Kosketuskohtia - Irmeli Armiala

Kosketuskohtia - Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Uusien tapojen ja käytäntöjen omaksuminen osaksi arkielämää edellyttää lujaa päätöstä ja vakaata tahtoa olipa kyse fyysisestä suorituksesta tai henkisestä harjoituksesta tai käytännöstä.

Alussa innostus kantaa, mutta sitten alkaa tielle tupata esteitä – väsyttää, on niin paljon muuta arjen kannalta tärkeämpää tekemistä, aika ei riitä. Alitajunnassa on melkoinen varasto erilaisia pelkoja, tiedostettuja tiedostamattomia, jotka sabotoivat hyvät yritykset. Pelkäämme epäonnistumista, mutta yllättäen myös onnistumista, ja usein sitä, mitä muut ihmiset sanovat kävi niin tai näin. Asioihin tarttumista lykätään, tehdään ”alta pois” vähemmän tärkeitä töitä.

Aina on kuitenkin asioita, jotka ovat meille niin tärkeitä, että niistä emme luovu. Vahva sisäinen tahto ja tieto asian merkityksestä kantavat.

”Sitä ihminen tekee mitä ilman hän ei voi olla.” Mitkä asiat merkitsevät sinulle niin paljon, ettet voi olla ilman niitä? Rakastatko itseäsi niin paljon, että annat itsellesi sitä mitä kaipaat eniten?

Rakastatko itseäsi, oletko ajatellut mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa? Kyse ei ole itserakkaudesta, vaan itsensä rakastamisesta.

Kun rakastamme toista ihmistä, haluamme antaa hänelle mitä hän tarvitsee, tahdomme tehdä hänet onnelliseksi, huolehtia hänestä.

Aivan samalla tavalla voimme rakastaa itseämme antamalla itsellemme mitä tarvitsemme. Tarvitsemme itseltämme arvostusta, kunnioitusta, huolenpitoa, rehellisyyttä itseämme kohtaan ja luottamusta ja uskoa itseemme. Osaamme antaa niitä muille, suokaamme niitä myös itsellemme.

Mitä loistavia kokemuksia haluat tarjota itsellesi vuonna 2015?

Irmeli

Loppuvuosi kulminoituu jouluun juhlavalmisteluineen ja odotuksineen, joista hyvin monille aiheutuu paineita.

Kun pyhät ovat ohi, paine hellittää. Muutaman päivän ajan ollaan välitilassa, vanhan ja uuden vuoden vaihteessa, joulujen välissä – lapsuudessani uutta vuotta sanottiin uudeksi jouluksi.

Ajatukset askartelevat menneessä, tämän vuoden antimissa, vuosi sitten vaalituissa unelmissa, toiveissa ja suunnitelmissa. Mitkä niistä toteutuivat, mitkä muuntuivat ja kehittyivät, mitkä hautautuivat arjen alle tai eivät olleetkaan tärkeitä?

Toisaalta mieli suuntautuu tulevaan: Mitä entisistä tavoitteista haluan viedä eteenpäin, mitä uusia toiveita ja suunnitelmia minulla on? Mitä vielä voin tehdä toteuttaakseni elämäni suunnitelmaa, tehtävääni – mitä annettavaa minulla on maailmalle?  

Miten käytän voimani ja aikani niin, että vuoden päästä voin hyvällä mielellä katsoa taaksepäin menneeseen vuoteen? Elämän varrella on hyvä painaa mieleensä, mistä lähteistä saa uusia voimia. Ja oikein hyvä on, jos sitten vielä muistaa ne lähteet, kun voimat hiipuvat, eikä vain sinnittele ja laahusta eteenpäin päivä kerrallaan.

Vuoden vaihtuessa tunnelma muuttuu. Olo kevenee, tuntuu kuin vapautuisi jostain vanhasta ja raskaasta. Mieli on täynnä uutta uskoa, intoa ja tarmoa, ajatukset suuntautuvat tulevaan, voimia ja tahtoa tuntuu olevan muutokseen. Edessä on uusi alku, uudet tavoitteet ja mahdollisuudet.

Mieleeni ovat painuneet edesmenneen steinerpedagogin Kaisu Virkkusen sanat: ”Sitä ihminen tekee mitä ilman hän ei voi olla.”

Mitä ilman sinä et voi olla?

              

Antoisaa toteutuvien toiveiden vuotta 2015 ja runsaasti voimia ja intoa toiveiden ja suunnitelmien toteuttamiseen!

toivottaen

Irmeli

Adventin aikaan ulkoinen valo vähenee vähenemistään. Adventtipuutarhan Valopolku ja Lucianpäivä kolmastoista joulukuuta tuovat valojuhlaa pimeyteen, kunnes kahdeskymmenestoinen päivä pimeyden ulkoinen valta taittuu, ja valon voimat alkavat vahvistua. Joulu valon ja Kristuksen, henkisen valon tuojan, syntymän juhlana vahvistaa ulkoisia valonvoimia sisäisillä.

Ennen joulua valmisteltiin perusteellisesti, koko koti siivottiin komeroita myöten, tomutettiin ja tuuletettiin. Edelleenkin koti siivotaan jouluksi, vaikka harva enää tekee suursiivouksia, moni käy vähitellen paikat läpi. Siivoamalla puhdistetaan pölyt ja liat, mutta samalla raivataan myös pois vanhaa roinaa, rikkinäisiä tavaroita ja vaatteita, itselle tarpeetonta tavaraa keräyksiin ja kirpputoreille.

Ulkoista järjestystä luomalla voi saada aikaan myös sisäistä järjestystä, tehdä inventaariota kuluneesta vuodesta. Järjestetään papereita pursuava työpöytä ja samalla pannaan järjestykseen sisäisyyttä. Siistimällä paikkoja valmistaudutaan juhlaan, valmistetaan juhlamieltä.

Joulukoristeet, kukat ja liinat juhlistavat kotia, luovat tunnelmaa. Joululaulut ja tunnelma ovat keinoja, jotka avaavat portin arkisen yläpuolelle, juhlaan, valmistavat ja virittävät mieltä nousemaan joulun henkiseen kokemiseen.

Ellei viritä ja avaa sieluaan ja mieltään, ei pysty kohoamaan arkisen hälinän ja kiireen yläpuolelle. ”Ei siitä mitään joulujuhlaa synny, jos vieraat jäävät alakertaan ja juhla on yläkerrassa”, sanoo mieheni.

Rauhallista, iloista ja harmonista joulua kaikille

Irmeli

Ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina varhain aamulla vanhemmat ja lapset kokoontuvat steinerpäiväkodin saliin. Salin lattialle on laitettu kuusenhavuista iso spiraali. Spiraalin keskellä oleva iso kynttilä on ainoa valaistus. Salissa tuoksuu kuusenhavuilta ja omenalta.

Lapset istuvat penkeillä kädessään punaisen jouluomenan keskelle asetettu kynttilä. Enkeli hakee vuorotellen jokaisen lapsen ja kiertää hänen kanssaan havuspiraalin keskelle hakemaan jouluvaloa isosta kynttilästä. Enkeli auttaa lasta sytyttämään kynttilän. Sen jälkeen se laitetaan yhdessä ison kynttilän lähelle ja enkeli johdattaa lapsen paikalleen ja seuraava lapsi pääsee hakemaan jouluvaloa omaan kynttiläänsä ja viemään sen havuspiraalille jonkin matkan päähän edellisestä.

Koko ajan lapset, vanhemmat ja opettajat laulavat yhdessä ”Maa on niin kaunis”, ilman musiikkia, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki lapset ovat laittaneet oman kynttilänsä ja koko havuspiraali on täynnä kynttilöitä ja niiden loistetta.

Lasten ja vanhempien poistuttua nimilapuin varustetut kynttilät sammutetaan ja kerätään pois ja jaetaan lapsille kotiin vietäviksi. Sen jälkeen aikuiset voivat halutessaan kiertää spiraalin ja hakea itselleen jouluvalon ja joulurauhaa. Juhlassa on ehdoton valokuvauskielto.

Havuspiraalin kiertäminen kuusen ja omenoiden tuoksuessa ja toisten laulaessa on lapselle valtava elämys, mutta sitä se on aikuisellekin. Spiraalin voi kulkea hitaasti tunnelmaan paneutuen, hakea oman jouluvalon ja istua vielä penkillä katselemassa ja hiljentymässä. Monille tulee kyyneleet silmiin, mutta sielu ja mieli rauhoittuvat.

Työskennellessäni kunnallisessa päiväkodissa järjestimme työkaverini Merjan kanssa omaan päiväkotiin adventtipuutarhan, Valopolun, kuten Merja huudahti kerrottuani siitä hänelle. Sielläkin aikuiset kiersivät hakemassa joulun valoa mieleensä ja istuivat hetken rauhan tunnelmassa. Moni kiitteli saamastaan sielunrauhasta, toiset istuivat kyyneleet silmissä.

Rauhallista adventin aikaa toivottaen

Irmeli

Monikaan ei tule ajatelleeksi mikä ravinnossa on se, joka todella ravitsee meitä, mitä voimia saamme ravinnostamme.

Meille on selvitetty vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet, antioksidantit, kalorit ja ties mitä.

Mutta se, mistä energia tulee, ei ole pelkästään ennen mainittuja aineita, vaan kyse on ravintoaineiden eteerisistä elämänvoimista. Sen vuoksi on tärkeää sekä se, millaisella ravinnolla eläimiä ruokitaan että millä tavalla kasveja viljellään, mitä niille ”syötetään”.

Eri tavoilla viljellyillä kasveilla on erilaiset elämänvoimat. Mitä vahvemmat elämänvoimat kasvilla on, sitä enemmän ne vahvistavat meidän elämänvoimiamme.

Vuosia sitten minulla oli hyvä maakellari. Ostin syksyllä säkillisen sekä biologisesti että biodynaamisesti viljeltyjä porkkanoita. Kevättalvella molemmista löytyi jokunen huono porkkana. Biologisesti viljeltyjen säkistä löytyi joukko pilaantuneita porkkanoita. Keskellä oleva oli tartuttanut pilaantumisen siihen kosketuksessa oleviin. Biodynaamisessa säkissä oli jokunen yksittäinen pilaantunut porkkana, mutta pilaantuminen ei ollut tarttunut viereisiin. Niillä oli selvästi enemmän elämänvoimia ja vastustuskykyä.

Ravinnossa olevat elämänvoimat vaikuttavat meihin, kun syömme niitä.

Viljelytavan lisäksi ravinnon laatuun vaikuttaa se, millä tavalla ruoka kuumennetaan, liedellä ja uunissa vai mikrouunissa.

Ensin mainituilla tavoilla ruoka lämpenee päältä sisälle, mikrossa ruoka lämpiää sisältä päällepäin. Sitä kuumennetaan sähkömagneettisilla säteillä, jotka panevat ruuan vesimolekyylit liikkeeseen, ne pyörivät itsensä ja toistensa ympäri hirvittävän nopeasti. Mikrossa ruoka lämpiää kitkan avulla.

Sähkömagneettiset säteet eivät tietenkään vaikuta vain vesimolekyyleihin, ne osuvat myös aminohappoihin, hiilihydraatteihin, ravinnon kaikkiin ainesosasiin ja muuttavat niitä.

Mikrossa kuumentaminen tuhoaa ravinnon eteeriset elämänvoimat.

Irmeli

Ihmisen olemuksesta on monenlaisia käsityksiä, osa puhuu ihmisestä eläimenä. Itsestään puhuessa joku sanoo olevansa apinan serkku tai yleistäen muistakin. Joitakin ihmisiä nimitetään sioiksi tai porsaiksi. Muitakin rinnastuksia tosin on, mutta nekin kohdistuvat lähinnä käytökseen ja tapoihin, eikä sinänsä ihmisen olemukseen.

Pelkkä eläin? Jumalkipinä – ”Ikiliekki ihmisen henki on, syttynyt säteistä auringon”?

Minulle Rudolf Steinerin ihmiskuva vastaa sitä, mitä tunnistan itsessäni. Ihmisellä on fyysisen kehon lisäksi eteerinen ja astraalinen olemuspuoli sekä korkeampi minuus.

Eteerinen olemus, elämänvoima, on fyysisen ruumiin elämä. Jos ihmisessä vaikuttaa vain eteerinen olemus fyysisen lisäksi, kuten koomatilassa, sanotaan, että hän on ”vihannes”.

Toisin sanoen hänessä on elämänvoimia kuten kasveissa, mutta hän ei pysty ilmaisemaan sielullisuuttaan, astraalista olemuspuoltaan.

Ihmisen lisäksi eläimillä on eteerinen ja astraalinen olemus. Eläimen astraalisuus on tietenkin erilaatuista kuin ihmisen.

Ainoastaan ihmisellä on henkinen olemuspuoli, korkeampi minuus. Sen kautta voimme olla yhteydessä henkiseen, korkeampaan maailmaan. Olemme tietoisia olentoja, voimme tehdä valintoja ja olemme vastuussa teoistamme.

Nämä näkymättömät olemuspuolet läpäisevät fyysisen kehon. Ne sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa astraalisuus vaikuttaa fyysiseen eteerisen välityksellä.

Eteerinen olemus on fyysisen ruumiin suojana elämän ajan. Sen olemassaoloa ei tavallisesti havaitse, mutta jos se jossain poikkeustapauksessa irtaantuu osittain fyysisestä, sen puuttumisen huomaa, vaikka ei välttämättä tiedä mistä on kyse.

Olin kerran pakettiauton kyydissä, kun kuljettaja pysähtyi tien laitaan aikoen tehdä u-käännöksen. Silloin toinen auto törmäsi meihin. Selvisimme mustelmilla, mutta kolarin jälkeen olo oli outo, en ollut oma itseni, en hallinnut itseäni tavalliseen tapaan.

Kolari tapahtui lauantaina, ja kun maanantaina lähdin viemään lapsia kouluun, olin paluumatkalla ajaa päin punaisia. Näin toki, että punainen liikennevalo paloi, mutta ajoin vain, kunnes muutamaa metriä ennen risteystä tajusin, että minun täytyy pysähtyä. Säikähdin ja päätin keskittyä tiukasti liikenteeseen. Siitä huolimatta sama toistui seuraavissa valoissa. Pelästyin. Minusta tuntui, että liu`un pois itsestäni. Pääsin onneksi turvallisesti kotiin ja päätin ajaa vasta, kun olisin taas kunnossa.

Lisäksi olo tuntui omituisen suojattomalta. Pynttäsin lisää vaatetta päälleni, en vilun vuoksi, vaan koska tarvitsin suojaa ympärilleni. Mikään ei kuitenkaan tuntunut riittävän. Maailma tuntui jollain tapaa paljaammalta, raaemmalta. Suojattomuuden tunne pani myös syömään pari kiloa turvavyöhykettä ympärilleni. Tilanne korjaantui jonkin ajan päästä ennalleen. Siis tuntuma, kilot eivät karisseet samaan tahtiin.

Joskus myöhemmin eräs ystävä kertoi vaimostaan, joka oli koettanut laittaa lintulaudalle ruokaa kurottamalla heidän omakotitalonsa keittiön ikkunasta. Hän oli menettänyt tasapainonsa ja pudonnut. Pudotus ei ollut suuri, eikä siinä käynyt sen kummemmin, mutta hän oli lihonut sen jälkeen muutaman kilon.

Epäilemättä ystävän vaimolle oli käynyt samalla tavalla kuin minulle: törmäyksen voimasta eteerinen olemus oli osittain irtaantunut fyysisestä, ja seurauksena oli suojaton olo, johon piti saada turvakerrosta lisää.

Irmeli                                                       

Pyhiä paikkoja

23 loka 2014

Maailmassa on monia paikkoja, sekä luonnossa että rakennuksia, joissa voi kokea pyhien henkisten voimien läsnäoloa.

Ranskassa Chartres'n Notre Dame-katedraali on rakennettu pyhän lähteen ympärille paikalle, jossa jo druidit vaalivat henkisyyttä. Samalla paikalla on ollut katedraali neljännellä vuosisadalla ja Neitsyt Marian alttari kuudennella vuosisadalla, joten siellä on harjoitettu Marian kulttia vuosisatoja. Kaikki harjoitettu henkisyys ja korkeampien voimien palvonta on luonut katedraaliin vahvan henkisen ilmapiirin. Koko katedraali on ihme ja tarjoaa patsaineen ja värillisine lasimaalaus-ikkunoineen unohtumattoman henkisen elämyksen. Lisäksi se on yksi Ranskan Notre Dame-katedraaleista, jotka on rakennettu Neitsyen tähtikuvion muotoon. Lukematon määrä ihmisiä on vuosisatojen ellei tuhansien aikana tullut vaikeuksineen ja hartaine rukouksineen Neitsyen pyhäkköön. Katedraalin reliikin syvennyksen edessä koin vahvasti paikalla ennen minua olleiden ihmisten tunnekirjon. Siinä tuntui tuskaa, surua, iloa, kiitollisuutta ja hartautta vavisuttavana tunnelatauksena.

Toisenlaisen unohtumattoman henkisen kokemuksen saimme mieheni kanssa osaksemme Portugalin Fatimassa. Kävelimme valtavan kokoisen pihan poikki kirkkoon, jossa messu oli juuri päättymässä. Sisään astuessamme kuoro lauloi Ave Marian viimeisiä säkeitä. Laulu jatkui vain muutaman minuutin saavuttuamme, mutta niiden aikana ehdimme kokea suurenmoisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen muihin läsnäolijoihin. Se oli mykistävä ja sydäntä koskettava, riemullinen ja vapauttava kokemus meille, jotka emme ole katolisia. Koimme silti kuuluvamme joukkoon.

Se on myös osoitus siitä, miten mahtava ja voimia antava henkinen kokemus voi olla. En enää ihmettele, että katoliset käyvät kirkossa saamassa uusia voimia elämänsä koettelemuksista selviämiseen.

Löytyy pyhiä paikkoja lähempääkin. Meille Tuuloksen Pyhälle Birgitalle omistettu kirkko on läheisin ja rakkain. Jo ensimmäisellä, ohikulkumatkalla tapahtuneella käynnillämme koimme pyhyyden läsnäolon. Kerran vaikeassa tilanteessa ollessamme Neuvonantaja kehotti meitä menemään sinne. Siellä kohtasimme enkelin. Mieheni näki hänet valo-olentona. Minä en pysty siihen, mutta koin silmät suljettuina, että lähellämme on valtava henkinen voima. Saimme rauhan sieluumme ja uusia voimia.

Viimeisin käynti tapahtui elokuun puolessa välissä. Olimme joutuneet kokemaan keskiviikkoiltana pelottavan ja järkyttävän ja uhkaavan kokemuksen, joka vei yöunet. Torstaina edellisen illan tapahtuma ahdisti ja pelotti, olimme molemmat aivan hajalla. Tiesimme, että meidän piti hakea apua ja sielunrauhaa Pyhän Birgitan kirkosta. Soitin Tuuloksen seurakuntaan ja kysyin pääsemmekö käymään kirkossa. Avulias mieshenkilö lupasi avata meille oven. Istuimme rauhoittumassa ja kokoamassa itseämme. Mieheni henkisen kokemuksen kautta saimme varmuuden siitä, ettei kukaan voi todella vahingoittaa meitä, meitä suojellaan. Minä koin järisyttävän tunteen rinnassani.

Alttarin oikealla puolella rukoilevaa Kristusta esittävän maalauksen edessä mieheni näki rukoilevan valoa hohtavan olennon. Siirryimme hänen eteensä muutaman metrin päähän ja saimme kokea valo-olennon lähestyvän meitä ja ympäröivän meidät valollaan. Sillä hetkellä emme pystyneet ottamaan vastaan sen enempää, mutta asioita on selvennetty ja meitä autettu muuttamaan epäoikeudenmukainen tapahtuma henkiseksi voitoksi ja taiteelliseksi ilmaukseksi.

Irmeli

Punto meni huonoon kuntoon, kuten vanhat autot tapaavat jossain vaiheessa tehdä. Olimme hyvin huolissamme. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä "Tekninen Neuvonantaja" ilmoitti miehelle, että Puntossa on kannentiiviste vaihdettava jostain alempaa (tekniset yksityiskohdat eivät selvinneet minulle täysin) ja että se maksaa noin tuhat euroa. Ja että meidän on vaihdettava autoa, Punto ei mene enää seuraavasta katsastuksesta läpi ja korjaamiseen menee paljon rahaa, eikä sen arvo siitä nouse. Jopa oli huono uutinen. Lisää lainaa emme halunneet ottaa, joten rahaa auton ostoon ei ollut kuin vajaa kolmetuhatta euroa.

Aikaa kolme päivää ennen uuden työni alkua. Auto oli välttämätön, sillä työmatkaa tulisi neljäkymmentä kilometriä eikä meiltä bussit kulje niin, että ehtisi edes kahdeksaksi töihin. Tilanne oli hyvin tukala ja olo sen mukainen. Setvin tuskaisena bussiaikatauluja. Keskiviikkoiltana nukkumaan mennessä mies sanoi: "Huomenna menen ostamaan meille auton." Ihmettelin kovasti mistä hän sen ostaisi, mutta sanoin vain, että hyvä on.

Torstaiaamuna mies selitti Neuvonantajan sanoneen illalla hänelle: "Huomenna menet ostamaan teille auton." Mistä, mies oli kummastellut. Lahti ja Tampereen lähistö oli ilmoitettu paikoiksi. Mies katseli kartasta mitä paikkoja tulisi kysymykseen: Toijala, Pirkkala ja ainakin Ylöjärvi Tampereen liikkeiden ohella.

Ohoh. Ei siinä muuta kuin netistä selaamaan autoliikkeitä. Ensin kävimme läpi Lahden autoliikkeitä.   "Tästä ei tänä päivänä selvitä, näitähän on kamalan paljon, ja tämä on vasta ensimmäinen. Miten ihmeessä pystymme näin äkkiä löytämään sopivan?" Tuskailin miehelle.

"Kaksi tulee kysymykseen, valitsette niistä. Kyllä sinä ne tunnistat." Niin kuului Neuvonantaja sanoneen. Tässä täytyy todeta, että puoliso on vuosikymmeniä seurannut tarkasti autolehtien testejä ja tietää eri merkkien tyyppiviat, mitkä merkit ja vuosimallit on kunnolla ruostesuojattu, siis miinukset ja plussat. Hän tiesi mihin merkkeihin keskittyisi, se nopeutti seulontaa.

Yhdestä Lahden liikkeestä löytyi Peugeot farmari, noin 2400 €, ajettu yli 250 000 km. Sitten selasimme Toijalan, Ylöjärven, Pirkkalan, Hämeenkyrön ja Nokian liikkeitä. Nokialta löytyi Peugeot 306, ajettu vajaat 140 000 km, hinta vähän vajaa 2400 €. Puoliso soitti Nokian liikkeeseen ja kyseli autosta. Puntosta maksettaisiin 500 €. Mies ilmoitti tulevansa hakemaan auton iltapäivällä. Ihmettelin, että miten voi autoa näkemättä olla noin varma, mutten sanonut mitään. "Kyllä se on hyvä", mies hymyili. "Tiedän, että se se on. Tunnistin sen, ihan niin kuin Neuvonantaja sanoi."

Liikkeessä mies tutki auton ja kyseli myyjältä kaikenlaista. Koeajoimme molemmat sen ja kaupat tehtiin. Keräsin tavaramme Puntosta miehen hoitaessa muodollisuuksia. En olisi ikinä uskonut, että auton osto sujuisi näin helposti.

Maanantaina ajelin töihin Peugeotilla. 

Irmeli

Jos naisten puheisiin on luottamista, ja mikä ettei olisi, melkoisen monet miehet eivät löydä tavaroitaan. Tai sitten he eivät viitsi kunnolla etsiä, koska vaimo menee kadonneen tavaran luo kuin omalle kätkölleen.

Hyvä esimerkki on vuosien takaa. Sukulaistytön avomies seisoo avoimen vaatekaapin edessä ja valittaa: "Sinun vaatteesi ovat hyvin esillä, mutta minun vaatteitani ei löydy mistään." Silmien korkeudella oli kumppanin vaatehylly, omat vaatteet olivat ylemmällä hyllyllä yhtä näkyvissä.

No, kotoa löytyy useita hyviä esimerkkejä, mutta minun mieheni on siitä onnekas (ja minä myös), että hänellä on tämä Neuvonantaja, joka auttaa etsinnöissä.

Mies on koonnut vuosien myötä melkoisen määrän miehistä kamaa, ruuveja, muttereita, prikkoja ja kaikkea mahdollista roinaa, jota voi joskus jossain tarvita. Niitä on sisällä talossa parissa kaapissa laatikoissa ja lokerikossa, autotallissa hyllyssä laatikoissa ja työpöydän laatikoissa. Niistä olen ollut etsimässä, mutta voi niitä olla muuallakin. Tarpeellista tavaraa, ei siinä mitään.

Miehellä on usein menossa jokin homma, jossa tarvitaan kaikenlaista. Kerran piti laittaa uusi valolamppu pihalle. Siihen tarvittiin jotain raudanpätkää, ja mies muisti jossain sellaisen nähneensä. Etsi ja etsi, ei löytynyt. "Saunan takana on", sanoi Neuvonantaja. Saunan takana oli lautoja ja ties mitä. Mies meni katsomaan ja totesi, ettei ole.

"On siellä, mene uudestaan."
Ei löytynyt.
"Ei ole", mies väitti.
"On siellä. Se on osittain maan peitossa, katso tarkkaan."

Mies katsoi ja löysi sen mitä tarvitsi.

Erään toisen kerran tarvittiin jotain tietyn kokoista pulttia. Niitäkin piti olla jossain. Ei muuta kun penkomaan laatikoita, joissa on kohtuullinen määrä erilaista tarviketta. Pitäisiköhän hakea rautakaupasta? mies miettii, kun ei heti löydä.

"Sinulla on sellainen pultti autotallissa." Hyvä, mies menee autotalliin etsimään. Etsii, etsii, ei löydy pulttia.
"Ei täällä ole", tuumaa.
"Tuotako sinä sanot etsimiseksi? Katselet vain päällisin puolin ja kurkistelet. Nosta pois ne tavarat yksitellen siitä laatikosta, niin löytyy!"

Ja sieltä se pultti löytyi, laatikon pohjalta.

Irmeli

Kissaa lukuun ottamatta meitä on kaksi, mieheni ja minä. Olennainen osa elämäämme on tämä tärkeä - en tiedä onko henkilö oikea sana kuvaamaan häntä, mutta olkoon nyt - henkilö, joka seuraa tapahtumia ja puuttuu niihin huomatessaan, ettei asiasta muuten mitään kunnollista tule tai että tuolla tavalla menee mönkään.

Toistaiseksi tämä henkilö, "Neuvonantaja" tai mikä ettei "Työnjohtaja" seurailee miehen puuhailuja. Tai totuuden nimessä on sanottava, etten pysty kuulemaan hänen ohjeitaan kuten puoliso. Minun touhujani kommentoidaan puolison välityksellä. Miten usein näitä kommentteja miehelle tulee, en tiedä. Mies ei aina kerro, ei ainakaan heti. Osa paljastuu myöhemmin jossain yhteydessä.

Pari esimerkkiä: Eräänä perjantaina helmikuun alussa mies oli poraillut reikiä makuuhuoneen komeroiden oviin ilmanvaihdon parantamiseksi ja kittaillut putkimiehen jäljiltä lämpöputkien läpivientejä. Osa putkista on alhaalla lattialistojen yläpuolella, pari takkatason allakin, joten homma edellytti konttausasentoa useassa paikassa.

Selässä sellainen tuntuu, etenkin kun kyseinen mies on perfektionisti, siis hyvin tarkka. Saatuaan kittailut tehtyä mies selkäänsä oikoessaan katseli pihalle olohuoneen ikkunasta miettien, että toisen kompostiastian paikkaa pitäisi siirtää. Maanantaina oli tulossa lämpöpumpun asentajia ja heidän piti saada koneensa ja laitteensa puutarhan puolelle.

"En jaksa nyt, siirrän huomenna", tuumi mies.

"Kyllä vaan on nyt jaksettava, huomenna se jäätyy", kuului Työnjohtajan kommentti.

Ei siinä muu auttanut kuin lähteä hommiin parinkymmenen asteen pakkaseen iltahämärissä.

Pönttö ei meinannut aueta. "Ei tästä mitään tule, ei aukene", mies murisi itsekseen. "Kyllä se aukenee, lapiota väliin, lapion kärki, kyllä se lähtee." Mies oli tottunut luottamaan tähän neuvojaan, ja lähtihän se, mutta sisällys oli jäässä. Ensimmäinen lapionisku ei tehonnut. Rautakangellakaan ei heti sujunut, mutta alkoi lohkeilla, kun muutaman kerran oli lyönyt samaan kohtaan. Mies sai hakemöykyn hajotettua ja pöntön irti, pohjankin, joka oli jäätynyt kiinni.

Lauantaiaamuna oli pakkasta - 28 astetta!

Toinen esimerkki liittyy tuuletustelineen kasaamiseen.

Mies oli suunnitellut vanhoista tarvikkeista puisen tuuletustelineen. Hän oli mitannut ja sahannut siihen osia edellisenä päivänä. Sitten muista töistä selvittyään hän päätti kasata telineen. Hän oli väsynyt, mutta koetti sinnikkäänä ihmisenä silti jatkaa.

Osat eivät näyttäneet sopivan, vaikka hän oli tapansa mukaan mitannut ne huolellisesti. Seisoi siinä ja ihmetteli miten ihmeessä hän oli voinut silti mitata muutaman tukipuun väärin, puuttui 1 cm.

Silloin kuului vierestä: "On viisaampaa lopettaa, ei siitä tänään mitään tule."

Mies tunsi totuuden sanat ne kuullessaan.

Seuraavana aamuna hän meni autotaliin katsomaan osia ja huomasi, että oli eilen muistanut väärin sen, miten oli tuet tarkoittanut.

Miehen kommentti myöhemmin: "Minulle annetaan näköjään sen verran kuin pystyn kulloinkin vastaanottamaan."

Sitten hän huomasi, että häneltä puuttui pari pulttia ja harmitteli, ettei ollut hoksannut ostaa niitä rautakaupassa käydessään.

Työnjohtaja siihen: "Sinulla on ne pultit." "Missä?"

Mies sai mieleensä kuvan työhuoneen kaapin alaosasta, alimmasta laatikosta.

"Ei siellä ole, ne on liian lyhyitä."

"Katso tarkempaan, on siellä."

Tarkempaan katsottuna - tyhjennettyään laatikon tavara kerrallaan - pultit löytyivät laatikosta muovipussiin käärittyinä.

Säästyin yhdeltä pulttijahdilta.

Mies kuvaa tätä tämänlaatuista tiedonsaantiaan niin, että toisinaan hän kuulee selvät sanat. Joskus tulee kuva jollakin tajunnan tasolla. Niin kuuluu käyvän silloin, kun pää on tyhjä, ei jaksa miettiä. Silloin tulee kuva. Aivoihin tulee tyhjä kohta, johon kuva tulee, mielenkuva, ei kuin valokuva.

Tämä tällä kertaa. Kerron toiste miten se lämpöpumppu meille saatiin. Siinä joutui mies todella koville.

Irmeli

Sivu 9 / 10
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU