08 tammi 2019

Onnellista uutta ... elämää!

 

Tämä on se aika vuodesta, kun toivotamme toisillemme onnellista uutta vuotta. Mutta monet meistä eivät oikeasti tunne paljon eroa vuosien 2018 ja 2019 välillä. Ja kun pääsemme syvemmälle tähän prosessiin, olemme joka tapauksessa vähemmän ja vähemmän kiinni ajassa. Mutta se mitä juhlistamme tai mitä meidän ehkä kannattaisi harkita juhlistavamme, on uusi elämämme.

Elämä joka ei ehkä näytä alussa kovin erilaiselta kuin vanha, mutta joka varmasti tuntuu erilaiselta. Sitä on vaikea kieltää. On tapahtunut vähittäistä, mutta päivänselvää irrottautumista vanhasta identiteetistämme ja maailmasta ovemme ulkopuolella.

Samaistumme vähemmän ja vähemmän tuohon maailmaan ja moniin perheenjäseniin ja ystäviin, joihin olimme yhdistyneet. Oivallamme, ettemme koskaan oikeasti sopineet tuohon maailmaan. Yritimme ja syytimme itseämme sopimattomuudesta. Luulimme tekevämme jotain väärin.

Tuosta uskomuksesta irtipäästäminen on vapauttavaa – kun oivallamme, ettei tämä maailma ole mestariystävällinen. Se ei tajua, keitä olemme. Ja se on ok. Tulimme tänne tuomaan valoa synkkään tietoisuuteen.

Kun katsomme maailmantapahtumia, meitä saattaa surettaa, miten ihmiset ovat edelleen hyvin tiedostamattomia ja projisoivat omia ratkaisemattomia ongelmiaan toisiin. Mutta tiedämme enemmän kuin koskaan, ettemme ole enää osa tuota maailmaa. Ei siitä uskosta, että olemme eliittiä tai parempia kuin kaikki tuo tohina … olemmehan itse olleet syvällä tuossa pelissä elämien ajan … ei säälistä tai syyllisyydestä … vaan myötätunnosta.

Meillä on myötätuntoa tuota maailmaa kohtaan, mikä merkitsee, että tiedämme paljon laajemmasta perspektiivistä, miksi he tekevät, mitä tekevät. Meillä ei ole halua muuttaa tuota maailmaa. Haluamme vain säteillä valoamme ja sitä, kuka olemme, ilman agendaa.

Ja meillä on myös ymmärrystä ja myötätuntoa itseämme ja kaikkea sitä kohtaan, mitä olemme käyneet läpi päästäksemme siihen, missä olemme tänä päivänä. Mutta olemme jättäneet tarinamme taakse. Olemme jättäneet haavamme taakse. Voimme nauttia nyt 3D-maailmasta niin paljon, kuin haluamme, koska emme enää ole panostaneet siihen.

Nautin puhua politiikasta kahvilatuttujeni kanssa, koska se on yksi alue, jolla voin yhdistyä heihin. Joskus olen jopa intohimoinen siinä, mutta samaan aikaan tiedän, ettei se oikeasti vaikuta minuun ja elämääni. Tiedän, että olen siirtynyt pois uhriudesta. Ja suurin osa ihmisistä leikkii vielä isosti tuossa uhriudessa.

Siis minussa on osa, jonka politiikka voi edelleen "laukaista". Olen esimerkiksi vihainen, että naiset nähdään edelleen toisen luokan kansalaisina. Ja siedän huonosti ahdasmielisyyttä ja naisvihaa. Ja samaan aikaan tajuan, että ne jotka kieltävät oman feminiinisyytensä, eivät luota naissukupuoleen. Siihen sisältyy tietysti sekä miehiä että naisia. Planeetta on kallellaan maskuliinisuuteen ja edelleen patriarkaalinen. Sitä totuutta ei käy kieltäminen.

Samaan aikaan maailmassa jossa päätän asua, tuo naisviha ei vaikuta minuun merkittävästi. Aiemmin vaikutti, ja se on jättänyt haavan. Mutta tämä herääminen ja tietoiseksi tuleminen on sallinut minun päästää irti tuosta haavasta ikuisiksi ajoiksi.

Ja tämä johtuu siitä, että olen alkanut – kuten monet meistä – tunnustaa, että olen enemmän kuin tuo ihmispersoonallisuus. Että olemme myös "minä olen", ikuinen itse. Ja tuo itse ei ole haavoittunut tai pelokas. Se ei ole huolestunut tai huolissaan turvallisuudestaan eikä sen tarvitse suojella tai puolustaa itseään tai identiteettiään.

Tuo itse ei ota asioita henkilökohtaisesti. Mutta se on hyvin erotteleva sinä, miten se haluaa jakaa itsensä toisten kanssa. Se ei oikeasti välitä hittoakaan, mitä ihmiset ajattelevat siitä. Tuo itse on vapaa. Ja siihen olemme menossa tämän ruumiillistuneen valaistumisen myötä. Olemme siirtymässä vapauteemme. Se on vapautta vanhasta tunnepainolastista, kaikista haavoista. Ja se vetää puoleensa täysin erilaista todellisuutta. Meille jokaiselle se on erilainen, mutta se on täydellisesti räätälöity meille.

Se vaatii antautumista, jonka harvat ihmiset ovat valmiita sallimaan. He uskovat edelleen, että he ovat vain persoonallisuutensa ja mielensä. Mutta me olemme siirtyneet mielipohjaisesta todellisuudesta sielupohjaiseen.

Kehollemme ja mielellemme on edelleen haastavaa olla täällä. Fyysinen keho saa viimeisenä kiinni prosessista, ja sitä odotellessa on paljon käsiteltävään pelkästään fyysisellä tasolla. Mutta alamme luottaa, että se mitä tarvitsemme, tulee meille synkronistisesti, kunhan emme yritä mikrojohtaa asioita mielellämme.

Kuitenkin on tyhjyyttä ja intohimottomuutta. Ei, tämä prosessi ei ole nynnyjä varten. Siitä syystä monet ovat lähteneet planeetalta. Nämä sanat eivät ole mitään uutta niitä lukeville, ainoastaan muistutus, että he ovat niitä harvoja urheita ja kykeneviä sieluja, jotka päättivät käydä läpi oman heräämisensä ja oman luojaprosessinsa.

Oman elämänsä luojana oleminen ja luojakykyjensä valjastaminen vie enemmän aikaa. Ei enemmän opiskelua, ei enemmän prosessointia, ei enemmän kaiken sen yrittämistä selvittää mielellä tai sen analysointia … ainoastaan enemmän sallimista.

Sallia ensisijaisesti sen luonnollinen ilo, kuka oikeasti olemme. Kuka olemme ihmispersoonallisuutenne lisäksi. Sallia tuon ilon sekoittua ihmisitseemme, myös kehoon ja mieleen. Eikä alkaa ainoastaan tuntea tuota iloa enemmän ja enemmän, vaan myös nähdä elämän heijastavan sitä meille todellisilla ja konkreettisilla tavoilla. Ensimmäistä kertaa tuomme kodin tänne.

Sitä odotellessa nautimme elämän yksinkertaisista asioista, jotka viemme mukanamme lähtiessämme kotiin … Mitä ne ovat sinulle? Onnellista uutta elämää!

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

3.1.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Viimeksi muutettu 07 tammi 2019

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU