06 huhti 2018

Voiko demonien riivaamaksi todella joutua?

Kirjoittanut 
Voiko demonien riivaamaksi todella joutua? Erik Müller / Unsplash

Olemme kaikki kuulleet tarinoita, joissa näennäisesti viattomat ihmiset ovat joutuneet jonkin yliluonnollisen voiman hallintaan. Riivatuksi joutumisen seurauksena ihmisten on sanottu tekevän poikkeuksellisia asioita, kuten puhuvan latinaa, satuttavan itseään ja saavan väkivaltaisia kohtauksia.

Meillä ihmisillä on luontainen taipumus olla kiinnostuneita tällaisista aiheista. Ajatus siitä, että ulkoinen voima voisi ottaa meidät haltuunsa vasten tahtoamme, saa meidät voimakkaan ahdistuksen valtaan sekä laittaa mielikuvituksemme laukkaamaan (mieti, miten paljon kyseisestä aiheesta on tehty kauhuelokuvia).

Onko riivatuksi joutumisessa kuitenkaan perää? Onko se todellista, ja jos on, miten voimme estää sitä tapahtumasta?

Alkulähteet

Ajatus demonien hallittavaksi joutumisesta on peräisin uskonnoistamme (juutalaisuus, islam, kristinusko). Esimerkiksi uudessa testamentissa lukee näin, "kun hän tuli toiselle puolelle, Gadarenesin maalle, kaksi riivattua miestä nousi haudoistaan niin hurjina ettei kukaan voinut kulkea heidän ohitseen" (Matteus 8:28).

Islamilaisessa perinnössä demoneita kutsutaan usein "Jinneiksi", jotka ovat olentoja jotka tulevat ja saavat ihmiskunnan tekemään syntiä Allahia (jumalaa) vastaan. Koraanissa puhutaan myös "ruqyasta" (demonien manaus) jolla jinn vedetään ulos riivatuksi joutuneen ruumiista.

Mielikuvat "pahuudesta" ja sen vaikutuksesta ihmiskuntaan on siis pitkälti peräisin uskonnollisista teksteistä. Valitettavasti tämä uskomus ulkoisten voimien riivaukseen ja "demoneihin" johti aikaisemmin mielenterveyssairauksista kärsivien syrjintään ja huonoon kohteluun.

Onko demonien riivaus todellista?

Vastaukseni? Kyllä ja ei. Kaikki riippuu siitä, miten "demonin" määrittelee ja mistä tällaisten voimien ajattelee olevan peräisin.

Uskonnollisessa mielessä käsitys "demonien riivauksesta" on viimekädessä harhaanjohtava ja sen nykyaikaiset tulkinnat heijastavatkin ihmiskunnan varhaista, epäkypsää dualistista ajattelua. Toisin sanoen ihminen ei ole ainoastaan "hyvä" tai "paha". Tämä ajattelutapa esti menneiden aikojen ihmisiä (ja estää nykyäänkin osaa) näkemästä todellisuuden koko spektriä ja monitahoista luonnetta.

Uskonnollisessa mielessä siis mikään outo tai selittämätön käytös ei ole selitettävissä sisäisillä tekijöillä, vaan tällaisessa tilanteessa syytetään ulkopuolista "voimaa". Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki vastuu, vapaa tahto ja psykologiset tekijät ohitetaan, ja pahan nähdään aina tulevan "sieltä jostakin" eikä ihmisestä itsestään. Ja koska pahuus ei ole peräisin meistä, on siitä myöskin päästävä eroon sen sijaan että sitä yritettäisiin ymmärtää.

Kuinka kätevää onkaan, että kun joutuu "riivatuksi", meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä papin tai uskonnollisen auktoriteetin apua, josta sitten tulee pelastajamme. Tapahtuneen jälkeen asiaa ei puida eikä analysoida, koska uskonnollisissa piireissä ei pystytä ajattelemaan sitä, että tällainen voima voisi olla peräisin meistä. Sen sijaan keskustelua siitä vältellään ja "jokin siellä nyt vain yritti täyttää meidät pahuudella" -tyylisellä lauseella vastataan, jos riivauksesta kysytään enemmän.

Kuten näet, uskonnollinen lähestymistapa demonien riivauksesta on lähinnä pelonsekainen.

Ironista kyllä, myös henkiset liikkeet uskovat usein demonien riivaukseen, vaikka ne ovatkin kaukana uskonnoista (toki vaikutteita on). Väittäisin, että tällaiset uskomukset johtuvat jonkinlaisesta tietämättömyydestä koskien mielen luonnetta ja tajunnan roolia "demonien riivauksessa".

Mielestäni demonien riivaus on psykologinen ilmiö. Älä käsitä väärin: en sulje täysin pois todellista riivatuksi joutumista (ts. pimeä voima ottaa haltuunsa), mutta se on harvinaista.

Mielestäni suurimmassa osassa tapauksista demonien riivaus tapahtuu, kun alitajunnan tukahdetut "voimat" väliaikaisesti ikään kuin kääntyvät päälle ja ottavat osansa tietoiselta persoonallisuudeltamme. Kuuluisa psykoterapeutti Carl Jung viittasi näihin tukahdutettuihin taipumuksiin jotka oleilevat varjominässämme ja huomasi, että "Jokainen kantaa varjoa, ja mitä vähemmän siitä on tietoinen, sitä mustempi ja tiheämpi se on".

Kuten olemme aiemmin ihmisen "varjoista" puhuneet, nämä pimeät ja piilotetut "kasvot" rakentuvat ajan kuluessa, ja jos niitä ei käsitellä, ne lopulta räjähtävät tietoisuuteen. Varjominän tiedostaminen ilmenee usein vihana ja raivona, neuroottisina pakkomielteinä, kroonisena ahdistuneisuutena, riippuvuuksina ja jopa riivatuksi joutumisena.

Ja kun mainitsen riivatuksi joutumisen, en tarkoita sen perinteistä muotoa, jossa pahuus tulee ulkoa, vaan sitä joka piilottelee meissä itsessämme, varjominässämme. Koska varjominämme sisältää kaikki tunteet, persoonallisuudenpiirteet, ajatukset ja toiveemme joita emme "hyväksyneet" ja siksi tukahdutimme, voi ymmärtää miksi varjominämme voi todellakin näyttää "demoniselta" ja joskus jopa ilmaista itseään niin.

Entäpä sitten tapaukset, joissa riivatuksi joutunut on puhunut esimerkiksi eri kieliä, joita hän ei todellakaan muuten osaa, tai tietää asioita joita riivattu ei tietäisi? Tällaiset ilmiömäiset tapaukset heijastavat kykyämme päästä käsiksi niin sanottuun kollektiiviseen tiedostamattomuuteen.

Jungin kuvaama kollektiivinen tiedostamattomuus on laaja tietämyksen verkko, joka "sisältää koko ihmiskunnan evoluution hengellisen perinnön". Toisin sanoen kaikki ihmiskunnan tiedossa oleva ja luotu tieto on tallessa tällä äärettömän suurella (ja mahdollisesti loputtomalla) eteerisellä "kovalevyllä".

Aivan kuten varjominäkin on tiedostamaton, niin on myös kollektiivinen tiedostamaton, mikä selittää sen että joissain mielentiloissa (kuten "riivatuksi joutumisessa") pääsemme käsiksi aikaisemmin saavuttamattomaan tietoon.

Toisin sanoen vastaus kysymykseen "onko riivatuksi joutuminen todellista?" kuuluu: kyllä se on, mutta se ei tule ulkoa vaan se on sisäistä. Mitä enemmän tukahdutamme ja kiellämme luonnollisia osia itsessämme, sitä todennäköisemmin nämä hyljeksityt osat kasaantuvat tiedostamattomaan mieleemme, mikä johtaa käsittelemättömänä psykoosin kaltaiseen mielentilaan (demonien riivaus).

Miten estää "demonien" hallittavaksi joutuminen?

Jotta emme joutuisi näiden tukahdutettujen tunteidemme ja varjominämme hallittaviksi, meidän on saatava valoon ne osat, jotka yrittävät piilotella. Tätä kutsutaan varjotyöskentelyksi ja se vaatii paljon ponnisteluja.

Toisin kuin monet henkisen työn muodot, varjotyön tehtävä ei ole vahvistaa sitä mitä sinulla jo on, vaan sen tehtävä on haastaa aito henkinen kasvusi. Jotta voisi todella kasvaa henkisellä tasolla, on pystyttävä kohtaamaan niitä tummempia ja "pahoja" osa-alueita itsessään, jotta voi lopulta olla vapaa niiden vaikutuksesta. Tämä vaatii usein sitä, että päästää irti siitä kuka luulee olevansa ja ottaa avosylin vastaan sen kuka todella on.

Varjotyö edellyttää haudattujen asioiden hyväksymistä eikä siinä ole kyse poissuljettujen piirteiden "tappamisesta" tai "manaamisesta".

Sytytämällä valon ja siten omaksumalla persoonasi kaikki piirteet tulet olemaan kokonaisempi, tuntemaan sisäistä rauhaa ja lopulta vapautta. Piilevät toiveet ja vaistot eivät enää ohjaile sinua, etkä puhkea riippuvuuksiin, ihmissuhdeongelmiin tai muuhun draamaan tietoisessa elämässäsi.

Yksi asia on kuitenkin muistettava: sinun on oltava avoin. Jos et ole avoin hyväksymään asioita joita saatat itsestäsi löytää, teet vain enemmän hallaa itsellesi. Varjotyö täytyy aloittaa mielellä ja sydämellä, jotka ovat valmiina antamaan myötätuntoa ja uteliaisuutta eikä tuomitsemista tai pilkkaa. Jos hylkäät kaiken mitä löydät sisimmästäsi, hautaat varjominäsi osia vain syvemmälle tiedostamattomaan mieleesi.

Lähde: Aletheia Luna, https://lonerwolf.com/demonic-possession/
Kuva: Erik Müller / Unsplash

Viimeksi muutettu 29 maalis 2018
Ja

Nuori ja innokas harjoittelija, joka etsii innolla uusia, mielenkiintoisia juttuja. Pätee varsinkin käännösjutuissa.

1 kommentti

  • Kommentoi linkkiä 13 huhti 2018 lähettänyt MD Shaman

    Hei! Tähän on pakko kommentoida. Artikkelissa puhutaan siitä kuinka possessioissa olisi aina kyse jostain sisäisestä. Voi olla näinkin, mutta annan oman kokemukseni tähän, josta jokainen voi sitten itse miettiä:

    Viime kesällä, kohtasin possessiotilanteen. Henki/energia otti ystävättäreni haltuun ja hänen käyttäytyminen ja persoona muuttui samoin tein lähes sellaiseksi mitä elokuvissa näkee; Puhutaan ”saastaisia”, ilkutaan ja nauretaan. Tiesin sisäisesti miten piti toimia ja sain tämän voiman irroittamaan otteensa ystävästäni, jolloin aloin tuntemaan läsnäoloa huoneessa ja puhetta mielessäni. Tämä voima kertoi nimensä(en muista, mutta suomalainen naisen nimi), sekä muita asioita historiastaan. Tämä voima sai ystäväni muutamaan otteeseen vielä haltuun, jolloin tämä vieras voima kertoo ystäväni suulla samat asiat ja muuta, mitä olin itse saanut viestinä. Tämä vahvisti ymmärrystäni ja luottamusta tilanteessa siihen, etten kuvitellut niitä telepaattisia viestejä.
    Tilanne raukesi, kun vein ystäväni ja hänen kaverinsa pois kyseisestä osoitteesta.

    Noniin, sellaista. Eli tuollainen kokemus ja kysymys sitten kuuluu, miten tämä liittyi asianomaisten sisäiseen synkkyyteen? Jos kyse oli ystävättäreni sisäisestä pimeydestä, miten on mahdollista että tämä sisäinen pimeys olisi manifestoitunut niin konkreettisesti, että esittäytyi ihan nimellä ja oli myöskin ystäväni ulkopuolella?

    Muistetaan, ettei tiedetä kaikkea joten tässä artikkelissa on omasta mielestäni, omiin kokemuksiin pohjautuen, hieman turhan tietäväisesti selitetty miten asiat ovat.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU