13 marras 2017

Ei saavutuksia ilman tuskaa, ei enää

Kirjoittanut 

Kun siirrymme uuteen energiaan, havaitsemme, etteivät asiat toimi samalla tavalla kuin vanhassa, kaksinaisessa energiassa. Ja se on saanut meidät turhautumaan. Mutta turhautumista on itse asiassa siksi, ettemme ole tottuneet asioiden olemiseen helpompia.

Kuullessaan tämän ensireaktio saattaa olla: "Tietysti haluan asioiden olevan helpommin … kuka ei haluaisi?"

Mutta meissä on edelleen osa, joka odottaa asioiden tulevan vaikealla tavalla, että on tuskaa ja kamppailua. Niinpä luomme sitä. Vanha "ei saavutuksia ilman tuskaa" nostaa rumaa päätään.

Mutta monet meistä ovat panneet merkille jotain – että olemme vähemmän ja vähemmän taipuvaisia tekemään nyt mitään puutetilasta, eikä tuskaa kestetä missään muodossa – fyysisessä tai tunnemuodossa.

Aloitin viime kesänä fysioterapian jäätyneeseen olkapäähän, joka on vaivannut minua melko pitkään. Kuulin toisilta hyviä asioita tästä menetelmästä. Ensimmäinen sessio oli kivulias, koska terapeutti sanoi, että oli tärkeää työntää lempeästi kivun läpi, jotta keho saisi signaalin, että oli ok tehdä niin – siirtyä rajojen yli, joihin se oli tottunut.

Näin tietysti tämän hyödyn. Ja sitä voi helposti soveltaa myös tunneongelmiin. Mutta panin myös merkille, että jokaista uutta sessiota seurasi lisää kipua ja vaivaa, enkä toipunut siitä. Siis oliko tuo kipu pienen parantumisen väärti olkapäässä?

Ja sitten se pälkähti päähäni. Se oli vanhaa energiaa, vanha 3D-menetelmä toiminnassa: ei saavutuksia ilman tuskaa.

Minua neuvottiin ottamaan tulehduskipulääkkeitä aikoina, jolloin tunsin kipua. Tein niin suuren aterian yhteydessä, ja kuitenkin se aiheutti vatsahappoja pariksi päiväksi. Niinpä tuntui taas kerran, ettei mikään 3D-toimi. Ja kaikkeen edistymiseen liittyi kipua ja vaivaa. Ja kustannuksia.

Osa minua epäili itseäni. Ajattelin, etten kenties antanut sille vain tarpeeksi aikaa. Kenties minun tarvitsee vain painaa siitä läpi. Toiset ihmiset tekevät niin.

Tai kenties työskentelin väärän terapeutin kanssa. Kenties hän puski minua liian kovasti. Kenties minun täytyy kertoa hänelle, että minun täytyy hidastaa. Tämän tein seuraavassa sessiossa ja tein niin paljon, kuin tunsin mukavaksi – kuitenkin sama kipu ja vaiva seurasivat päiviä myöhemmin.

Toinen osani kysyi väliin: "Miksi teet siitä niin vaikeaa? Täytyykö sinun todistaa jotain?"

Ja siinä se oli. Ahaa-elämys. Minussa oli osa, joka tunsi hyväksi olla vastuussa. Katsokaa, mitä olen tehnyt. Otin vastuun terveydestäni, menin lääkärille, otettiin magneettikuva (joka oli puhdas, ei vakavia ongelmia olkapäässä) ja menin fysioterapiaan. Se auttoi mieltäni tuntemaan, että se oli tehnyt hommansa.

Taatusti opin pari asiaa, kuten että on ok liikuttaa käsivartta. Monet ihmiset ajattelevat, että heidän täytyy yrittää olla liikuttamatta kipeää aluetta, joten he "suojelevat", kuten ammattilaiset kutsuvat sitä. Se pitää olkapään lukittuna jäätyneeseen asentoon. Se antoi minulle luvan venyttää käsivartta ja olkapäätä enemmän.

Mutta minussa on myös osa, joka sanoo korvaani: "Tiedäthän, että olkapää paranee, kun olet valmis. Etkö kirjoittanut juuri siitä?" Jep, niin kirjoitin. Kirjoitin postauksen, että ongelmat, fyysiset ja tunnepuolen, selviävät, kun olemme valmis – eikä hetkeäkään aiemmin. No, punastun nolona, kun en seurannut omia neuvojani.

Enkä tietenkään yritä rajoittaa avun hankkimista keholle, jos tuntuu hyvältä tehdä niin. Jokin hyvä työskentely kehon kanssa, hieronta sopivalta terapeutilta – niillä voidaan päästä pitkälle kehon auttamisessa rentoutumaan ja liikuttamaan jumiutuneita energioita. Ehdottomasti.

Kuitenkin, ainakin minusta tuntuu, etten voi enää oikeuttaa mitään määrää tuskaa mistään määrästä saavutuksia. Mihin se sijoittaa minut koko tässä ylösnousemusprosessissa? Hyvä kysymys. Tietysti tulee vaivoja. Kehomme ja mielemme käy läpi merkittävää transformaatiota. Mutta minun täytyy miettiä, pidänkö edelleen kiinni tuskasta, koska se on ollut menettelytapamme hyvin pitkään.

Mutta tämä laittaa meidät kiusalliseen tilanteeseen, eikö vain? Mielestä tulee melko hätääntynyt tosinaan. Emme anna sen tehdä työtään, mikä on organisoida elämämme. Terveytemme, taloutemme ja suhteemme. Voi, ja tietysti valaistumisemme!

KOKOPÄIVÄTYÖ

Tämä ruumiillistunut valaistuminen on nimittäin kokopäivätyötä. Se oikeasti on. Se ei ole harrastus tai ajanvietettä, kuten keilaus, golf tai kroketin pelaaminen. Se vaatii eräänlaista uutteruutta, jota toiset eivät ymmärrä.

Mutta se ei ole vanhatyyppistä energiaa, mielen fokusoitunutta uutteruutta. Se on täysin eri asia. Et yritä saada mitään tapahtumaan. Itse asiassa sallit asioiden tapahtua. Ja kuten tiedät, se ei ole helppo tehtävä.

Toiset elämässäsi voivat ajatella, että vain istuskelet, välittämättä mistään enää. Välittämättä perheestäsi, ystävistäsi, terveydestäsi tai taloudestasi. Nämä voivat olla merkittävä häiriötekijä ylösnousemuspioneerille. Hän usein lopettaa prosessinsa, koska on huolissaan, mitä perhe, ystävät tai työtoverit ajattelevat hänestä.

Mutta tämä transformaatio vapauteemme vaatii, ettemme enää välitä siitä, mitä joku toinen ajattelee. Väärin kohdistetussa halussa suojella itseämme tai toisia, kiellämme suurimman lahjan itseltämme ja toisilta elämässämme.

Haluammeko lähteä planeetalta sallimatta vapauttamme? Ja haluammeko syyttää siitä toisia, koska uskomme, että he pidättelevät meitä? Vai haluammeko kulkea täysivaltaisuutemme ja tuon prosessin aikana vapauttaa kaikki muut?

Ja oikeasti, kun olemme huolissamme, että joku toinen tuomitsee meidät, todellisuudessa oma mielemme tuomitsee. Mielellämme on edelleen vähän vastarintaa vain sallia asioiden tulla meille vaivattomasti. Se uskoo olevansa vastuuton, ellei se tee kaikkia raskaita töitä. Mutta se näkee myös todisteita, että sielun salliminen huolehtia asioista tosiaan toimii.

Siis pikakelausta, ja olkapääni on parantunut kivasti, ilman terapiaa tai harjoittelua tai lääkkeitä. Elämä on hyvää.

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

8.11.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Viimeksi muutettu 12 marras 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU