä ja toivottomuutta. On helpompi alistua kohtaloon, laittaa laput silmille ja hyväksyä asiat ja tilanteet sellaisina kuin ne ovat kuin taistella sellaista vastaan, jota ei voi muuttaa.

Tutustuin erään kulttuurikeskuksen projektipäällikköön ja pääsen hyväntekeväisyytenä antamaan intuitiivisen tanssin tunteja vaikeista olosuhteista tuleville lapsille ja nuorille palatessani jouluna. Olen tästä hyvin innoissani!

Elokuu muuttuu aivan pian syyskuuksi. Eletään rakkaudessa, jaetaan rakkautta ja ollaan rakkaus. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että rakkaus ei koskaan häviä. Se muuttaa vain muotoaan.

Enkelein, rakkaudella,

Tanja

Viimeksi muutettu 27 elo 2018
Elämää ja enkeleitä - Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa.

Selestial.fi

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU