13 maalis 2018

Maaliskuun 2018 fiilisraportti

Kirjoittanut 
Maaliskuun 2018 fiilisraportti https://pixabay.com/fi/turkki-syksyll%C3%A4-kausi-luonne-3035783/

Kuljen pitkin polkuja, kiertäen ja kääntyen,

pimeiden ja kylmien luolien läpi,

ankeuden tihkuessa huokosiini

saaden oloni tuntumaan väsyneeltä ja vanhalta.

Masennus, tappio, epätoivo ja menetys,

kaikki syvimmät, voiman vievät ajatukseni,

tiivistyvät itsevihaksi, kiukuksi ja suruksi.

Minun varjomaani,

ei ole helpotusta.

Tämä runo tuli ulos, kun ajattelin, miltä minusta tuntui helmikuun viime päivät. Tuo viime sunnuntai oli kylmä, harmaa ja sateinen päivä, sellainen päivä jossa ei ole lohtua. Siinä oli hyvin syviä lannistumisen tunteita, ja vähän säälittävää vaikerrusta heräsi sisälläni. Kaikki mitä teen, on turhaa. Olen vain keskiverto. Kaikki mihin kosken, on vain puolittain ok. Minussa ei ole mitään upeaa nerokkuutta, olen surkea kaikessa. Kuulostaa epäilyttävästi minulta esiteinivuosina, jolloin tunteiden kylmä sumu ympärilläni puristi minut epätoivon, vihan ja katkeruuden kovaksi möykyksi. Kaikki ne tunteet joita en koskaan halua tuntea ja katsoa, voimistuivat. Kyllä, minun varjomaani.

Ja sitten mietin: "Onko auringonpurkauksia?" Olen alkanut huomata, että tunnen auringon aktiivisuuden magneettivaihtelut. Luulen, että itse asiassa me tunnemme kaikki. Se pingottaa minut, saa ärsyyntymään ja tuo esiin lannistumisen tunteita. Niinpä menin spaceweather.comiin ja totta tosiaan, oli G1-luokan geomagneettimyrsky – pidetään vähäisempänä myrskynä – jolla "on vähäistä vaikutusta satelliitteihin ja joka aiheuttaa heikkovirtaverkkojen vaihtelua ja vaikuttaa muuttoeläimiin". Se ei vaikuttanut vähäiseltä minusta, se on varmaa.

Magneettista levottomuutta

Useimmat teistä jotka lukevat tätä, tietävät luultavasti, että auringon aktiivisuus vaikuttaa Maan ja kaiken maanpäällisen elämän magnetismiin. Minusta se tuntuu myrskyiseltä energialta, jota on vaikea navigoida. On parasta olla paikallaan ja yrittämättä liikaa ja vähentää odotuksia itsestämme ja muista. Sen tekeminen ei ole helppoa, kun meillä on velvollisuuksia, joihin sisältyy ihmisistä huolehtiminen, mutta istahtaminen edes muutamaksi minuutiksi keskittymään hengitykseen ja sydämeen, auttaa meitä tuntemaan enemmän vakautta kaoottisessa energiassa.

Päivä aurinkotuulimyrskyn jälkeen varjoenergia alkoi hälvetä, ja tuntui siltä, että oli kuin valtava magneetti, joka veti ulos kaiken kaman, mitä olin työstänyt tässä elämässä – puhdistaen, parantaen ja irtipäästäen. Puhdistuuko se koskaan täysin? Kenties tanssin aina itse-epäilyn ja pelon pimeyden kanssa, mutta joka kerta kun antaudun sille, se vähenee. Saatoin tuntea, että sitä vedettään ulos minusta, ja oivalsin, että varjoelementit olivat portinvartijoita – kynnyksen vartijoita, jotka nousevat haastamaan meidät, kun olemme ylittämässä uuden kynnyksen suurempaan olemukseemme, syvempään ja täydempään totuuteemme. Kun jatkamme matkaamme eheyteen, omat pelkomme ja demonimme testaavat meitä.

Identiteetin menettäminen

Tunnen, että ainoa tapa näiden hetkien käsittelemiseen on antautua. Antautua sille kaikelle ja tulla ei-miksikään. Itseni ja tarinani menettäminen sekä antautuminen sille, että henkisenä soturina aikomukseni herätä litistää minut kuin höyryjyrä, on täydellistä irtipäästämistä kaikesta, mihin olen päättänyt samaistua. Ei-miksikään tulemisessa on hyvin paljon vapautta. Vastarinta vain pitkittää tuskaa ja myllerrystä. Kynnyksen toisella puolella havaitsen itseni istumassa kivellä auringossa, kun vesi virtaa kaikkialla ympärilläni. Olen myös tuo vesi, ja kivi ja aurinko. Olen kaikki, olen ikuinen, olen mitä olen.

Sitten matka jatkuu ja otan muutaman askeleen eteenpäin, ja sitten haluan kirjoittaa tämän fiilisraportin ja vähän maalata, mutta kenties löysemmin rantein sen osalta, mitä ajattelen, mitä minun "pitäisi" tehdä tällä elämällä. Ja niin elämä jatkuu, mutta kuka on tuo tekevä persoona? Kuka kirjoittaa tätä? Kuka maalaa maalauksia? Kuka? Kuka?

Sitten tapahtuu asioita, ja tuon persoonan joka olen, täytyy hoitaa koiraani, jolla oli kohtalokas kohtaaminen piikkisian kanssa (kohtalokas piikkisikaparalle), ja niin kaaos jatkuu ja elämä jatkuu ja tuo henkilö jonka tunnistan itsekseni, käsittelee sen, mitä tulee esiin, ja sitten enemmän harmaita ja kylmiä päiviä, jolloin en halua lähteä kotoa. Kohoamisen hetkiä seuraavat taas mutahetket! "Muista tuo valtavuus", muistutan itselleni. Muista valtava olemukseni. Muista minä-olen. Ja niin se jatkuu.

Joka kerta kun käyn läpi näitä kynnyshetkiä, unohdan kaiken. Unohdan valtavan olemukseni ja sen sijaan tunnen olevani kiinni tuossa tunteessa, että puristetaan ja venytetään samanaikaisesti. Mutta se ok – silloin totuutta prosessoidaan. Uppoutuessani varjoon on vain se, en pysty näkemään tietoisuuteni aurinkoa. Olemukseni valo ei pysty kurkottamaan samean varjon läpi, ja kuten yllä oleva runo toteaa, tuntuu siltä, ettei ole helpotusta, ei ole loppua. Se ei tietenkään ole totta, koska kaikki muuttuu koko ajan, mutta siltä tuntuu ollessamme tuossa varjossa. Voimme oikeasti vain antautua tuolle pimeydelle, ja joka kerta kun tulemme kynnykselle, antaudumme nopeammin ja pystymme virtaamaan kynnyksen läpi sujuvammin. Meillä on paljon tilaisuuksia harjoitella tätä, koska se tapahtuu uudestaan ja uudestaan, kun nousemme korkeammalle ja korkeammalle.

Kosmiset säteet

Auringon aktiivisuus, kuten auringon leimahdukset, koronan massapurkaukset ja aurinkotuuli, sekä Maan magnetosfäärin heikentyminen on jatkuvaa ja aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja toivottomuutta. Alaselkäkipu – kaikenlainen fyysinen kipu – sekä päänsärky, sydämentykytys ja nukkumisvaikeudet ovat osa fyysistä reagointiamme magneettimyrskyihin. Tämän tietäminen voi auttaa meitä myrskyisien energioiden navigoinnissa.

Kuten aina, hengitystyö (pranayama) voi auttaa meitä vakautumaan, jos tunnemme ahdistusta. Tietoinen hengittäminen joogatessa, meditoidessa, qi gongia tehtäessä – tai vaikka se olisi vain lyhyitä hetkiä päivän aikana – auttaa meitä löytämään tyynen ja keskittyneen rauhantilan. Se ei ole helppoa – olemme hyvin syvästi muuttuvassa maailmassa, eikä se ole hellittämässä lähiaikoina.

Konflikti ja muutos

Maailmamme – yhteiskuntamme ja kaikkien niiden järjestelmien rakenteet, joihin olemme alkaneet luottaa – horjuu, romahtaa ja transformoituu. Katsoessani maailman tapahtumia, näen monien ihmisten nousevan kapinaan ja vaativan tulla kuulluksi, vaativan ja luovan muutosta, sanovan "ei enää valheita". #MeToo ja #TimesUp laajentuvat ja kasvavat suurempaan kirjoon. Useammat ja useammat ihmiset ovat tyytymättömiä vallitsevaan tilaan ja haluavat luoda jotain merkityksellistä elämällään sen lisäksi, että jahdataan rahaa ja asioita, joita sillä voi ostaa. Monet tuntevat rahamatriisin rajoitukset, kun sitä hädin tuskin riittää laskujen maksamiseen ja ruuan saamiseen pöytään. Ero niistä joilla on paljon rahaa, niihin jotka kamppailevat pitääkseen kaiken kasassa, osallistuen samalla tuon järjestelmän ylläpitämiseen, on selvä. Toisin sanoen, on loisenergiaa, joka imee kuivaksi ne olennot, jotka ovat ylläpitäneet sitä samaa järjestelmää, joka vuodattaa ne tyhjiin. Tämä ei ole kestävää, ja ihmiset alkavat tuntea sen syvästi. Näemme enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka vaativat yksimielisesti vastuuta ja toimintaa.

Muutos on kaikkialla. Se on kosmista ja se on täällä "pikku" elämässämme maan päällä. Myötätunto sydämessämme, yhdistyminen toisiimme, yksimielisyyden löytäminen, toistemme auttaminen, sen tekeminen mikä tuntuu hyvältä sydämessämme ja sielussamme, keskittyminen positiivisen ja rakastava ystävällisyys auttavat meitä elämään yhdessä tässä muuttuvassa maailmassa. Rakkaus on universumin taajuus ja elämän taajuus. Rakkauden salliminen virrata sisällämme – rakkauden, myötätunnon, arvostuksen ja kiitollisuuden – auttaa meitä navigoimaan muutosten läpi maan päällä.

Millä ruokimme itseämme

Olen puhunut monien ihmisten kanssa, jotka eivät voi sietää enää tavallista viihdettä, koska tarinat ovat niin täynnä väkivaltaa. "Ei enää" kuuluu ympäri tietoisuuttamme ja sen volyymi kasvaa. Se millä ruokimme mieltä ja sydäntä, sen lisäksi millä ruokimme kehoa, on äärimmäisen tärkeää luovassa kollektiivitietoisuudessamme.

Näiden muutosten myötä joita luomme, näemme pian positiivisempaa, rikastavampaa, inspiroivampaa ja voimaannuttavampaa viihdettä. Meillä on kasvava ymmärrys siitä, että kun katselemme elokuvaa tai televisio-ohjelmaa, luemme kirjaa, pelaamme videopeliä jne., aivomme tulkitsevat oikeiksi ne tunteet, joita tuo tarina saa meidät tuntemaan, joten ne lähettävät kemiallisia reaktioita kehon läpi käsittelemään sitä "todellisuutta", jonka päätämme kokea viihteen avulla. Sitten näemme ja koemme ulkoisessa maailmassa tapahtumia, jotka heijastavat sitä, mihin keskitymme ja mitä tunnemme sisällä. Näin luomme kollektiivista todellisuuttamme. Siis me voimme luoda mitä tahansa jumalaisina lähde-energiaolentoina. Näin luomme kollektiivisesti todellisuuttamme. Niinpä me voimme jumalaisen lähde-energian olentoina luoda mitä tahansa.

Jumalatar nousee

Näen sisäisellä näkökyvylläni valon vuorovesiaallon pyyhkäisevän tietoisuutemme läpi, kun jumalainen feminiinienergia nousee meidän kaikkien sisällä – nuorten, vanhojen, miesten, naisten – mitä vauhdittaa muuttuvat magneettitaajuudet. Menetämme jokainen identiteettimme, kun kaikki se mitä luulimme todeksi, paljastuu valheeksi. Tämä on vasta alkua. Epäjärjestyksessä ja kaaoksessa myllää suuri ilon ja vapautumisen aalto, koska tämä aalto tuo vapauden. Ihmiskunta nousee tällä ykseys- ja tiedostamisaallolla. Opimme surffaamaan päästämällä irti siitä, mikä ei ole totuuttamme. Uudestaan ja uudestaan. Tukekaamme toinen toisiamme, kun kellumme hurjassa muutosaallokossa. Seisomme yhtenäisenä.

Siunausta,

Leilah

Kirjoittanut Nancy Leilah Ward (soultransitions.com)

6.3.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Viimeksi muutettu 12 maalis 2018

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU