26 loka 2017

Intuitiivinen tanssi

”Ihminen on syntynyt liikkumaan. Keho on tarkoitettu liikkumaan. Rytmi on jokaisessa solussasi. Rytmi on veressäsi. Rytmi on sanoissasi. Rytmi on ajatuksissasi. Tuo julki tuo rytmisi, ilmaise itseäsi liikkeelläsi, rytmilläsi. Tuo kauneus sisältäsi näkyväksi. Liike mahdollistaa tämän. Liiku kauneutta ympärilläsi. Liiku tunteittesi kauneutta. Syleile kehoasi liikkeen sulavuudella ja anna kaiken valua lävitsesi.

Virtaus tuntuu ihanalta. Kuten kehosi liikkuu vapautuneena, niin liikkuvat ajatuksesi ja tunteesikin vapautuneena. Jos liike on pysähtynyttä, pysähtyy virtaus sisälläsikin. Sille on oma aikansa ja paikkansa. Pysähtymiselle. Nyt on aika kuitenkin liikkua. Liikuttaa sisällesi jähmettynyttä energiaa. Karisuta pölyt nurkistasi. Liiku sydämestäsi asti. Jätä pois analysointi. Jätä pois teoriatieto. Ja vain liiku. Tunne. Rakasta.”

Christiel-enkelini kanavointi 1.10.2017

Enkelini todellakin rohkaisee minua nyt liikkumaan. Olen päässyt kokeilemaan intuitiivista tanssia ja se on avannut minulle uuden tason itseeni. Kotona yksin tanssiminen ja ryhmässä intuitiivisesti tanssiminen tuntuvat erilaiselta. Jos ei ole tottunut liikkumaan ja tanssimaan vapautuneesti on hyvä tulla ryhmään ensin kokeilemaan kehonsa liikeratoja. Tämän jälkeen voi vapautua kotona käyttämään kehonsa jokaista osaa ilmaisemaan sisäänsä pakkautuneita tunteita. Tai ehkä sinulle on luonnollista heti vapautuneesti kiemurrella kehosi jokaisella osalla omaa oloasi selvemmäksi. Kumpi tahansa keino on loistava.

Kehon rajat on tehty rikottaviksi. Kehon ilmaisulla ei ole rajoja. Mieli rajoittaa kehoasikin ilmaisemasta aidosti ja vahvasti, joten ajatus on hyvä saada hiljenemään. Itselläni on hyvin analyyttinen mieli, joten sen rauhoittaminen intuitiiviseen tanssiin on välillä tuntunut haasteelliselta. Mutta vauhtiin päästyäni nautin yksin kotona tanssimisesta suunnattomasti. Tiedättekö kehoituksen ”tanssi aivan kuin kukaan ei katsoisi”? Kotonani saan tanssia kehoituksen mukaisesti, sillä siellä kukaan ei todellakaan ole katsomassa ja arvostelemassa. Toisaalta ymmärrän tätä kirjoittaessani, että itse arvostelen itseäni paljon rankemmin kuin kukaan toinen.

Intuitiivisen tanssin jälkeen on ihana pysähtyä vain olemaan ja tuntemaan. Tuntea liikkeen aiheuttama virtaus sisälläni. Tuntea, miten sydän hakkaa kehossani ja työntää verta eteenpäin. Mennä lattialle pötköttämään ja antaa virtauksesta nousta ajatuksia, tunteita, huomioita. Itselleni nousi tarkasteluun tärkeitä huomioita maatessani tanssituokion jälkeen. Minulle nousi tietoisuuteen oma epävarmuuteni. Ymmärsin, että kaiken valon ja varmuuden ja rakkauden keskellä minulla on myös toinen puoli, joka on todella epävarma. ”Olenko riittävä? Osaanko minä?” Tulin tietoiseksi, että saatan pyöritellä näitä kysymyksiä tiedostamattomasti mielessäni ehkä jopa päivittäin.

Toinen tärkeä esiinnouseva huomio itsestäni oli takertuvuus: takerrun helposti tilanteisiin ja ihmisiin, jotka joskus ovat olleet minulle hyväksi. Kun irtipäästämisen aika on edessä, en pystykään siihen. Ymmärrän kyllä järjellä, että nyt on hyvä hetki luopua tästä ja tuosta, mutta luopuminen ei tapahdu millään tavoin helposti. Minun on ymmärrettävä, etten tarvitse mitään ulkopuolelta ollakseni onnellinen, sillä minulla on jo kaikki mitä tarvitsen sisälläni. Jostain luopumalla teen aina tilaa tyhjyydelle, joka täyttyy jollain uudella ja värähtelyyni sopivalla asialla. Tyhjyyden sietäminen on ehkä oma haasteeni.

Kolmantena tulin tietoiseksi äärettömästä itsekritiikistä. Vaadin itseltäni todella paljon. Ja senhän tietää, että omia korkeita vaatimuksiaan ei aina pysty täyttämään. Tällöin joutuu palaamaan kysymyksiin ”enkö minä pysty parempaan?”, ”enkö osaa hoitaa edes tätä asiaa hyvin?”. Riittämättömyys kumpuaa itsekritiikistä. Vai kumpuaako itsekriittisyys riittämättömyydestä? Kas siinä sinullekin mietittävää. Minun aivoni meinaavat nyrjähtää mietinnästä. Ehkäpä oleellinen on jo tapahtunut: olen tullut tietoiseksi näistä vähemmän miellyttävistä piirteistäni.

Jos minussa on varmuutta, minussa on myös epävarmuutta. Jos kannan mukanani iloa, kannan mukanani myös surua. Asiaa voi tarkastella myös toisinpäin: jos minussa on katkeruutta, on minussa myös kiitollisuutta. Minulla on mahdollisuus kääntää kaikki tunteeni vastakkaisiksi niin hyvässä kuin pahassa. Sillä ilman toista ei ole toista. Yhtä varmasti kuin aurinko laskee illalla ja nousee aamulla, vaihtelevat tunteeni. Kaikelle on aikansa. Oleellisinta on tulla tietoiseksi tavastaan toimia ja reagoida. On hyvä tiedostaa omat toimintamallinsa, vahvuutensa ja heikkoutensa ja rakastaa itseään siitä huolimatta.

Kun rakastan itseäni ja hyväksyn itsessäni kaikki puoleni, vedän puoleeni rakkautta ja minut hyväksyviä ihmisiä. Kun uskon itseeni, vedän puoleeni minuun uskovia ihmisiä. Tästä lähtien pyrin luottamaan siihen, että minulla on kaikki taito ja kyky toteuttaa eteeni tulevat ideat ja selvittää haasteet. Minulla on kaikki tarvittava tieto onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Silti hyväksyn senkin faktan, että opin läpi elämäni koko ajan uutta. Nämä punaiset langat kulkevat sulassa sovussa kanssani elämässäni, ne eivät poissulje toinen toisiaan. Opin arvostamaan omaa persoonaani ja sen mukanaan tuomia heikkouksia ja vahvuuksia päivä päivältä enemmän. Minä olen minä. Minä rakastan itseäni juuri tällaisena kuin olen.

Näiden itsetutkistelujen myötä rohkaisen sinuakin löytämään intuitiivisen tanssin voiman ja liikkeen vapauden. Toivon sinulle rohkeaa lokakuuta.

Heittäydytään yhdessä syvemmälle itseemme ja ihmetellään yhdessä löydöksiämme!

Rakkaudella,

Tanja Kettumäki
ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja
www.selestial.fi

Viimeksi muutettu 26 loka 2017
Elämää ja enkeleitä - Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa.

Selestial.fi

Uusimmat artikkelit kirjoittajalta Elämää ja enkeleitä - Tanja Kettumäki

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU