Kuppari-Hanna

Makaan saunan lauteilla ja siristän silmiäni siten, että kaikki näkyy hieman sumeana. Hetkessä kolmesta pojasta lähtevä äänimaailma vaimenee, on kuin kaikki ympärillä hidastuisi. Saan olla rauhassa. Kukaan ei tarvitse minua juuri nyt. Ainakaan hetkeen. Se saa luvan riittää.

Lumi virtaa tien yli kuin vesi, kielekkeinä ja pyörteinä. On pimeää. Päivä pohjoisessa on lyhyt. Ajan pitkää suoraa yksinäisyydessä, asutusta ei ole. Tuntuu kuin osa minusta lepäisi toisessa todellisuudessa. Toinen puoli minusta keskittyy tarkkailemaan poropolkuja. Oloni on levollinen.

Tiedän erään todella taitavan ja voimakkaan kansanparantajan, hän on myös verenseisautusperinteen kantaja. Hän elelee hissuksiin omissa oloissaan toimittaen omia pikkuaskareitaan.

Välillä luokseni tulee ihmisiä, jotka haluavat aktiivisesti kokea jotain järisyttävän shamanistista arjen vastapainoksi. Jotain, joka kertakaikkiaan ottaa päivätajunnalta luulot pois ja vie jännittävälle matkalle kohti näkymätöntä ja sielua väkevöittävää. Valitettavasti en pysty tarjoamaan tällaista jännitysnäytelmää tilaustyönä.

Mille asioille olet päättänyt tässä elämässä tarjota ravintoa ja huomiotasi? Minkä hyväksi kehosi tuottama liike-energia menee? Mikä on niin tärkeä asia, että uhraat sille ajatuksesi ja ongelmanratkaisukykysi? "Maailmankaikkeudella on saalistava luonne" -sanoi eräs.

"Kyllähän meillä kaikilla on aina jotain huolia." kuulen jonkun juttelevan. "Mitä elämää se semmonen on?" toteaa mies tunturista, hörähtäen epäuskoisena. Keskustelu päättyy siihen. Hän kääntää huomionsa toisaalle. Häntä ei kiinnosta, mistä kaikesta ihmisen kuuluu olla huolissaan.

Sivu 1 / 13
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU