08 joulu 2017

Itkupilli - kollektiivista ja yksilöllistä puhdistumista

Itkupilli - kollektiivista ja yksilöllistä puhdistumista Photo by Kat Smith from Pexels https://www.pexels.com/photo/adult-alone-black-and-white-blur-568021/

Kunnon itku on sitten aivan ihanaa, tiedättekö sen kun kyyneleet valuu valtoimenaan, räkä turisee nokassa ja eikä se lopu. Ennen kuin on aika. Pikkuhiljaa itku muuttuu vollotukseksi ja lopulta hyytyy nyyhkytyksiin. Se olo mikä siitä seuraa, on aivan valtavan puhdistava ja uudistava fiilis. Kehossa muhinut pato on purkautunut ja mieli tyyntynyt.

Itselläni on viime viikkoina ollut itku herkässä: luen Aku Ankkaa, itken kun Roope-setä taas kerran ei olekaan niin paatunut ja rahanahne kuin antaa ymmärtää. Itken, kun katselen Tuntematonta Sotilasta (en ole erityisen isänmaallinen). Itken, kun katson luonto-ohjelmaa, jossa on upea tunturimaisema. Itken, kun susi syö jäniksenpojan. Itken, kun sotilas tappaa toisen. Itken, kun katson kokkiohjelmaa, jossa innokas nuori kokki tippuu jatkosta. Itken, kun musiikki tuntuu kehossa. Itken, kun kaikki on välillä vaan niin ihanaa. Itken, kun näen ihmisen auttavan toista. Itken, kun näen muovijätteitä meressä. Välillä itku tulee ulos ilman, että mikään laukaisee sitä. Itkuni ei vie minua mennessään, vaan se ikään kuin käväisee....koen jotakin, liiikutun ja keho puristaa muutaman kyyneleen, tämän jälkeen taas olo on ok.

Syyn omaan herkistymiseen uskon johtuvan kolmesta eri syystä.

1. Aika, tällä hetkellä tapahtuu suurta puhdistusta, joka purkautua mm. itkuna. Uuden kultaisen ajan energiat lakaisevat isolla luudalla kollektiivista ja karmallista energiaa.

2. Femiinisen energian nousu, joka avaa meitä kollektiivisesti naiseuden energioille, jumalaisen rakkauden majakoiksi. Energiat kevenevät ja herkistyvät. Sydämme avautuu.

3. Yksillöllisesti oma liikuttuminen liittyy sydämmen avautumiseen, joka sallii minun tuntea. Olen aina ollut empaattinen, mutta olen sen kätkenyt hyvin. Nyt tuo tulppa on avatunut ja vuosikymmenten itkut tulevat esiin.

Mutta miksi hitossa sitten kunnon itkut on harvojen herkkua? Ja miksi en ole ennen itkenyt? En muista, että lapsuudessa itku olisi ollut kielletty, mutta luulen, että itkin vain kun sattui. Siis oikein paljon. Pienen kivun takia ei tietenkään saanut itkeä.

Yhden tapauksen muistan lapsuudesta, jolloin itku ainakin tuli. Olimme heinäpellolla ja pikkuserkkuni laittoi heiniä seipäille. Kuinkas ollakaan, pieni hiiri puikahti esiin, jolloin pikkuserkkuni ehkä hieman leikilläänkin, kokeili seivästää sen. Ja pahus että onnistui. (Itken taas kun muistelen). Se tunne kun pieni, suloinen hiiri kiljuu pistimen mentyä sen lävitse. Juoksin pois saunalle piiloon, itkemään tuota kauheutta. En suostunut menemään enää edes töihin pellolle takaisin. Tämä tarina herätti kyllä muistoja. Olen tainut lapsena olla "itkupilli" ainakin silloin, kun jotakin (eläintä/ihmistä) on kohdeltu huonosti. Ja jossain vaiheessa opin peittämään itkuni. 

Itku nähdään heikkoutena. Vain "akat" itkevät. Itkevä ihminen nähdään heikkona, alistuvana ja sellaisena, jonka yli voidaan kävellä. Kukaan ei halua muiden silmissä olla heikko. Naisena minulla on sentään ollut lupa itkeä herkemmin kuin miehillä. Voin vain kuvitella sitä herkkien miesten tilannetta, kun haluaisi itkeä, mutta ei voi. Tai tulee turpiin. Millaisen tunnelukon se jättääkään.

Ilahduttavaa on, että tunteita ja sitä itkua näkee yhä useammin. Australian Master Chef kilpailun toiselle sijalle tullut Ben (mies!) pyyhki tuon tuostakin ohjelman aikana silmäkulmiaan. Selittyisikö realitysarjojen suosio sillä, että näemme tunteita?

Kehoon sullotut tunteet aiheuttavat sairauksia. Miksi siis tieten tahtoen kuormitamme kehoamme? Annetaan viisaan kehomme suorittaa puhdistustyö. Meidän olisi myös viimein syytä tulla ulos itse luomastamme vankilasta ja antaa itsellemme lupa itkuun ilman, että sitä pidetään heikkoutena. Itketään!

 

Viimeksi muutettu 09 marras 2018
Sari A

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU