Uuteen Tietoisuuteen - Jeremy Qvick

Uuteen Tietoisuuteen - Jeremy Qvick

Moi olen Inarista kotoisin oleva henkisen tien kulkija, kirjailija ja elämän tutkija. Monien vuosien ajan olen tutustunut erilaisiin henkisiin suuntauksiin ja ennen kaikkea käytännöllisiin meditatiivisiin harjoituksiin. Olen tutkinut intensiivisesti ihmisyyden osa-alueita omakohtaisen kokemuksen ja opiskelun myötä. Mielen ja maailman havainnointi, ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen tutkiminen ovat kantaneet minua eteenpäin matkallani. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa näistä tutkimuksista nimillä Tie Sisäiseen Ihmisyyteen ja Tietoisuuden kehittäminen osa I.
 
Kirjoitan usein kokemukseen perustuvia blogitekstejä ihmisyyden mahdollisuuksista. Yleensä teksteissä kuvaan erilaisia tapoja ymmärtää omaa luontoamme, persoonaamme ja todellista itseämme. Yritän löytää jatkuvasti uusia tapoja kuvata sitä, kuinka me voimme löytää läsnäolon kokemuksen ja sisäiset voimavaramme elämämme jokaisessa hetkessä. Millaisia tapoja, voimia ja elementtejä tarvitsemme, jotta voisimme löytää itsemme arkipäivämme sokkeloista ja aktivoida luovan, läsnäolevassa hetkessä toimivan potentiaalin silloin kun sitä tarvitsimme? 

https://www.ihmisyyteen.fi/

Viimeisen kuukauden ajan olen kohdannut henkilökohtaisia haasteita, niin sisäisiä kuin ulkoisiakin. Tuntuu että kevään valo ja innostus saivat minut innostumaan niin paljon, että käytin suurimman osan kevään voimista lyhyessä ajassa. Huomasin pian olevan melko väsynyt. Elämästäni tuli suorittamista, ja jopa pienet asiat tuntuivat hankalilta. Elin jatkuvassa kiireessä ja aikatauluissa, enkä löytänyt elävyyttä ja innostusta tekemiseeni. Oikeastaan voisin sanoa, että pikemminkin minulla ei ollut voimaa innostua ja elävöittää olemistani. Tajuan nyt, että positiivisuus, innostus, elävyys ja luovuus ovat ihmisen sisäisiä voimia, joita voi harjoittaa, jättää käyttämättä ja myös ylikäyttää. Tajuan myös, että kun näiden voimien liekki on pieni, ja elän hetken sisäisessä pimeydessä on sillä merkitys kuinka suhtaudun itseeni, elämään sekä tuohon pimeään tyhjyyteen. 

Kirjoitan näitä sanoja vappuaattona. Katson ulos ikkunasta, näen auringonpaisteen ja juttelen ystävieni kanssa heidän vappusuunnitelmistaan. Vatsassa on jännittävä kutkutus. Tuntuu että tästä on tulossa hyvä päivä. Usein tällaisina juhlapäivinä, erityisinä hetkinä koen että elämääni virtaavat uudet, kauniit ja ihanat tunnelmat. Tunnen kuinka elämällä on merkitystä ja koen, kuinka on hyvä olla olemassa. Olen onnellinen juuri nyt.

Toisaalta minulle herää tänään jälleen eräs kysymys enkä malta olla kirjoittamatta siitä nyt. Miksi tarvitsen Vapun siihen, että voin kokea sen kuinka elämäni on merkityksellistä? Miksi omaa oloani ohjaavat niin usein ulkoiset olosuhteet? Miksen voisi nauttia jokaisena päivänä säästä tai ihmisten kanssa yhteisien asioiden suunnittelusta?

Elämässäni kohtaan päivittäin ahdistusta, vaikeita ajatuksia ja tuntemuksia. Vaikka kuinka olen yrittänyt päästä niistä eroon, eivät ne lähde vaan palaavat päivittäin takaisin. Jos olen erityisen hereillä, saatan kokea etten minä ajattele tai tunne näin, vaan että minussa ajatellaan, tunnetaan ja tahdotaan. Tämä on eräs tietoisuustyöskentelyn oivallus; Ajatukseni, tunteeni ja tarpeeni eivät ole Minä. Sen sijaan koen, että tämä osa olemustani on ikäänkuin näyttämö, jolla erilaiset voimat voivat tulla kokemaan itsensä. Samalla tavoin kuin mieleni ei ole minä, ei se ole myöskään mikään yksittäinen asia vaan pikemminkin erilaisten voimien ja taipumusten toimipaikka.

Läsnäolon kokemus

09 huhti 2018

Toimintaani ja olemistani näinä päivinä ohjaa usein jokin ennalta määritelty ajatus, valmis tunne tai tarve. Vaikka kuinka haluaisin sanoa oleva aina läsnä ja spontaani tässä hetkessä, on elämäni usein valmiiden mielen mallien toteuttamista, myös ajattelussani ja jopa meditoidessani. Silloinkin kun luulen olevani juuri nyt hereillä, on tuokin ajatus valmiiksi ajateltu mielikuva siitä, miltä minusta tuntui joskus.

Läsnäolon hetki on itselleni aina mysteeri. Se on aina jotain uutta, eikä sille voi luoda kaavaa vaikka minäkin ja lukemattomat ihmiset ovat sitä yrittäneet. Tämän vuoksi tekniikoiden käyttö voi pahimmissa tapauksissa muodostua uusiksi taipumuksiksi heräämisen sijaan. Silloin tietoisesta hengittämisestä, aistimisesta, mantrasta tai mistä vaan tulee ainoastaan yksi uusi kaava, joka pitää minut syvemmin unessa.

Minun täytyisi siis oppia olemaan luova, ja peräti ovela läsnäolon kokemiseksi. Tietysti tästäkin voi tulla uusi mielen malli; malli olla ilman malleja.

Kuuntelu on aisti, jota en voi saada suljettua lähes millään. Jos ostan tarpeeksi vahvat korvatulpat, kuulen silti oman kehoni. Vaikka korvani ovat auki jokaisena elämäni hetkenä vastaanottamaan elämää, kuinka tietoinen olen kuuntelustani? Entä kuinka tietoisesti pyrin kuuntelemaan itseäni ja ympäröivää maailmaa? Ainakin silloin kun tulen itse kuulluksi ja kohdatuksi sitä kautta, koen olevani itseni omassa elementissäni. Voiko kuuntelu toimia voimaannuttavana elementtinä sekä kuuntelijalle, että kuunneltavalle? Voiko sitä kautta löytää jopa kohotetun tietoisuuden, ja sieltä todellisen Itseni sekä maailman syvemmän olemuksen?

Aistit Auki!

19 maalis 2018

Elän joka hetki yhteydessä maailmankaikkeuteen. Hengitän ilmaa, sydämeni sykkii ja kehoni elää. Mieleeni nousee joka hetki monenlaisia ajatuksia ja tunteita sekä tarpeita. Näistä kaikista tulen tietoiseksi havaitsemisen avulla. Mitä paremmin osaan havainnoida itseäni sisältä, sitä enemmän voin sanoa tuntevani sisäisen mieleni ja tunteideni maailman. Jokainen, joka on tehnyt tietoisuutensa kanssa töitä, voi huomata että sisäistä havaitsemista voi kehittää. Sen avulla voi tulla tietoisemmaksi tunteistaan, tarpeistaan ja esimerkiksi ajatuksiensa erilaisista muodoista ja luonteista.

Oma kokemukseni elämisestä on se, että koen jatkuvasti jonkinlaista kärsimystä. Jopa jokainen hengenveto saa aikaan pienen ahdistuksen. Tällä en tarkoita sitä, että elämä olisi kurjaa tai edes sitä, että kärsimys olisi negatiivista. Haluan omalta osaltani korostaa, ettei mikään henkinen ponnistelu ja tietoisuuden tutkimus ole saanut sielustani pois tätä ihmisenä olemisen pohjavirettä. Vaikka olisin saavuttanut tänään elämäni parhaimman onnistumisen, on kokemukseni elämästä samana iltana enemmän tai vähemmän samanlainen.

Aika ajoin löydän itseni lukemasta internetistä erilaisia mietelauseita. Facebookin seinältä ja myös ihmisten lausumista sanoista löytyy aina silloin tällöin yleisiä elämänohjeita kuten ”Elä hetkessä”, ”Olet jo perillä”, ”Onnellisuus on tie, ei päämäärä”. Tällaisia lauseita on mukava lukea. Ne saavat minut luottamaan elämän toimivuuteen. En kuitenkaan ollut aiemmin tehnyt näiden viisauksien kanssa juuri mitään sen enempää. Kun kuulin lauseen ”Elä hetkessä”, se herätti minussa eräänlaisen tunnelman muttei sen enempää. Saatoin myös pystyä toistelemaan lausetta päässäni arvellen että se saisi minut elämään tässä hetkessä.

Ihmisenä kasvuun liittyy usein erilaisten sisäisten ja ulkoisten voimien kehittäminen. Ajattelu, tunteminen, teot, havaitseminen ja kehon käyttäminen ovat eräitä tällaisista voimista ja taidoista. Jokainen näistä voimista kehitetään opiskelun, kokeilun, virheiden ja niistä oppimisen kautta.

Olen ollut vuosia kiinnostunut siitä millä tavalla ryhmä yksilöitä voi kehittyä yhdessä henkisellä tiellä. Olen työskennellyt yhteisöissä, joiden perusta on ollut tällaisten uusien taitojen ja taiteiden luomisessa ja kehittämisessä. 

Sivu 1 / 2
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU