01 joulu 2017

Kuolleiden lemmikkien viesti henkimaailmasta - sain anteeksiannon

Kuolleiden lemmikkien viesti henkimaailmasta - sain anteeksiannon https://pixabay.com/fi/koirat-sukupuu-el%C3%A4inten-pet-rotu-2137266/

Koirat osaavat rakastaa ehdoitta. Tällaiselle "kivisydämelle" koirien ehdoton rakkaus on ollut tärkeällä sijalla. Mutta vasta viime viikolla aamulenkillä nykyisten nelijalkaisten kanssa oivalsin niiden syvällisemmänkin merkityksen, yllättäen mukaan lenkille näet ilmaantuivat kuolleet koirani.

Minulla on ollut elämäni aikana monta koiraa ja tunnustan, että en ole heistä aina huolta pitänyt. Nuoruuden mokia en voi enää jälkikäteen korjata ja olenkin kokenut välillä varsin huonoja fiiliksiä muistellessani koiria ja omaa käytöstäni.

Ensimmäisen koirani Pepin, isäni toi pahvilaatikossa (muistan vieläkin) kotiin ja ihmettelin mikä laatikossa rapisi. Valitettavasti muutimme varsin pian kaupunkiin ja Pepi muutti mummolaani, jossa se eli pitkän ja hyvän elämän. Seuraavaa koiraa odottelin parikymppiseksi asti. Hani oli terhakka sekarotuinen koira, josta luovuin vähän yli vuoden jälkeen, kaupunkiin muuton vuoksi. Hani lopetettiin. Seuraavana vuorossa oli Nella, pieni sekarotuinen narttu, joka tottui vapauteen maaseudulla. Ja edessä oli taas muutto, niinpä Nellalla oli sama kohtalo kuin Hanilla. Jero taas oli iso, komea saksanpaimenkoira, jonka hankimme silloisen poikaystäväni kanssa. Tuli ero ja Jero jäi hänelle. Nämä koirat minulla ehti olla ennen kuin täytin 25 vuotta.

Jeron jälkeen meni monta vuotta ennen kuin kotiin muutti uusi lemmikki. Ilmeisesti vastuuntuntoni alkoi hiljalleen kehittyä. Omaa koiraa ikävoin, mutta hoidin vapaaehtoisena hylättyjä koiria, ilmeisesti alitajuntaisesti yritin korjata mokiani.

Ira tuli perheeseemme 2002. Ira oli ihana saksanpaimenkoira narttu, joka sai olla luonamme lähes 14-vuotta. Ira lopetettiin eräänä alkukesän päivänä kotipihalla eläinlääkärin piikillä, pahan sairauden kourissa. Vaihtoehtoja ei enää ollut. Kyllä tuli itku (ja tulee vieläkin tätä kirjoittaessa).

Tällä hetkellä elämääni ilostuttavat (ja välilllä raivostuttavat) kaksi saksanpaimenkoiraa, Jero (II) ja Pipsa, jotka nuorella energiallaan kyllä laittavat elämän sekaisin :) Siinä on turha mattoja suoristella...

Mutta kuten tekstistä käy ilmi, olen osin kohdellut huonosti matkani varrella näitä ihania eläimiä. Olen ollut vastuuntunnoton ja hetken mielijohteesta ottanut koiran ja kuvitellut, että se on helppo homma. Ei muuten ole. Eläimet tarvitsevat muutakin kuin katon päänsä päälle. Ne tarvitsevat rakkautta, ruokaa, aikaa ja rajoja, kuten lapsetkin.

Mutta mitä sitten tapahtui aamulenkillä? Samoilin koiriemme Jeron ja Pipsan kanssa metsässä, kun koin hyvin voimakkaasti Ira-koirani läsnäolon, joka tuli henkimaailmasta tervehtimään. Eipä aikaakaan, kun huomasin, että kaikki entiset (nykyisin siis kuolleet) koirani liittyivät seuraamme: Pepi, Hani, Nella, Netta, Jero I ja Ira kirmailivat kanssamme ja saivat minut tietenkin myös miettimään menneitä. Tuli taas huono "omatunto ja tippa linssiin"..... sillä hetkellä koin kuitenkin voimakkaan anteeksiannon ja rakkauden. Tunsin kuinka kaikki nämä ihanat ja viisaat eläimet antoivat anteeksi ja auttoivat minua ymmärtämään, että ne olivat olleet juuri siitä syystä luonani....syystä että voin hylätä heidät, syystä että koen syyllisyyttä ja syystä että voin tavata heidät henkimaailman kautta ja ymmärtää heidän pyyteettömän rakkautensa.

Ne olivat ilmaantuneet juuri minulle, jotta koen kaiken tämän. Ne toimivat oppaina minullle. Olen oppinut heiltä paljon. Kiitos rakkaat koirani.

 

Viimeksi muutettu 30 marras 2017
Sari A

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU