19 tammi 2018

Saanko jo loistaa?

Saanko jo loistaa? https://pixabay.com/fi/nainen-tytt%C3%B6-vapaus-onnellinen-591576/

Olen aina ollut keskinkertainen: en pitkä - en lyhyt, en lihava - en laiha, en kaunis - en ruma, en viisas - en tyhmä. Teen asiat keskikertaisesti eikä minulla ei ole mitään speciaalitaitoa: en osaa tehdä akrobaattisia temppuja, en muista 27-numeroista sarjaa ulkoa enkä puhu 13:sta eri kieltä. Näyttäisi siltä, että kuljen tasaista (ja keskinkertaista) polkua kohti päätepysäkkiä. Mutta voi, kuinka sieluni huutaa....saanko jo loistaa?

Keskikertaisuudessa ei ole mitään vikaa. Se luo turvallisuutta ja varmuutta. Siihen mahtuu paljon iloa, rakkautta ja rauhaa. Siihen on mahtunut paljon itkua, alamäkiä ja surkeutta. Siihen on mahtunut itsesääliä, toivoa, mahdollisuuksia ja pettymyksiä. Keskinkertaisuuteen mahtuu koko maailma, sillä se on sinun elämäsi.

Mutta saattaa tulla aika, kuten nyt minulla, jolloin kuulen sieluni huutavan yhä kovemmalla äänellä....saanko jo loistaa? Onko nyt minun vuoroni? Kyllä on, rakas sieluni. Nyt on tullut meidän vuoromme loistaa. Olemme kulkeneet niin kauan väheksyen ja unohtaen itsemme. Olemme niin kauan kävelleet pää painuksissa ja voimamme hukanneina. Nyt on tullut aika loistaa.

On tullut aika loistaa kirkkaammin kuin koskaan ennen. On tullut aika ottaa käyttöön kaikki se jumalainen voima, joka on sisällämme. On tullut aika muistaa, keitä me oikeasti olemme - täydellisiä jumalaisia sieluja.

Vanhempamme ovat ehkä mollaanneet itsetuntomme lattianrakoon, yhteiskunta on pakottanut meidät seisomaan riveissä ja komentanut olemaan ajattelematta, työnantajamme ei ole ehkä nähnyt potentiaaliamme eikä puolisomme visioitamme. Kerta toisensa jälkeen meidät on tallattu, kuin karkkipaperi jalkakäytävälle. Mutta nämä asiat ovat vain omiaan vahvistamaan meitä, ne ovat tehneet meistä sen, joka tänä päivänä olemme. Muiden syyttely oman elämän surkeudesta on turhaa, eikä edes totta, sillä vain minä itse ole vastuussa elämästäni. Minä itse olen se, joka luo elämäni. Ei kukaan muu.

Minä itse olen myös vastuussa siitä, loistanko vai kuihdunko. Kuihtumista tapahtuu jos väheksyn itseäni, vertailen itseäni muihin tai en kuuntele sydämeni ja sieluni ääntä. Kuihdun varmasti, jos en kulje sieluni viitoittamaa tietä. Kuuntelen siis herkällä korvalla sieluni kuiskauksia ja sydämeni viisauksia ja annan viimein itselleni luvan loistaa.

Loista siis, loista sydämesi kyllyydestä. Loista niiin, että aurinkokin himmenee vierelläsi. Ota käyttöösi koko jumalainen potentiaali, joka on rajaton. Ja loista.

Viimeksi muutettu 09 marras 2018
Sari A

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU