Ihmiset ovat olleet yhteydessä tuonpuoleiseen ja vainajiin kautta historian. Tämä toinen maailma kiehtoo tänäkin päivänä kaiken ikäisiä. Kuka ei muistaisi lapsena istuneensa kaverinsa kanssa pimeässä ja kilpailleensa siitä, kuka kertoo karmeimman kummitusjutun. Sen jälkeen alkoi kuulla kolkutusta joka puolelta.
Yhdellä jos toisellakin on kokemusta hengistä, mutta usein ne lakaistaan maton alle ja selitetään oman pääkopan tuotoksena. Jotkut kummitusjutut on kuitenkin yleisesti tunnustettuja, vaikka niitä ei pysty kukaan selittämään. Koko kylä voi tiedostaa, että kaupan vintillä natisee, vaikka kukaan siellä ei asu. "Se on se entinen Hilma, joka putosi järveen ja hukkui sata vuotta sitten", sanotaan.
Kun aletaan puhua edesmenneistä, on tärkeää erottaa se, minkälaisesta henkiolennosta on kyse. Tärkeää se on siksi, että harva tänne jäänyt vainaja on sitä omasta halustaan. Monet heistä ovat eksyneet, eivätkä ole päässeet kotiin, valoon. Meidän tehtävämme on auttaa heitä löytämään sinne, jonne heidän matkansa kuuluukin suuntautua, jotta nämä eksyneet sielut saavat viimein rauhan. Riippuen siitä, minkälaisesta vainajasta on kyse, heitä autetaan valoon eri tavoin. Kovin pahansuopaan eli negatiivisena kuolleeseen maanläheiseen vainajaan eivät auta samat metodit kuin viattomana onnettomuudessa kuolleeseen. Siksi on tiedettävä vainajan tarina.
Maanläheiset vainajat ovat eksyneitä
Usein kuolema on luonnollinen ja rauhallinen ja tapahtuu esimerkiksi sairauden kautta. Näin kuolleet ihmiset pääsevät kotiin, valoon, ilman ongelmia. Heitä vastassa toisella puolella ovat sukulaiset ja ystävät, jonka jälkeen nämä vainajat elävät varsin mukavaa elämää käymällä ehkä toisinaan katsomassa vielä maankamaralla kuljeskelevia läheisiään ja hakeutumalla heille rakkaisiin paikkoihin tai johonkin missä on rauhallista, kuten korkeavärähteisiin metsiin.
Kun ihminen sitten kokeekin epäluonnollisen yllättävän kuoleman, esimerkiksi menettää henkensä onnettomuudessa, tapaturmassa tai väkivaltaisesti, sielu järkyttyy tapahtumasta pohjiaan myöten eikä ymmärrä kuolleensa. Hän yrittää kommunikoida läheistensä ja ympäristönsä kanssa, mutta kukaan ei näe häntä.
Maanläheinen vainaja on rauhaton kokiessaan ikävät kuolemaan liittyvät muistikuvat aina vain uudelleen. Tällä tavoin kuolleet jäävät usein maanläheisiksi vainajiksi ja heidän rauhaton läsnäolonsa voi aiheuttaa kauhua ja ahdistusta niissä, jotka ovat herkkiä aistimaan tuon maailman. Yleensä maanläheiseiksi vainajaksi ei jää sellainen, joka on kokenut luonnollisen kuoleman, mutta niinkin voi käydä, jos hänelle on jäänyt maanpäälle asioita pahasti kesken. Näin ollen hän ei pysty jatkamaan matkaansa valoon ennen kuin hänet on vapautettu taakasta.
Kummitus suojelee henkirikosta
Jotkut ihmiset ovat kuolleet epäluonnollisen äkillisen kuoleman ollessaan negatiivisia, jolloin negatiivisuus säilyy heissä kuoleman jälkeenkin. He ovat yleensä itsemurhan tekijöitä tai esimerkiksi päihteiden yliannostukseen kuolleita. Tällainen negatiivisuus on jotain paljon syvempää kuin huono päivä. Se on ihmiseen juurtunutta pitkään jatkunutta vihaa, kaunaa, katkeruutta, epätoivoa ja muita negatiivisia tunteita, jotka vaikuttavat ihmisen pohjavärähtelyyn tehden hänen koko olemuksensa raskaaksi. Tällaisen ihmisen kanssa on vaikea olla, he ovat niitä paljon puhuttuja energiasyöppöjä, joiden läsnäolo voi viedä omat voimat täysin. He ovat samanlaisia myös vainajina.
Kummitukset ovat ajatusolentoja, joiden tarkoituksena on suojella pahaa tekoa, yleensä murhaa. Se syntyy murhaajan voimakkaasta toiveesta, ettei teko koskaan paljastuisi, ja vaikka murhaaja vuosia teon jälkeen kuoleekin, kummitus jatkaa vaellustaan murhapaikalla. Monesti kummitus on hiljaa siihen asti, kunnes sen rauhaa häiritään. Taloon voi muuttaa uusia asukkaita tai jos kummitus elelee maatilkulla, se voi aktivoitua rakennustyömaan käynnistyessä. Tämä onkin hyvin yleinen syy kummituksen heräämiseen. Sen jälkeen se alkaa usein pitää meteliä pelotellakseen ihmisiä pois murhapaikalta.
On olemassa myös kirottuja maanläheisiä vainajia. Kuten kaikki vainajat, nämänkin voivat olla vuosisatojenkin takaa vanhoilta ajoilta, jolloin vihamiehille langetettiin voimakkaita kirouksia tavoitteena tehdä heidän elämästään mahdollisimman vaikeaa.
Kotia kohti
Maanläheisiä vainajia voi auttaa valoon yksinkertaisella henkisellä käskyllä Vainajien Paimenen, korkean henkiolennon, avustuksella. Muut ovatkin sitten vaikeampia tapauksia. Sekä negatiivisten vainajien että kummitusten karmavelat on ensin kuitattava. Tämän jälkeen niiden alta usein löytyy maanläheisiä vainajia, jotka voidaan sen jälkeen ohjata valoon. Kirotuilta maanläheisiltä vainajilta on ensin poistettava kiroukset, muuten he tavallisista henkisistä käskyistä huolimatta eivät pääse jatkamaan matkaansa. Siksi on niin tärkeää tietää, minkälaisista vainajista on kyse.
Maanläheiset, niin tavalliset kuin negatiiviset ja kirotut vainajat vaeltavat pimeydessä. He kuitenkin pyrkivät valoon jatkuvasti. Henkisesti kehittynyt ihminen säteilee valoa ja he näkyvät pimeydessä pieninä pisteinä kuin tähtitaivas. Vainajaparat luulevat noita valoja kodikseen ja lähtevät niitä kohti. He ovatkin valotyöläisten säännöllinen piina. Maanläheisten vainajien läsnäolo syö ihmisen astraalikehossa olevia alku- ja hivenainevarantoja ja voi saada ihmisen suunnattoman painostavan väsyneeseen tilaan. Niinkin karmivan nautinnollisia kuin tarinat aaveista ovatkin, on siis palvelus sekä ihmiselle että hänen ympärillään pyörivälle kuolleelle johdattaa välitilaan jäänyt sieluparka sinne minne sen olisi alunperinkin kuulunut mennä - valoon.
Lähde: Tiina Lindholm: Totuus kummituksista ja hengistä, Goodset Oy, Helsinki 2013
http://www.eskojalkanen.net/media/books/totuus-kummituksista-ja-hengist%C3%A4
