02 touko 2017

Tunteiden koko kirjo koetaan kehossa - tiedätkö missä ilo asuu?

Kirjoittanut 

Joistakin ihmisistä saa vaikutelman, että he ovat täysin tunteidensa vietävissä. Toiset taas ovat niin järjen pauloissa, etteivät he ole terveellä tavalla yhteydessä edes perustunteisiin. Voit kysyä itseltäsi, milloin viimeksi tunsit surua, iloa, pelkoa ja vihaa – siis perustunteita, joita jokaisen ihmisen tulisi tuntea melko usein.

Tieteellisen määritelmän mukaan emootio on ”kompleksinen psykologinen tila”. Tunne on subjektiivinen kokemus: sillä on fysiologinen vaste, ja se laukaisee käyttäytymisen tai muun ilmaisuvoimainen vasteen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen kokee tunteita sekä eri tavalla (subjektiivisesti), että samalla tavalla (fysiologisesti). Tunteet näkyvät päällepäin esimerkiksi kasvojen makro- ja mikroilmeinä, ihokarvojen kohoamisena, punastumisena, kiihottumisena, tai vaikka pulssin kiihtymisenä.

Nykyajan henkisyyteen sisältyy käsitys, jonka mukaan valaistuneet ihmiset eivät koskaan tuntisi mitään tunteita. Tämän tulkinnan perusteella valaistuneet ihmiset ovat psykopaatteja. Väite tunteettomuudesta on yhtä hullunkurinen kuin se, että valaistuneet ihmiset eivät käyttäisi muistiaan tai tietoisuuttaan. Oikeastaan tilanne onkin lähes päinvastainen: mitä paremmin ihminen tiedostaa ja hyväksyy itsensä, sitä voimakkaammin hän tuntee kaikkia tunteita – sekä positiivisia että negatiivisia – häneen itseensä liittyviä, että sosiaalisia tunteita. Oleellinen asia on siinä, ettei itsensä tunteva ihminen enää kiinnity omiin tunteisiinsa. Hän vain ottaa jokaisen tunteen vastaan suurella kiitollisuudella, ja on valmis luopumaan siitä heti, kun tunne menee ohi.

Jokainen pystyy etsimään ja paikantamaan tunteitaan omassa kehossaan. Näin tehtiin myös Aalto-yliopiston tutkimuksessa vuonna 2014. Yllä olevaan kuvaan on kerätty tulokset itsehavainnointikokeesta, jossa koehenkilöitä pyydettiin kuvailemaan omien tunteiden sijaintia kehossa, sekä voimistunutta tai alentunutta aktiivisuustasoa. Neutraaliin olotilaan verrattuna tunteiden vaikutukset erottuvat kehossa lämpiminä tai kylminä alueina. Tutkimuksen perusteella tunteet ovat vahvasti kytköksissä koko kehoon, ei vain sen tiettyihin osiin.

Mihin tunteet katosivat?

Miksi joidenkin ihmisten tunteet ovat piilossa? Koska ihminen on itse, tietämättään tai tietoisesti, tukahduttanut ja hävittänyt tunteensa. Kun nuori ihminen alkaa esimerkiksi tuntea himoa vastakkaista tai samaa sukupuolta kohtaan, alkaa hän samalla hävetä ja tukkia tunteitaan. Tämä johtaa helposti ääripääkokemuksiin – esimerkiksi perusteettomaan seksuaaliseen häpeään tai jonkin fetissin kehittymiseen. Samoin, jos lapsen on kasvattanut narsistinen vanhempi, on lapsen mieleen tallentunut vääristyneitä elämänohjeita, kuten ”aina pitää olla paras tai ei kannata edes yrittää”, ”en ole minkään arvoinen”, sekä ”negatiiviset tunteet ovat heikkoutta” tai ”jokaisen ihmisen tulee aina olla onnellinen”. Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat tunteisiin liittyviä, rajoittavia uskomuksia, jotka estävät ihmistä kokemaan kaikkia tunteita terveellä ja tasapainoisella tavalla.

Tunteiden herättäminen ja hallitseminen tapahtuu samalla tavalla kuin oman sielun työstäminen ylipäätään: kukaan ei voi oppia hallitsemaan kokonaisuutta tuosta vain, vaan suuri sota pitää jakaa pienempiin taisteluihin. Tunteiden kohdalla tämä tarkoittaa ensin tunteisiin liittyvien perusasioiden ymmärtämistä, omien tunteiden nimeämistä ja tiedostamista, sekä lopulta sosiaalisista tunteista vapautumista ja identiteettitason arvottomuuden käsittelyä. Omiin tunteisiin tutustuminen tapahtuu kuitenkin aina perustunteiden herättämisen kautta.

Harjoitus: tunteiden herättäminen

Voit kokeilla perustunteiden herättämisharjoitusta seuraavan kuukauden aikana. Pyhitä yksi kokonainen viikko kullekin perustunteelle. Voit aloittaa vaikkapa pelosta, jonka jälkeen siirryt vihan pariin. Kolmannella viikolla keskityt sitten suruun, ja viimeisellä viikolla nostat kaiken onnen päällimmäiseksi. Jotta harjoitus onnistuisi, sinun tulee ottaa esimerkiksi pari–kolme kertaa päivässä puoli tuntia aikaa, ja keskittyä työstämääsi tunteeseen koko tämä aika. Aloita tunteen herättely ääripääkokemusten kautta, eli sellaisten muistojen kautta, jotka ovat sinulla parhaiten mielessä. Milloin pelkäsit kaikkein eniten, tai tunsit suurinta vihaa? Pohdi myös itseksesi, mihin ikävuoteen asti sinulla oli luonnollinen ja avoin suhtautuminen näihin tunteisiin. Jos et ole esimerkiksi itkenyt kahteenkymmeneen vuoteen, niin ainakin pikkuvauvana sinä itkit – jotain on siis tässä välillä tapahtunut. Kun teet tällaisia tunteiden herättämisharjoituksia, niiden onnistumisen edellytyksenä on se, että oikeasti saat tunteesi heräämään. Varmasti osaat itsekin arvioida sen, oletko onnistunut pelkäämään tai olemaan vihainen.

Teksti: Iisakki Totuudentalo

Kuva 1: Nummenmaa et al. / PNAS

Viimeksi muutettu 28 huhti 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU