16 joulu 2018

Tarina

 

Et voi pelastaa ketään elämältä, edes itseäsi. Ihmiset sanovat mielellään, että elämässä on kyse matkasta, ei määränpäästä. Tässä ei ole ollut koskaan järkeä minusta, koska ainoa syy matkustamiseemme on määränpään saavuttaminen. Elämän ajattelemisessa tarinana on enemmän järkeä. Aloitamme kaikki "olipa kerran" ja lopetamme "onnellisena elämänsä loppuun saakka", mutta meidän täytyy täyttää tyhjät sivut sillä välillä. Jokainen elämä on ainutlaatuinen tarina, ja se vaatii meitä elämään sitä kulkiessamme.

Minusta tuntui hiljattain tosi pahalta, kun en kyennyt estämään ystävää joutumasta varmaan sekasortoon. Osoitin, mihin hän on matkalla, ja pyysin häntä miettimään noita silmiinpistäviä merkkejä, ja kuitenkin hän jatkoi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui. Ihmiset eivät tunnu pystyvän näkemään niitä ongelmia, jotka osoitan heille, sitten kun he ovat päättäneet jonkin polun. Ihmiset kuulevat vain, mitä he ovat valmiita kuulemaan. Isoäidilläni on sama turhautuminen minun suhteeni … "Miksi et voi oppia toisten ihmisten virheistä? Miksi sinun täytyy aina tehdä omasi?"

Kuten on normaalia minulle, sitten kun olin tuntenut kaiken, mitä tuli esiin ystävästäni, käänsin keskustelun sisäänpäin. "Olen hyvin pahoillani, etten pysty pelastamaan sinua omilta päätöksiltäsi" oli korkeampi itseni, joka puhui minulle. "Olen pahoillani, että elämä sattuu" minä sanoin keholleni. "Toivon, että voisin tehdä enemmän suojellakseni sinua" oli maksa, joka puhui minulle. Kun olin itkenyt ja integroinut vähän, oivalsin, ettei kukaan voi pelastaa meitä elämältä. Se on koko pointti.

Jos ajattelet suosikkitarinaasi, tuo jännittävä keskiosa tekee siitä arvokkaan. Jännitysnäytelmät, "vähältä piti" -tilanteet ja tahaton sankaruus tekee siitä kertomisen arvoisen. Monissa suosituissa tarinoissa on jokin versio sankarimatkasta, kuten Joseph Campbell kuvaa. Olemme kaikki oman tarinamme sankareita.

Mikään tästä informaatiosta ei ole oikeasti uutta. Mutta minulla se muutti koko perspektiivini. Tuskan ja huonojen valintojen näkemisen sijasta näen uuden luvun kirjassa. Hän halusi vain ravistella vähän asioita pitääkseen meidät tohkeissamme. Miten mielenkiintoinen tarina katsella! Tämä pätee myös omaan elämääni. Se on ollut todella seikkailua … kuolemaa uhkaavia tekoja, romansseja ja ennustamattomia juonenkäänteitä. Puhumattakaan kauniista maisemasta ja puvustuksesta. Siinä on vähän kaikkea.

Nyt kun näen sen tarinana, pystyn paremmin ohjaamaan pääjuonta. Ja saan valita hahmon, jota esitän. En ole koskaan ollut "neito ahdingossa" -tyyppi. Nyt voin katsoa reaktioitani ja valintojani ja nähdä, kenen kanssa ne resonoivat … Uhri? Marttyyri? Paha pettäjä? Sankari? Ystävällinen neuvonantaja? On monia vaihtoehtoja. Apinamieleni jaarittelu voi helposti kertoa minulle, ketä esitän tuolla hetkellä, ja sitten voin muokata toimintaa siirtyäkseni tiettyyn hahmoon tai siitä pois.

Tämä on vain yksi tapa etääntyä omasta tarinastani, voidakseni katsoa sitä edes vähän objektiivisesti. Omaa tarinaani ja myös ystävieni tarinoita. Kaikki kirjoittavat omaa kirjaansa. Kaikki ovat mielenkiintoisia. Haluan vain, että omani on tarkoituksella. Haluan olla tietoinen. Haluan kirjoittaa itseni omana sankarinani. Entä sinä? Mikä on sinun tarinasi?

Kirjoittanut Natha Jay (walkinginbothworlds.com)

13.12.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Viimeksi muutettu 16 joulu 2018

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU