Sydäninsinööri Petri Huitti

Sydäninsinööri Petri Huitti

Sydäninsinööri blogin kirjoittaja Petri Huitti on henkisen hyvinvoinnin ja kasvun, työhyvinvoinnin, tietoisen läsnäolon ja heartfulnessin valmentaja, ohjaaja, kirjailija ja juutuubittaja (+ Teollisuuden toimitusketjujen hallinnan ja kehittämisen ammattilainen, tuotantotalouden DI)".

Niin, voisimmeko olla, mielessämme, mielikuvissamme, unissamme, avaralla niityllä, valkealla, puhdistavalla, voisimmeko?

Kuvittele tuo, sydämessäsi, avaudu sille kokemuksellesi, jos niin tahdot, avaudu sille, koe se, tunne se.

Tunne miltä tuntuvat liljat jalkojasi vasten, paljaita sääriäsi, miltä tuntuu lämmin auringon huokaus ihoasi vasten, ollessasi täydessä voimassasi, rauhassasi, ilossasi, rakkaudessasi, miltä se tuntuu, otatko sen vastaan, tuon noiden liljojen rakkaudenosoituksen itsellesi, kutituksenkin mahdollisesti, ilon tuovan nautinnon?

Voitko ajatella näin, että kun olet, vain olet, ei ole muuta?

Ei ole huolta huomisesta, ei pelkoa, ei lainkaan, ei nyt, ei huomenna, ei tänä päivänä, ei koskaan.

Olemmeko valoa?

06 marras 2017

Niin, näinkin voisimme ajatella, olevamme valoa, ikuista valoa, näin vain, eikö niin?

Sillä tästä, valosta, siintää kaikki, aivan kaikki, eikö niin?

Sillä mitä olisi ilman valoa, vain pimeyttä, tyhjyyttä, eikö niin?

Niin, voisitko ajatella olevasi kuollut, kuollut jo?

Näin voit ikäänkuin hahmottaa, kuvailla itsellesi elämän katoavaisuuden, tässä maallisessa maailmassa, kokemuksessamme, eikö niin?

Tuo ikäänkuin avaa sinulle elämän kauneuden, arvokkuuden, mikäli niin haluat.

Näin vain voit aavistaa, että tämä on sitä, tämä hetki, miksi olet täällä.

Ja kun tuon avaat, avaat itsellesi, voit ikäänkuin avata tekemistäsi, olemistasi, miksi olet täällä?

Oletko vain puunaamassa autoja, siivoamassa taloja, tekemässä toimistotöitä, hoitamassa lapsia, tekemässä koulutusta, mitä oletkaan täällä tekemässä?

Niin, voitko ajatella olevasi kevyt kuin ilma ympärilläsi, yhtä eteeristä tavaraa, materiaalia, et kehoa, fyysistä lainkaan siinä mielessä kuin ehkä mielessäsi luulet?

Voitko ajatella, olevasi kevyttä kaasua, olemusta luontaista, vapaata, vapaasti liikkuvaa, virtaavaa, jonka kulkua eivät edes seinät, esteet fyysiset estä, liikut toisilla tasoilla, taivaallisilla, voitko ajatella niin?

Niin, voitko ajatella, että olet ajasta ja paikasta riippumaton olento, olet samanaikaisesti kaikkialla, sekä siellä, ja täällä, niinkö?

Voinko ajatella että näin olet, olet aina ollut, tulet aina olemaan itsessäsi, ytimessäsi?

Niin, voisitko ajatella olevasi taivaissa, itse taivaissa, taivaissasi, nyt eläessäsi?

Että kaikki olisi taivaallista, jo nyt, tässä hetkessä, ei sinun tarvitse odottaa että madot sinut syövät, kukat ottavat kehosta ravinteet, eihän?

Vai vaikuttaako tuo totta olevan sinusta, nuo uskonnolliset tarinat siitä kuinka helvetti meidät syököön, pahat pirulaiset, tai taivas meidät periköön mikäli sinne mielimme, olemme täyttäneet tietyt ihmisten, tiettyjen ryhmittymien sanelemat ehdot?

Kuinka taivaalliselta, jumalalliselta tuo ehdottomuus, ehdot sinusta vaikuttavat, jäätkö luokallesi, mikäli et kahvikuppia vasemmalla kädelläsi nosta aina kun sen teet, kahvia juot?

Niin.

Voisitko?

Voisitko todella?

Voisitko ajatella sellaista päätöntä, absurdia tilannetta, olotilaa, että vain olet onnellinen, ikäänkuin päätät olla, itsessäsi, tuli mitä tuli?

Niin, voitko ajatella, että kuulet, sydämesi äänen, vain hiljaisuudessa, vain siellä ollessasi?

Vain kun olet vaientanut mielen, egosi, vain silloin voit kuulla aion sydämen kaiun, soinnin, vain silloin.

Et voi kuulla sydäntäsi pohtimalla, miettimällä, analysoimalla, pähkimällä, kaikki tuo on mielen, egon työtä, joskus älylliseksikin verhottuna, vain sitä.

Vain jos avaudut aukeudellesi, kaikkeudellesi, tietoisuudellesi, voit sydäntäsi aidoimmillaan kuunnella.

Niin, voisitko ajatella, että tässä hetkessä, juuri nyt, olet kuuro, oletko niin?

Kuuletko sydämesi kuiskauksen, sen hiljaisen, vienon äänen, jolla sydämesi sinua ohjaa, kohti autuutta, valkeutta, vapautta, kaikenlaista hyvää, kaunista, rakkauttakin?

Kuuletko sen, seuraatko sitä, kasvun polkuasi?

Niin, kevät olet itsessäsi, syksy, talvi, kesä, ja kaikki niiden välilläkin, ikäänkuin yhdistelminä, nekin sääilmiöt jotka eivät näihin sovi, rakeita kesällä, jne., nekin voit kokea olevasi, itsessäsi.

Niin, voisitko ajatella, että olet kuolematon sielu, ikuinen, ruumiissasi, kehossasi, tässä kokemuksessasi, juuri nyt?

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU