Sivuston blogistit sekä uusimmat blogikirjoitukset

Elämää ja enkeleitä

Elämää ja enkeleitä

Blogissaan Elämää ja enkeleitä Tanja Kettumäki kirjoittaa kokemuksistaan enkeleistä ja elämästä enkeleiden kanssa. Blogiin...

 

Kosketuskohtia

Kosketuskohtia

Irmeli Armialan blogissa pohditaan laaja-alaisesti erilaisia henkisiä ilmenemismuotoja ja keho-mieli -yhteyttä toisiinsa. Blogiin...

Kuka Minä Olen

Kuka Minä Olen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Blogiin...

Jumalainen sielu

Jumalainen sielu

Sari Autere pohtii blogissaan henkisyyden heijastuksia arkipäivässä sekä peilaa kultaisen ajan ilmentymistä ajassamme. Blogiin...

 

Uuteen tietoisuuteen

Uuteen tietoisuuteen

Jeremy Qvick miettii blogissaan Uuteen tietoisuuteen mm. läsnäoloa ja sisäisten voimavarojen käyttöä arkipäivissä. Blogiin...

 

Intiaanioppaan ajatuksia

Intiaanioppaan ajatuksia

Marjaana Kaakinen kanavoi viisasta intiaania blogissaan Intiaanioppaan ajatuksia. Blogiin...

 

Kissaa lukuun ottamatta meitä on kaksi, mieheni ja minä. Olennainen osa elämäämme on tämä tärkeä - en tiedä onko henkilö oikea sana kuvaamaan häntä, mutta olkoon nyt - henkilö, joka seuraa tapahtumia ja puuttuu niihin huomatessaan, ettei asiasta muuten mitään kunnollista tule tai että tuolla tavalla menee mönkään.

Toistaiseksi tämä henkilö, "Neuvonantaja" tai mikä ettei "Työnjohtaja" seurailee miehen puuhailuja. Tai totuuden nimessä on sanottava, etten pysty kuulemaan hänen ohjeitaan kuten puoliso. Minun touhujani kommentoidaan puolison välityksellä. Miten usein näitä kommentteja miehelle tulee, en tiedä. Mies ei aina kerro, ei ainakaan heti. Osa paljastuu myöhemmin jossain yhteydessä.

Pari esimerkkiä: Eräänä perjantaina helmikuun alussa mies oli poraillut reikiä makuuhuoneen komeroiden oviin ilmanvaihdon parantamiseksi ja kittaillut putkimiehen jäljiltä lämpöputkien läpivientejä. Osa putkista on alhaalla lattialistojen yläpuolella, pari takkatason allakin, joten homma edellytti konttausasentoa useassa paikassa.

Selässä sellainen tuntuu, etenkin kun kyseinen mies on perfektionisti, siis hyvin tarkka. Saatuaan kittailut tehtyä mies selkäänsä oikoessaan katseli pihalle olohuoneen ikkunasta miettien, että toisen kompostiastian paikkaa pitäisi siirtää. Maanantaina oli tulossa lämpöpumpun asentajia ja heidän piti saada koneensa ja laitteensa puutarhan puolelle.

"En jaksa nyt, siirrän huomenna", tuumi mies.

"Kyllä vaan on nyt jaksettava, huomenna se jäätyy", kuului Työnjohtajan kommentti.

Ei siinä muu auttanut kuin lähteä hommiin parinkymmenen asteen pakkaseen iltahämärissä.

Pönttö ei meinannut aueta. "Ei tästä mitään tule, ei aukene", mies murisi itsekseen. "Kyllä se aukenee, lapiota väliin, lapion kärki, kyllä se lähtee." Mies oli tottunut luottamaan tähän neuvojaan, ja lähtihän se, mutta sisällys oli jäässä. Ensimmäinen lapionisku ei tehonnut. Rautakangellakaan ei heti sujunut, mutta alkoi lohkeilla, kun muutaman kerran oli lyönyt samaan kohtaan. Mies sai hakemöykyn hajotettua ja pöntön irti, pohjankin, joka oli jäätynyt kiinni.

Lauantaiaamuna oli pakkasta - 28 astetta!

Toinen esimerkki liittyy tuuletustelineen kasaamiseen.

Mies oli suunnitellut vanhoista tarvikkeista puisen tuuletustelineen. Hän oli mitannut ja sahannut siihen osia edellisenä päivänä. Sitten muista töistä selvittyään hän päätti kasata telineen. Hän oli väsynyt, mutta koetti sinnikkäänä ihmisenä silti jatkaa.

Osat eivät näyttäneet sopivan, vaikka hän oli tapansa mukaan mitannut ne huolellisesti. Seisoi siinä ja ihmetteli miten ihmeessä hän oli voinut silti mitata muutaman tukipuun väärin, puuttui 1 cm.

Silloin kuului vierestä: "On viisaampaa lopettaa, ei siitä tänään mitään tule."

Mies tunsi totuuden sanat ne kuullessaan.

Seuraavana aamuna hän meni autotaliin katsomaan osia ja huomasi, että oli eilen muistanut väärin sen, miten oli tuet tarkoittanut.

Miehen kommentti myöhemmin: "Minulle annetaan näköjään sen verran kuin pystyn kulloinkin vastaanottamaan."

Sitten hän huomasi, että häneltä puuttui pari pulttia ja harmitteli, ettei ollut hoksannut ostaa niitä rautakaupassa käydessään.

Työnjohtaja siihen: "Sinulla on ne pultit." "Missä?"

Mies sai mieleensä kuvan työhuoneen kaapin alaosasta, alimmasta laatikosta.

"Ei siellä ole, ne on liian lyhyitä."

"Katso tarkempaan, on siellä."

Tarkempaan katsottuna - tyhjennettyään laatikon tavara kerrallaan - pultit löytyivät laatikosta muovipussiin käärittyinä.

Säästyin yhdeltä pulttijahdilta.

Mies kuvaa tätä tämänlaatuista tiedonsaantiaan niin, että toisinaan hän kuulee selvät sanat. Joskus tulee kuva jollakin tajunnan tasolla. Niin kuuluu käyvän silloin, kun pää on tyhjä, ei jaksa miettiä. Silloin tulee kuva. Aivoihin tulee tyhjä kohta, johon kuva tulee, mielenkuva, ei kuin valokuva.

Tämä tällä kertaa. Kerron toiste miten se lämpöpumppu meille saatiin. Siinä joutui mies todella koville.

Irmeli

Lue lisää ...

Kuuluisa amerikkalainen henkinen opettaja, parantaja ja kirjailija Sonia Choquette puhuu matkakumppaneista, henkioppaista, joita saamme mukaamme maan päälle tullessamme.

Näitä henkisiä auttajia ovat enkelien ohella opettajaoppaat ja mestarioppaat, jotka auttavat henkiseen kasvuun. Lisäksi elämäämme helpottavat ilon oppaat, lähetit ja auttajat. Viimeksi mainituissa on monen alan ”asiantuntijoita”, jotka auttavat erityisongelmissa.

On parantajia tai ”henkilääkäreitä”, jotka antavat neuvoja, jos on terveysongelmia. Auttajilta voi saada ohjeita asunnon hankintaan, kehotuksen viedä auto huoltoon, koska siinä on vaaraa aiheuttava vika. Heiltä saa hyviä ideoita, ratkaisuja ongelmiin, ohjausta oikeaan suuntaan. Ja vaikka kyseessä ovat henkiset olennot, heidän apunsa on tarvittaessa hyvin konkreettista. 

Tässä blogissa kerron elämästä erilaisten henkisten auttajien kanssa. Jaan omia kokemuksiani siitä, millaista apua näiltä henkisiltä oppailta, matkakumppaneilta voi saada sekä henkisempiin asioihin että arkielämän pulmiin. 

Kun touko-kesäkuun vaihteessa suunnittelin tätä blogia, tietokoneestani hävisi nettiyhteys. Niin oli käynyt kerran ennenkin. Silloin se oli korjaantunut itsestään, tosin vasta puolentoista viikon päästä. Toivoin hartaasti, että niin kävisi tälläkin kertaa. Useita kertoja päivässä tarkistin, josko nettiyhteys toimisi. Ei toiminut. Osaan käyttää tietokonetta, mutta olen pulassa ongelmatilanteissa.

Olin viikon poissa, ja palattuani menin toiveikkaana koneelle, että jos kumminkin olisi korjaantunut. Firefoxia pitemmälle en päässyt, ei löytynyt sähköpostia, ei mitään.

Oli pakko tarttua asiaan ja soittaa tukipalveluun. Tarkastin neuvojan kanssa kaiken mahdollisen. Viimein hän sanoi: ”Koeta vielä tätä: Paina vaikka kynän terällä modeemin takaa reset ja odota puolisen tuntia, ellei yhteyttä löydy, tule huomenna liikkeelle modeemin kanssa.” Ei toiminut. 

Hain uuden modeemin seuraavana päivänä. Liikkeessä sanottiin, että yhteyden löytäminen kestää jonkin aikaa.

Puolitoista tuntia odotettuani soitin turhautuneena tukipalveluun.

Testattiin taas kaikki mahdollinen, ja lopulta minut ohjattiin vikaneuvontaan. Uusi tarkistus. Siinä vaiheessa katseeni osui irtonaiseen kaapelijohdon jatkokappaleeseen. Nolostuin, mutta tunnustin. Johto kiinni ja jo pitäisi yhteyden löytyä; vaan eipä löytynyt. Helpotus, toisaalta, syy ei ollut minussa.

Neuvoja sanoi siirtävänsä asian asentajalle, hän ei voinut auttaa. Kysyin kannattaako kone jättää vielä auki, jos se vaikka...

”Ei kannata, sulje kone.” Pettyneenä ja turhautuneena tein niin.

Voi surkeus, tarvitsen tietokonetta ja nettiyhteyttä, minun olisi pitänyt jo lähettää tekstiä eteenpäin.

Mieheni, joka on julistautunut tietokone-vapaaksi vyöhykkeeksi, oli seurannut ponnistelujani myötätuntoisena. Häneltä saan henkistä tukea, mutta koneen kanssa on yleensä pärjättävä itse. Onneksi en enää pelkää sitä, vaan uskallan kokeilla jotain, kun jälkikasvulta saan neuvoja puhelimessa. Sanoin, ettei auttanut muu kuin odottaa ainakin huomiseen, ja menin jatkamaan keskeytynyttä ompelutyötäni.

Jonkin ajan kuluttua mieheni sanoi: ”Pane kone päälle vielä kerran.” Tiesin, että hänellä oli jotain mielessään, ja avasin koneen.

”Sama tilanne, vain ensimmäinen valo neljästä välkkyy.” Menin jatkamaan ompelua. Mies meni tietokoneen luo. 

Hetken päästä kuului: ”Nyt toimii, kaikki neljä valoa palaa.”

Menin katsomaan. Totta, laite toimi! Istuin heti koneen ääreen, Firefox päälle, kyllä, pääsin sähköpostiin. Jippiii! Postia oli kertynyt, vaikka olin käynyt kirjastossa lukemassa niitä muutamana päivänä.

Käännyin mieheeni. ”Mitä tapahtui?”

Mies naurahti: ”Minusta vaikutti siltä, että siinä oli pieni tukos tai este. Vastaavanlainen tilanne kuin autossa, joka ei lähde käyntiin, niin mäkistartti auttaa, ainakin vanhemmissa autoissa. Pyysin henkisiä auttajia antamaan pienen lisäsykäyksen. Koneen piti olla käynnissä, että siihen voi vaikuttaa.”

Olipa valtava helpotus, kiitos, kiitos, kiitos!

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olemme saaneet henkiseltä puolelta apua tietokone-ongelmiin. Apu tähän erityisongelmaan tuli Neuvonantajalta, kuten me häntä kutsumme. Hän on auttanut ennenkin meitä elektroniikan kanssa.

Sonia Choquette kehottaa pyytämään rohkeasti apua näiltä auttajilta, he ovat valmiina. Voidaksemme ottaa heidän apuaan vastaan meissä täytyy olla tilaa ja sisäistä hiljaisuutta, jotta yhteys voi syntyä ja voimme kuulla heitä.

Kuuntele oppaitasi

Irmeli

Lue lisää ...

- Mitä sinä haluat? kysyi ystäväni minulta lempeästi ollessani puoli meditatiivisessa tilassa. En osannut heti vastata. Tuntui hassulta. Eikös meillä ihmisillä pitäisi olla sydän ja aarrekartat pullollaan haluamisia? Huulilleni nousi hetken sisintäni tutkisteltuani sanat: haluan oppia.

Lue lisää ...

Silmieni edessä siintää turkoosi Välimeri ja Turkin aurinko hyväilee ihoani. Loma on ihana asia! Irtiotto arjen askareista ja velvollisuuksista onnistuu parhaiten, kun saan karistettua kotinurkat kannoiltani. Katsellessani lentokoneesta alas pikkuruisia peltoja ja autoteitä ajattelin, että tämän konkreettisempaa ylempää perspektiiviä saa hakea: kun kuvailen asiakkailleni sitä, miten enkelihoidossa saa laajemman perspektiivin elämäänsä, ihokarvani aivan nousivat pystyyn silkasta hyvänolontunteesta, kun ymmärsin, että tätähän se on! Oman elämän haasteet saavat uuden näkövinkkelin ja laajuuden. Silmät näkevät niin sanotusti kauemmas ja monesti ymmärtää asioiden mittasuhteet paremmin, härkäsestä tuleekin kärpänen. Oman elämän tärkeimmät asiat nousevat myös selkeämmin tarkasteluun.

Lue lisää ...

Eräs mielenkiintoinen seikka on palautettu huomioni kohteeksi viimeaikoina: kun olen päättänyt onnistua jossain asiassa, työssäni tai suorituksessani, olen siinä myös onnistunut. Viimeksi juuri tänään tein tietoisen valinnan sanavalinnassani. Sen sijaan, että olisin jättänyt viimeiseksi lauseekseni liian helposti suusta ulos tulevan, puhekieltäkin olevan ”minä yritän” tai ”minä kokeilen”, korjasinkin itse itseäni vaihtamalla jo suustani lipsahtaneen edellisen lauseen toteamukseen: minä teen. Miten valtavan innostava tunne valtasikaan minut, kun onnistuin tekemisessäni sanottuani lauseen! Tällaisia onnistumisen kokemuksia aion vetää puoleeni jatkossakin ja onnistua ihmisten sekä itseni auttamisessa. Positiivinen oravanpyörä on valmis.

Lue lisää ...

Olen vakuuttunut siitä, että enkelit rohkaisevat meitä elämään elämäämme aidosti omina itsenämme. Mitä tämä tarkoittaa? Jollain lailla tuntuu, että osa ihmisistä ajattelee, että enkelten kanssa työskentely vaatii seesteistä mielentilaa, elämistä niukkuudessa ja kaiken ylimääräisen karsimista elämästä. Tutkiskellessani näitä seikkoja, ovathan ne tavallaan totta: mielen on hyvä olla rauhallinen, mutta sydän voi samaan aikaan pursuta ilosta ja onnesta. Niukkuus ja ylimääräisen karsiminen elämästä tekee varmasti hyvää kaikille ajoittain, mutta enkelit haluavat meidän elävän myös yltäkylläisyydessä ja runsaudessa. Eivät he toivo meidän kituuttavan päivästä toiseen.

Lue lisää ...

Näin kevään korvilla on ihana alkaa tehdä kevätsiivousta niin kotiinsa kuin itseensäkin. Oma puhtauden kaipuuni kiteytyi ensimmäiseen paastoon elämässäni. Kehoni puhdistuessa 10 päivän ajan huomasin, miten luonnollisella tavalla ajatukseni, puheeni ja tunteeni tekivät myös niin. Koin, että paasto veti energiani sisäänpäin, aivan kuin lepäämään ja keräämään voimia. Minun teki mieli vaipua enemmän itseeni, valikoin seurani ja sanani tarkemmin. Samanlainen tendenssi tuntuu jatkuvan vielä viikkoja paaston jälkeenkin; olen vain niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa minulla on hyvä olla. Käytän voimani vain siihen, minkä koen tärkeäksi.

Lue lisää ...

Eteeni on viimeaikoina heitetty tilanteita ja ihmisiä, joiden edessä olen pohtinut sitä, että onko ilossa ja valossa eläminen todellisuuspakoa? Onko enkelten kanssa työskentely ja heidän valonsa välittäminen elämistä vaaleanpunaisissa pilvissä? Olen päätynyt totuuteen, joka tuntuu minusta itsestäni luontevalta ja parhaalta: ilossa ja valossa eläminen on elämää parhaimmillaan. Se on taivaan tuomista maan päälle. Iloon ja valoon keskittyminen vahvistavat niitä omassa elämässäni.

Lue lisää ...
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU