20 joulu 2018

Oletko sopeutuja, kriitikko vai vaeltaja? Tutustu 5 tavallisimpaan onnenohjelmaan

Kirjoittanut 
Oletko sopeutuja, kriitikko vai vaeltaja? Tutustu 5 tavallisimpaan onnenohjelmaan Madara Parma - Unsplash

Onnenohjelmat eli tiedostamattomat toimintamallit ovat tapoja, joilla tavoittelemme turvallisuutta, hyväksyntää ja rakkautta. Kaikkiin onnenohjelmiin liittyy, että sen ohjaama toiminta on joskus hedelmällistä ja rakentavaa, joskus tuhoisaa ja petollista. Tutustu viiteen tavallisimpaan onnenohjelmaa ja tiedosta, mihin niistä saatat turvautua itse.

1. Sopeutuminen: sopeutuja täyttää toisten tarpeita

Sopeutuminen lienee ihmislajille tyypillisin tapa olla yhteydessä ympäristöönsä. Se opitaan lapsuuden perheestä. Liian sopeutuvaiseksi kehittyy pieni, herkkä lapsi. Vauvan aivojen peilisolut ovat virittyneet havaitsemaan tarkasti ympäristön signaaleja. Vauvan selviytyminen on kiinni siitä, saako hän ravintoa, suojaa ja hoivaa perheeltään. Perheen tunteet, tarpeet ja sisäiset toimintaohjelmat opitaan vaistonvaraisesti. Sopeutujaksi kehittynyt herkkä lapsi joutuu olemaan yhteydessä hoitajiinsa omien tarpeidensa kustannuksella. Hän tunnistaa alitajuisesti läheisten toiveet ja sisäistää ne itseensä. Kun lapsi sopeutuu vanhempien tunteisiin ja toimintatapoihin, hän joutuu siirtämään omat kokemuksensa syrjään. Lapsi etääntyy itsestään ja oppii täyttämään muiden tarpeita. Hänestä tulee miellyttäjä, auttaja ja suorittaja.

2. Idealisointi: ihannointi tukee sopeutumista

Toinen onnenohjelmista, idealisointi, tukee sopeutumista, mutta toimii myös itsenäisenä. Idealisointi tarkoittaa itsen tai toisten ihmisten näkemistä vääristyneen ihanteellisessa valossa. Idealisointi voi kohdistua myös suhteeseen tai ryhmään. Tässä onnenohjelmassa kielletään ihannoituun ihmiseen liittyvän negatiivisia piirteitä, jopa tosiasioita. Idealisoija pelkää jäävänsä vaille lämpöä ja turvaa, jos kohtaa ahdistavat puolet idealisoidussa kohteessa. Voimakas idealisointi on psykoanalyytikkojen mukaan puolustusmekanismi, jota erityisesti nuoret käyttävät. He tarvitsevat tätä ennen kuin maailmankuva on kehittynyt integroituneeksi.

Joskus idealisointi on myös selviämisen ehto. Hyvin vajavaiset olosuhteet saavat meidät suojautumaan psyykkisesti ja pakottavat idealisointiin. Se voi olla elämää edistävä voima, joka mahdollistaa eteenpäin menemisen ja uuteen sitoutumisen. Jos ihannointi kohdistuu itseen, ihminen näkee itsensä hurskaana, hyvänä, viisaana tai muutoin erityislaatuisena. Elämänpelko taas voi johtaa siihen, että ihminen ottaa toisen ihmisen idolikseen, seuraa häntä ja turvaa häneen. Tällöin vältytään vastuun ottamiselta ja pelottavien valintojen tekemiseltä.

3. Kriittisyys: kriittisyys sitoo yhteisöön

Kriittisyys sitoo ihmisen haitallisiin yhteisöihin, ja estää liittymisen uusiin yhteisöihin. Kriittisyyden taustalla on näkymättömyyden tunne. Sen ytimessä on vastarinta. Kriittisyyden onnenohjelman omaksuneella on korostunut tarve arvioida toisia oman itsensä sijaan. Huomio sisäisestä kivusta suunnataan aina ulkoiseen maailmaan. Kriitikko on sivustaseuraaja. Häntä voisi kuvailla valittajaksi, vastarannan kiiskeksi tai moralistiksi. Vastustaminen pönkittää omaa kuviteltua erityisyyttä. Kapinallinen kriittisyys on rohkea epäkohtien esiin nostaja ja uudistaja. Joskus kapinallisuuteen liittyy poikkeuksellista kyvykkyyttä, jota tarvitaan yhteisöjen ja yhteiskuntien uudistamiseen.

4. Taisteleminen: taistelija on kriitikkoa aktiivisempi

Taistelija on lähellä kriitikkoa, mutta aktiivisempi ja toiminnallisempi. Taistelun onnenohjelmassa on suoraviivaisuutta, rohkeutta ja eteenpäin pyrkimystä. Sisäinen arvojärjestys on vahva. Kriitikon jäädessä sivuun ja valittaessa, taistelija ryhtyy käytännön toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Kyse on rohkeasta vastavirtaan kulkemisesta.

Taistelijan alatyyppejä ovat suojelija ja esitaistelija. Taistelija voi olla esimerkiksi raivokkaasti sairaan lapsensa oikeuksia puolustava emo, poliittinen aktivisti tai järjestystä turvaava poliisi. Toiminnan taustalla vaikuttava orpokokemus voi kääntyä eettiseksi ja voimakkaaksi toiminnaksi.

Jos taisteleminen kääntyy mustavalkoiseksi, se voi saada tuhoavia piirteitä rakentavien piirteiden sijasta. Tällöin taustalla on monesti torjutuksi tulemisen kokemuksia. Sisäisenä kokemuksena tuhoamiseen liittyvä väkivalta voi olla ainut tapa olla tuhoutumatta itse. Taistelijan perusdynamiikkaan kun kuuluu suojautua syvälle kätketyiltä voimattomuuden tunteiltaan. Maailman kohtaaminen on helpompaa kuin omien pelkojen kohtaaminen.

5. Vaeltaminen ja välttely: vaeltaja on taistelijan vastakohta

Onnenohjelmista viides, vaeltaminen ja välttely, ovat lähes vastakohta edellä kuvatulle taistelijan onnenohjelmalle. Vaeltaja ei sitoudu tai kiinny toisiin. Hän palvelee vain itseään ja omia tarpeitaan – ei lähimmäisiä. Kyseessä on tavallinen ja varsin mallikkaasti toimiva onnenohjelma. Ihminen ottaa etäisyyttä siihen, mitä ei kestä. Turvallinen suhde äärimmäiseen tilanteeseen on vaikea muodostaa, sillä läheisyys aktivoi sisäisen orpouden kokemuksen. Läheistä ja turvallista suhdetta ei kestetä, vaan juostaan karkuun. Poistuminen voi olla konkreettista, mutta myös henkistä.

Pakeneminen voi johtaa mielikuvitukseen, virtuaaliseen maailmaan tai päihteiden väärinkäyttöön. Vetäytymisestä on tullut yhä mediavälitteisempää. Virtuaalisessa maailmassa voi menestyä silloinkin, kun todellisessa maailmassa on lamaantunut ja ahdistunut. Elämän elävyyteen kuuluu kiinnittyminen ja kyky irti päästämiseen. Pysyäkseen elinvoimaisena ihmisen täytyy pystyä näihin. Silloin syntymisen, kasvamisen, kukoistamisen, hiipumisen ja kuolemisen kiertokulku ei lukkiudu.

Kirjoitus perustuu Kaisa ja Simo Kuurnen teokseen Sisäisen orvon viisaus. Kuinka löydän kotiin. Basam Books 2018.

Viimeksi muutettu 17 joulu 2018
Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU