15 joulu 2017

Hei, kuka puhuu?

Silloin kun päässänsa kuulee monia eri ääniä, kehoitetaan yleensä pikimmiten siirtymään lähemmän mielenterveysyksikön potilaaksi. Tai sitten valkotakkiset odottavat sinua jo ulko-ovella. Mutta aina ei äänien kuuleminen ole merkki mielenterveysongelmasta, väittäisin, että moni kuulee ääniä päässään, mutta harva myöntää sen. Hei, mutta mä tunnustan suoraan, kuulen kyllä! Kysymys kuuluukin, kuka puhuu?

Ja voin vakuuttaa että olen mieleltäni terve, siis noin yleisesti ottaen. Toki nyt juttelen enkeleiden, kuolleiden ja päänsisäisten äänieni kanssa, mutta mitä sitten. Monesti keskustelen myös ihan ääneen itseni kanssa, höpötän metsän puille ja puron keijuille. Ehkä se ei ole normaalia, mutta kuka hitossa haluaa olla normaali, tällaisessa maailmassa?

Muutenkin peräänkuuluttaisin sitä seikkaa, että kuka meille on antanut raamit, joiden perusteella joku on normaali? Jo vauvana meidän pitää kasvaa tiettyjen käyrien sisällä tai olemme "viallisia". Hieman kasvettuamme meidän pitää osata sanoa r-kirjain oikeaan aikaan, tai olemme viallisia. Viimeistään koulussa suurin osa on viallisia, sillä yhteiskunta pakottaa meidät tiettyyn putkeen, jonka toisesta päästä tulee tasapaksuja tavallisen tien tallaajia. Ja sitten ihmetellään, jos voimme huonosti?

No, taisin hieman eksyä aiheesta. Kuulen siis päässäni ääniä. Ne eivät kehoita tappamaan ketään, eivätkö kehoita satuttamaan itseäni, äänet eivät sano että osaan lentää tai kävellä vetten päällä (vaikka se on kyllä käynyt mielessä). Ääniä on useita, vaikka ne kyllä kuulostavat monesti samalla suulla puhutuilta. Mutta kuka siellä milloinkin puhuu, siinä riittää välillä arpomista.

Tiedän, että egoni (jota voisin mieleksi myös kutsua) on suurimman osan aikaa äänessä. Se puntaroi, eriyttää, valvoo, vahtii ja omasta mielestään pitää minusta huolta. Ja omalla tavalla tämä on totta. Mutta egon ääni on myös aina pelon ääni. Se on varovainen, se kyräilee, se epäilee. Se on aika varma että muut ihmiset "haluavat" minulta jotakin. Siispä pitää olla tarkkana.

Kun egon ääni on hieman hiljentynyt, kuulen intuitioni, sisäisen viisauteni puhuvan. Se tulee esiin kun pohdin jotakin, enkä oikein tiedä. Tuolloin saatan kuulla hiljaisen äänen kertovan vastauksen. Aina en vain noudata tätä ääntä ja silloin teen asiat vaikeamman kautta.

Kuulen myös sisäisen lapseni, silloin kun jokin vanha juttu puskee pintaan. Jokin asia, mikä on satuttanut. Jokin asia, mikä on kaiken kuoren alla piilossa. Tämä ääni kaipaa yleensä itselläni huomiota, sillä se on laiminlyödyn lapsen ääni menneisyydestä.

Alitajunta tuo välillä myös omat mielikuvansa ja äänensä. Jokin tuoksu, tilanne tai ihminen nostaa alitajunnastani esiin asiat, jotka kaipaavat siinä tilanteessa korjausta. Unet ovat myös oiva keino kuulla "outoja juttuja päässään".

Vaisto ei ehkä ole niinkään ääni, mutta kyllä se kommunikoi kehoni kautta. Vaisto ottaa vallan tietyssä tilanteessa, silloin kun olen fyysisesti uhattuna. Se varoittaa ja viime kädessä laittaa kehoni liikkumaan ilman omaa tahtoa. 

Päässäni kuulen myös auttajieni, oppaideni, enkeleiden, eläinten ja henkimaailmaan siirtyneiden ääniä. Ne tulevat esiin vain kun pyydän, ne eivät lörpöttele kaiken aikaa. Tälläiset pelisäännöt heidän kanssa on sovittu.

Sydän puhuu myös, mutta ääni on vielä itselläni hiljainen. Sydämen ääni tullee tulevaisuudessa tuomaan rakkautta, myötatuntoa ja hyväksyntää. Sitä odotellessa....

Kuulen myös joskus korkeimman minäni, ehkäpä voisin nimittää sitä sielukseni, puhuvan. Tämä ääni on lähellä intuitiota, mutta se on virittäytynyt vieläkin korkeammalle taajuudella, sillä sielulla on suora yhteys kaiken lähteeseen. Tämä ääni on vielä aika usein hiljaa, mutta kun se puhuu, sen ääni on niin selkeä ettei viestistä voi erehtyä.

Äänet ovat elämässäni suuri rikkaus, ei häpeä. Mielessämme ja ympärillämme tapahtuu paljon enemmän kuin voisimme ikinä kuvitella. Myös henkimaailma sekä muut eri taajuuksilla värähtelevät olennot yrittävät kommunikoida kanssamme, jos siihen annamme luvan ja olemme valmiit (joskus alemmat tahot kommunikoivat ilman tietoista lupaa, silloin tilanne on hieman kinkkinen tavis-näkökulmasta katsottuna.) Entä, kuka sinulle puhuu?

Viimeksi muutettu 13 joulu 2017
Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Jumalallisuuden valitseminen Uusi aika on alkanut »
Sari A

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU