Uuteen Tietoisuuteen - Jeremy Qvick

Uuteen Tietoisuuteen - Jeremy Qvick

Moi olen Inarista kotoisin oleva henkisen tien kulkija, kirjailija ja elämän tutkija. Monien vuosien ajan olen tutustunut erilaisiin henkisiin suuntauksiin ja ennen kaikkea käytännöllisiin meditatiivisiin harjoituksiin. Olen tutkinut intensiivisesti ihmisyyden osa-alueita omakohtaisen kokemuksen ja opiskelun myötä. Mielen ja maailman havainnointi, ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen tutkiminen ovat kantaneet minua eteenpäin matkallani. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa näistä tutkimuksista nimillä Tie Sisäiseen Ihmisyyteen ja Tietoisuuden kehittäminen osa I.
 
Kirjoitan usein kokemukseen perustuvia blogitekstejä ihmisyyden mahdollisuuksista. Yleensä teksteissä kuvaan erilaisia tapoja ymmärtää omaa luontoamme, persoonaamme ja todellista itseämme. Yritän löytää jatkuvasti uusia tapoja kuvata sitä, kuinka me voimme löytää läsnäolon kokemuksen ja sisäiset voimavaramme elämämme jokaisessa hetkessä. Millaisia tapoja, voimia ja elementtejä tarvitsemme, jotta voisimme löytää itsemme arkipäivämme sokkeloista ja aktivoida luovan, läsnäolevassa hetkessä toimivan potentiaalin silloin kun sitä tarvitsimme? 

https://www.ihmisyyteen.fi/

Elämässäni kohtaan päivittäin ahdistusta, vaikeita ajatuksia ja tuntemuksia. Vaikka kuinka olen yrittänyt päästä niistä eroon, eivät ne lähde vaan palaavat päivittäin takaisin. Jos olen erityisen hereillä, saatan kokea etten minä ajattele tai tunne näin, vaan että minussa ajatellaan, tunnetaan ja tahdotaan. Tämä on eräs tietoisuustyöskentelyn oivallus; Ajatukseni, tunteeni ja tarpeeni eivät ole Minä. Sen sijaan koen, että tämä osa olemustani on ikäänkuin näyttämö, jolla erilaiset voimat voivat tulla kokemaan itsensä. Samalla tavoin kuin mieleni ei ole minä, ei se ole myöskään mikään yksittäinen asia vaan pikemminkin erilaisten voimien ja taipumusten toimipaikka.

Läsnäolon kokemus

09 huhti 2018

Toimintaani ja olemistani näinä päivinä ohjaa usein jokin ennalta määritelty ajatus, valmis tunne tai tarve. Vaikka kuinka haluaisin sanoa oleva aina läsnä ja spontaani tässä hetkessä, on elämäni usein valmiiden mielen mallien toteuttamista, myös ajattelussani ja jopa meditoidessani. Silloinkin kun luulen olevani juuri nyt hereillä, on tuokin ajatus valmiiksi ajateltu mielikuva siitä, miltä minusta tuntui joskus.

Läsnäolon hetki on itselleni aina mysteeri. Se on aina jotain uutta, eikä sille voi luoda kaavaa vaikka minäkin ja lukemattomat ihmiset ovat sitä yrittäneet. Tämän vuoksi tekniikoiden käyttö voi pahimmissa tapauksissa muodostua uusiksi taipumuksiksi heräämisen sijaan. Silloin tietoisesta hengittämisestä, aistimisesta, mantrasta tai mistä vaan tulee ainoastaan yksi uusi kaava, joka pitää minut syvemmin unessa.

Minun täytyisi siis oppia olemaan luova, ja peräti ovela läsnäolon kokemiseksi. Tietysti tästäkin voi tulla uusi mielen malli; malli olla ilman malleja.

Kuuntelu on aisti, jota en voi saada suljettua lähes millään. Jos ostan tarpeeksi vahvat korvatulpat, kuulen silti oman kehoni. Vaikka korvani ovat auki jokaisena elämäni hetkenä vastaanottamaan elämää, kuinka tietoinen olen kuuntelustani? Entä kuinka tietoisesti pyrin kuuntelemaan itseäni ja ympäröivää maailmaa? Ainakin silloin kun tulen itse kuulluksi ja kohdatuksi sitä kautta, koen olevani itseni omassa elementissäni. Voiko kuuntelu toimia voimaannuttavana elementtinä sekä kuuntelijalle, että kuunneltavalle? Voiko sitä kautta löytää jopa kohotetun tietoisuuden, ja sieltä todellisen Itseni sekä maailman syvemmän olemuksen?

Aistit Auki!

19 maalis 2018

Elän joka hetki yhteydessä maailmankaikkeuteen. Hengitän ilmaa, sydämeni sykkii ja kehoni elää. Mieleeni nousee joka hetki monenlaisia ajatuksia ja tunteita sekä tarpeita. Näistä kaikista tulen tietoiseksi havaitsemisen avulla. Mitä paremmin osaan havainnoida itseäni sisältä, sitä enemmän voin sanoa tuntevani sisäisen mieleni ja tunteideni maailman. Jokainen, joka on tehnyt tietoisuutensa kanssa töitä, voi huomata että sisäistä havaitsemista voi kehittää. Sen avulla voi tulla tietoisemmaksi tunteistaan, tarpeistaan ja esimerkiksi ajatuksiensa erilaisista muodoista ja luonteista.

Oma kokemukseni elämisestä on se, että koen jatkuvasti jonkinlaista kärsimystä. Jopa jokainen hengenveto saa aikaan pienen ahdistuksen. Tällä en tarkoita sitä, että elämä olisi kurjaa tai edes sitä, että kärsimys olisi negatiivista. Haluan omalta osaltani korostaa, ettei mikään henkinen ponnistelu ja tietoisuuden tutkimus ole saanut sielustani pois tätä ihmisenä olemisen pohjavirettä. Vaikka olisin saavuttanut tänään elämäni parhaimman onnistumisen, on kokemukseni elämästä samana iltana enemmän tai vähemmän samanlainen.

Aika ajoin löydän itseni lukemasta internetistä erilaisia mietelauseita. Facebookin seinältä ja myös ihmisten lausumista sanoista löytyy aina silloin tällöin yleisiä elämänohjeita kuten ”Elä hetkessä”, ”Olet jo perillä”, ”Onnellisuus on tie, ei päämäärä”. Tällaisia lauseita on mukava lukea. Ne saavat minut luottamaan elämän toimivuuteen. En kuitenkaan ollut aiemmin tehnyt näiden viisauksien kanssa juuri mitään sen enempää. Kun kuulin lauseen ”Elä hetkessä”, se herätti minussa eräänlaisen tunnelman muttei sen enempää. Saatoin myös pystyä toistelemaan lausetta päässäni arvellen että se saisi minut elämään tässä hetkessä.

Ihmisenä kasvuun liittyy usein erilaisten sisäisten ja ulkoisten voimien kehittäminen. Ajattelu, tunteminen, teot, havaitseminen ja kehon käyttäminen ovat eräitä tällaisista voimista ja taidoista. Jokainen näistä voimista kehitetään opiskelun, kokeilun, virheiden ja niistä oppimisen kautta.

Olen ollut vuosia kiinnostunut siitä millä tavalla ryhmä yksilöitä voi kehittyä yhdessä henkisellä tiellä. Olen työskennellyt yhteisöissä, joiden perusta on ollut tällaisten uusien taitojen ja taiteiden luomisessa ja kehittämisessä. 

Minä Olen -messut 2018 järjestettiin jälleen Finlandia-talolla. OIin siellä itsekin mukana luennoimassa, pitämässä workshoppeja ja ohjasin yhden meditaationkin. Messuilla tapasin jälleen todella paljon ihmisiä, uusia ja vanhoja ystäviä. Siksi oloni onkin ollut messujen jälkeen iltaisin ja seuraavina päivinä intensiivisen laajentunut. Välillä tuntuu kuin kantaisin monia ihmisiä ja oivalluksia valtavassa energiaa täynnä olevassa maljassa.

Kysymisen taide

05 helmi 2018

Moni ihminen on saattanut kuulla lapsena lauseen ”Älä kysele tyhmiä”. Lapsi on avoinna elämälle ja sen ihmeille. Hän haluaa ymmärtää miksi asiat ovat niinkuin ne ovat. Hänelle voi kasvaa intohimoksi jokin eläinlaji, tietty auto, piirrettyn sankari tai vaikka Lego-palikat. Lapsi voi kerätä pienessä ajassa suuren määrän tietoa intohimonsa kohteista. Hän ei kuitenkaan jää tähän, vaan antautuu uudelleen ja uudelleen ihmettelyn taianomaiseen maailmaan. Hän saattaa elää omassa mielikuvitus-maailmassaan, ja toimia tutkimusmatkailijana sisäisen maailmansa valtakunnassa.

Sivu 1 / 2
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU