03 huhti 2017

Tunnelukko: Ulkopuolisuus

Kirjoittanut 
Tunnelukko: Ulkopuolisuus https://pixabay.com/fi/lukko-avaimenreik%C3%A4-ketju-metallia-1605992/

Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 16. Ulkopuolisuus.

”Koen usein itseni ryhmässä ulkopuolisena erilaiseksi.”
”Olen kuin yksinäinen susi.”

Jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän jännitystä liittyen sosiaalisiin tilanteisiin ja kaikilla on niihin omat syynsä. Mikäli sinulla on ulkopuolisuuden tunnelukko, saatat vältellä suurempaa huomiota ja erityisesti muiden edessä esiintyminen jännittää. Niin kuin introvertit, sinäkään et koe oloasi kovin miellyttäväksi vieraiden ihmisten keskellä. Sinulla syynä on pelko siitä, että teet tai sanot jotakin aivan väärää ja koet olevasi aivan erilainen kuin kaikki muut.

Ryhmätilanteet saavat sinut usein ahdistumaan, jolloin et mielelläsi ota osaa lainkaan minkäänlaiseen aktiviteettiin. Muut ihmiset saavat sinut hermostumaan ja ainoa asia mitä kykenet miettimään, on se mitä muut ajattelevat sinusta. Ulkopuolisuuden tunnelukko saa sinut kokemaan nimensä mukaisesti täysin ulkopuoliseksi muista, jopa omassa perheessäsi tai ystäviesi keskellä. Hyvin läheisissä suhteissa sinun on turvallisempi olla, mutta tunne joukkoon sopimattomuudesta ei kuitenkaan hellitä.

Koska välttelet sosiaalisia tilanteita parhaasi mukaan, vetäydyt aina vain helpommin omiin oloihisi viettämään aikaa itsesi kanssa. Työrintamallakin olet ehkä hakeutunut sellaiseen ammattiin, jossa sinun ei tarvitse olla paljoa toisten kanssa tekemisissä. Koet itsesi usein hyvin yksinäiseksi, vaikka sinulla olisikin parisuhde tai jopa lapsia. Yksin oleminen on kuitenkin sinulle jo luonnollista ja helppoa, joten se on sinulle kuin paljon käytetty pyjama tai suosikkipaita. Jokin sisimmissäsi kuitenkin kaipaa jatkuvasti muiden ihmisten pariin.

Toisinaan saatat hakea muilta hyväksyntää suoritustesi kautta. Kun saat miellytettyä muita, koet olevasi osa porukkaa. Yrität kuitenkin sosiaalisesti liikaa, jolloin helposti epäonnistut ja koet olevasi taas ulkopuolinen. Tällä tavoin vahingossa vahvistat lukon vaikutusta elämässäsi ja kierre saattaa jatkua. Kun huomaat tämän tunnelukon elämässäsi, voit ryhtyä avaamaan sitä. Näin voit luopua peloistasi jäädä ulkopuoliseksi, huomata olevasi samanlainen kuin kaikki muutkin ja ottaa rohkeasti osaa sosiaalisiin tilanteisiin jopa niin pitkälle, että päädyt huomion keskipisteeseen. Ja nautit siitä.

 

Lähde:

Kimmo Takanen: Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta

 

Viimeksi muutettu 27 maalis 2017
Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Tunnelukko: Tunnevaje Tunnelukko: Vajavuus »

Olen koulutukseltani reikihoitaja ja tarot-tulkitsija, kiinnostuksen kohteisiin kuuluu luonnollisesti henkisyys sekä erilaiset rajatiedon aihepiirit. Kirjoittaminen on kiinnostanut jo pienestä pitäen, ja nyt onkin hyvä kokeilla siipiään toimittajan roolissa. Vapaa-aikani käytän lähinnä teatterin harrastamiseen. 

2 kommenttia

  • Kommentoi linkkiä 07 helmi 2018 lähettänyt viivi

    Jokainen meistä haluaa olla hyvä ja saada arvostusta. Ja jokainen meistä on jossain hyvä ja siitä saa olla ylpeä. Kenenkään kehuminen ei ole toiselta pois! Monet suomalaiset on kasvatettu niin, että ei saa näkyä, eikä kuulua. Tiedän tunteen. Äitini "tappoi" oman laulunluritukseni kertatokaisulla tyyliin: "ei tostakaan mitään tule". Tosin ei ollut pois mistään, ei minusta olisi laulajaa tullut ;D Jokaisella meistä on varmaan erilaisia lukkoja, toiset on kevyempi avata ja toiset lukot suistavat raiteiltaan. Tsemppiä, valo voittaa aina!

  • Kommentoi linkkiä 06 helmi 2018 lähettänyt Epoks

    Hei,

    Kirjoituksessasi viimeisellä lauseella annat ymmärtää, että ulkopuolisuuden lukosta on vapautunut silloin, kun voi nauttia huomion keskipisteenä olemisesta. Tottakai yksilökohtaisia eroja selviytymisen oireissa on ja niitä valottaakseni kerron itsestäni.

    Ulkopuolisuuden lukko on ollut elämässäni läsnä niin kauan kuin muistan. Myös olen joutunut kiusaamisen kohteeksi samoin niin kauan kuin muistan lapsuudessani ja nuoruudessani, lukolla ja kiusaamisellahan on yhteys. Toki vanhempanikin edesauttoivat tämän ja parin muun lukon olemassaoloa puuttumattomuudellaan kiusaamiseen sekä tasapäistämällä - eivät juuri kehuneet saavutuksiani, ettei vain olisi "kehut nousseet päähän".

    Ollessani 12 vuotias minut kutsuttiin koulun kuoroon. Muistan reaktioni, olin ylpeä että musiikinopettaja oli huomannut laulamiseni. Tämähän tietysti lisäsi kiusaamistani, mutta en tietenkään silloin nähnyt asioiden yhteyttä ja hyvä niin. Kuorossa laulaminen johti toiseen "juttuun", liityin (kuvaamataidon opettajan kutsusta) harrastajateatteriin, jossa menestyinkin, ryhdyin soittamaan (koska kaveritkin...) - ensin rumpuja, sittemmin kitaraa ja nykyään soitan useita instrumentteja, pääsoittimena kontrabasso. Olen myös säveltäjä (sekä taidekäsityöläinen, keruutuoteneuvoja, eräopas).

    Olen siis melko nuoresta ollut huomion keskipisteenä ja olen tottunut esiintyjä ja nautin esiintymisestä, mutta se ei tunnu vaikuttavan millään tavoin ulkopuolisuuden kokemukseeni. On helpompaa puhua kahdellesadalle kuin yhdelle tuntemattomalle tai puolitutulle. Small talkia en osaa enkä halua edes opetella sen sisällöttömyyden ja epäaitouden vuoksi.

    Nuorempana istuin usein kuppiloissa suuremmissa seurueissa, joissa ei tarvinnut välttämättä keskustella kenenkään kanssa henkilökohtaisesti. Usein juovuttuani kävi niin, että olin seurueen keskipiste vitseineni ja juttuineni. Nyt reilusti yli viisikymppisenä jos huomaan saman radan edessäni toppuuttelen itseäni välttäkseni pellen leimaa - sekä välttääkseni ihmisten liiallista huomiota. Mikä dilemma! Voin soittaa elämäni soolon konsertissa, mutta lavalta poistuessani olen hiukan häpeissäni koko jutusta. Mutta tottakai kehut ja positiivinen palaute ylipäätään hyrisee sisällä, mutta en halua ihmisten ajattelevan, että kehuminen olisi minulle tärkeää. Vaikka se onkin, etenkin kollegojen taholta.

    Tähän kohtaan päästessäni huomaan, kuinka häpeän tunne on merkittävä osa ulkopuolisuutta. Lahjakkuuttaan on syytä hävetä, kun sitä ei ole kaikilla - tämä on tulos kun ei lapsena kehuttu oikein. Lapselle pitää olla rehellinen ja avoin eikä lässyttää mitään turhia, ei yli- eikä alikehua.

    Onpas hiukan sekava teksti, sori siitä. Mutta sekava on olokin, kun olen ryhtynyt näitä traumoja aukomaan.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU