Jumalainen Sielu

Jumalainen Sielu

Jumalainen Sielu blogissaan kuudesaisti.net sivuston päätoimittaja Sari Autere pohtii henkisyyden heijastuksia arkipäivässä sekä peilaa kultaisen ajan ilmentymistä ajassamme. "Olemme kaikki täydellisiä jumalaisia sieluja, on tullut jälleen aika muistaa se."

01 kesä 2018

Höyhenen keveydellä

Kirjoittanut

Tervehdin sinua Uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Tunnet sen höyhenen kevyestä energiasta, joka valtaa sinut aika ajoin. Se saa olosi valoisaksi, toiveikkaaksi ja rakkaudelliseksi. Se saa sinut uskomaan ihmeisiin, ihmisiin ja antaa elämääsi toivoa.

31 maalis 2018

Uuden maailman rakentaminen

Kirjoittanut

Tervehdin sinua uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Minä olen. Minä olen kaikki mitä on. Uusi aika tuo tullessaan nimensä mukasesti uusia asioita. Te luotte uutta aikaa jatkuvasti. Ei ole minun tehtäväni kertoa millainen uusi aika on. Se on sinun tehtäväsi. Sinun ja kaikkien muiden, jotka olette inkarnoituneet tähän hetkeen ja todellisuuteen. Te luotte uuden maan ja siitä tulee teidän näköisenne.

22 maalis 2018

Uusi aika on alkanut

Kirjoittanut

Tervehdin sinua uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Aika, joka nostaa teidät korkeuksiin, aika jolloin kärsimyksenne on päättyvä. Elämänne ei enää tule olemaan jatkuvaa kamppailua, tuskaa ja ahdistusta, jota ryydittävät pienet onnen hippuset, jotka ovat keveitä kuin höyhenet ja lentävät tuulenvireen mukana tiehensä. Ei. Te tulette ankkuroimaan itsenne kiinni rauhaan, rakkauteen ja valoon.

15 helmi 2018

Jumalallisuuden valitseminen

Kirjoittanut

Te muistatte jo paljon. Monetkaan teistä valo-olennoista ei tule vielä pitkään aikaan muistamaan noin paljon. Vauhtinne on kiihtynyt, nyt kun niin paljon vanhoja sieluja on inkarnoitunut maan päälle. Nämä vanhat sielut, uusissa, uljaissa kehoissa muuttavat maailmaa. Mutta ei yksin, sillä jokaisen teidän on liityttävä mukaan, mikäli mielitte muuttaa elämänne ja planettanne kohtalon. Mikään ei ole kiveen hakattu. Te päätätte minkä suunnan valitsette. Te päätätte minkä suunnan maapallo valitsee. 

19 tammi 2018

Saanko jo loistaa?

Kirjoittanut

Olen aina ollut keskinkertainen: en pitkä - en lyhyt, en lihava - en laiha, en kaunis - en ruma, en viisas - en tyhmä. Teen asiat keskikertaisesti eikä minulla ei ole mitään speciaalitaitoa: en osaa tehdä akrobaattisia temppuja, en muista 27-numeroista sarjaa ulkoa enkä puhu 13:sta eri kieltä. Näyttäisi siltä, että kuljen tasaista (ja keskinkertaista) polkua kohti päätepysäkkiä. Mutta voi, kuinka sieluni huutaa....saanko jo loistaa?

15 joulu 2017

Hei, kuka puhuu?

Kirjoittanut

Silloin kun päässänsa kuulee monia eri ääniä, kehoitetaan yleensä pikimmiten siirtymään lähemmän mielenterveysyksikön potilaaksi. Tai sitten valkotakkiset odottavat sinua jo ulko-ovella. Mutta aina ei äänien kuuleminen ole merkki mielenterveysongelmasta, väittäisin, että moni kuulee ääniä päässään, mutta harva myöntää sen. Hei, mutta mä tunnustan suoraan, kuulen kyllä! Kysymys kuuluukin, kuka puhuu?

Kunnon itku on sitten aivan ihanaa, tiedättekö sen kun kyyneleet valuu valtoimenaan, räkä turisee nokassa ja eikä se lopu. Ennen kuin on aika. Pikkuhiljaa itku muuttuu vollotukseksi ja lopulta hyytyy nyyhkytyksiin. Se olo mikä siitä seuraa, on aivan valtavan puhdistava ja uudistava fiilis. Kehossa muhinut pato on purkautunut ja mieli tyyntynyt.

Itselläni on viime viikkoina ollut itku herkässä: luen Aku Ankkaa, itken kun Roope-setä taas kerran ei olekaan niin paatunut ja rahanahne kuin antaa ymmärtää. Itken, kun katselen Tuntematonta Sotilasta (en ole erityisen isänmaallinen). Itken, kun katson luonto-ohjelmaa, jossa on upea tunturimaisema. Itken, kun susi syö jäniksenpojan. Itken, kun sotilas tappaa toisen. Itken, kun katson kokkiohjelmaa, jossa innokas nuori kokki tippuu jatkosta. Itken, kun musiikki tuntuu kehossa. Itken, kun kaikki on välillä vaan niin ihanaa. Itken, kun näen ihmisen auttavan toista. Itken, kun näen muovijätteitä meressä. Välillä itku tulee ulos ilman, että mikään laukaisee sitä. Itkuni ei vie minua mennessään, vaan se ikään kuin käväisee....koen jotakin, liiikutun ja keho puristaa muutaman kyyneleen, tämän jälkeen taas olo on ok.

Syyn omaan herkistymiseen uskon johtuvan kolmesta eri syystä.

Koirat osaavat rakastaa ehdoitta. Tällaiselle "kivisydämelle" koirien ehdoton rakkaus on ollut tärkeällä sijalla. Mutta vasta viime viikolla aamulenkillä nykyisten nelijalkaisten kanssa oivalsin niiden syvällisemmänkin merkityksen, yllättäen mukaan lenkille näet ilmaantuivat kuolleet koirani.

24 marras 2017

Onks pakko jos ei taho?!

Kirjoittanut

Työnteko ei huvita, harrastukset eivät kieho eikä seurakaan kiinnosta. Mieluiten vetäisin peiton korville ja kaivautuisin karhun lailla talviunille. En koe kaamosväsymystä tahi muutakaan masennusta, vaan elämän sykli on kohdassa, jolloin haluan vain olla, kypsytellä asioita. Onks siis pakko jos ei taho?

10 marras 2017

Räyhähenki takinliepeissä

Kirjoittanut

Räyhähenki on yleensä pahansuopainen henkiolento, joka kiukkuaa, pystyy liikuttamaan tavaroita ja aiheuttamaan kummittelua. Vaikka olenkin aina uskonut näiden räyhisten olemassa oloon, en olisi uskonut itse tapaamani näin pian "omaa räyhistä". Vähän jopa pelästyin!

03 marras 2017

Onko se mielikuvitusta vai totta?

Kirjoittanut

Oppaiden, enkeleiden ja muiden auttajiemme kanssa hankaluutena on se, että emme tiedä, onko saamamme viesti/tuntemus totta vai omaa mielikuvitusta. Milloin siis ihan oikeasti näkee ja kuulee henkimaailman asioita ja milloin kaikki on mielikuvitusta? Vai voidaanko näitä edes erotella?

27 loka 2017

Näin tapasin oman enkelini

Kirjoittanut

Oman suojelusenkelini tuli elämääni noin parikymmentä vuotta sitten. Toki enkelini oli kulkenut vierelläni jo syntymästäni asti, mutta vasta silloin itse koin vahvasti enkelin läsnäolon. Enkelit haluavat auttaa meitä elämämme jokaisena hetkenä, jos vain annamme siihen mahdollisuuden. Oletko sinä antanut enkeleille luvan auttaa?

Sivu 1 / 2
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU