10 syys 2018

Mitä on terve itsensä rakastaminen?

Kirjoittanut 

Terve itsensä rakastaminen pitää sisällään paljon. Siihen kuuluu hyvä itsetuntemus ja normaali itsetunto. Tällöin ei tarvitse ylentää eikä alentaa itseään. Terve itsensä rakastaminen näkyy paitsi itsensä, myös muiden ihmisten ja heidän rajojensa kunnioittamisena. Siihen kuuluu itsemyötätuntoa ja hyväksyvää sisäistä puhetta. Suhde omaan itseen kehittyy lapsuudessa. Tervettä itsensä ja muiden rakastamista voi silti oppia myös aikuisiällä.

Terve itsensä rakastaminen on hyväksyvää. Se tarkoittaa sitä, että sisäinen puheemme on lempeää ja arvostavaa paitsi toisia ihmisiä, myös itseämme kohtaan. Voimme rakastaa kehoamme sellaisena kuin se on, hyväksyä ei-toivottuja luonteenpiirteitämme ja uskoa siihen, että vaikeuksien kohdatessa tulemme kyllä selviytymään niistä. Terveesti itseään rakastava ihminen tuntee olevansa yhtä arvokas kuin muutkin ihmiset, käyttäytyy itseään ja muita kunnioittaen sekä ajattelee myönteisesti itsestään ja toisista. Alttius itsetuhoiseen käytökseen, esimerkiksi päihteiden väärinkäyttöön tai epäterveeseen ruokasuhteeseen, on pienempi itseään terveellä tavalla rakastavilla.

Itsensä kokonaisvaltaisesti hyväksyvät ajatukset ovat lempeitä. Kyky tällaiseen itsemyötätuntoon on opittua. Se tarkoittaa sitä, että voimme ryhtyä oppimaan itsemyötätunnon taitoa vaikka saman tien. Voimme harjoitella kauniisti itsellemme puhumista nyt. Usein on vaikea keksiä, miten itseään voi kannustaa. Mielemme syöttää usein ikäviä, esimerkiksi sättiviä tai syyttäviä, ajatuksia tietoisuuteemme tauotta. Jos itsensä kannustaminen on vaikeaa, voimme aloittaa miettimällä, mitä sanoisimme rakkaalle ystävällemme ja sen jälkeen kohdistaa tuo puhe itsellemme. Se ei ole omahyväistä, kun emme korota itseämme toisten yläpuolelle. Loukkaamaton ihmisarvo on julistettu meille kaikille esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa – älkäämme siis rikkoko tätä arvostettua lausumaa kohtaan omalla kohdallammekaan.

Terve itsensä rakastaminen on muita kunnioittavaa

Kun joku rakastaa itseään terveellä tavalla, hän ei koe olevansa muita parempi eikä huonompi. Tällöin jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena, kuin on. Erilaisuus ei muodosta uhkaa omalle minuudelle. Siksi kaikenlaisten ihmisten kunnioittaminen on luontevaa. Terveesti itseään rakastava ihminen osaa arvostaa toisten ihmisten erilaisuutta. Heikosti itseään rakastava taas on alttiimpi tuomitsemaan erilaisuutta, sillä se uhkaa heikkoa minuutta.

Terve itsensä rakastaminen mahdollistaa hyvät ihmissuhteet. Muutkin kunnioittavat, kun ei itse mitätöi tai ylennä itseään. Kun hyväksyy itsensä ja toiset ihmiset sellaisenaan, tarve tuomita, halveksia tai kadehtia häviää. Ihmissuhdeongelmia on harvemmin heillä, joilla on hyvä itsetuntemus ja kyky rakastaa itseään terveellä tavalla.

Terve itsensä rakastaminen mahdollistaa omien rajojen tunnistamisen ja niistä kiinni pitämisen

Terve itsensä rakastaminen on itsensä suojaamista. Siihen kuuluu omien rajojen tunnistaminen monessa mielessä:

  • Ensiksi, ihminen ymmärtää, mitä jaksaa ja mihin voimavarat riittävät. Hänellä ei ole tarvetta kuormittaa itseään uuvuksiin hyväksynnän, kiitoksen tai muun ulkoisen palkinnon toivossa.
  • Toiseksi, omien rajojen tunnistaminen ja kunnioittaminen ilmenee kykynä kieltäytyä itselle haitallisesta tai liiallisesta toiminnasta.
  • Kolmanneksi se tarkoittaa, ettei ihminen toimi itseään vastaan. Kun rakastamme itseämme terveesti ja tunnistamme omat rajamme, pystymme myös tunnistamaan ja kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja.
  • Neljänneksi, omat rajat ovat yhteydessä arvoihin. Toimiminen omia arvoja vastaan on haitallista. Rajojen tunnistamiseen liittyy omien arvojen tiedostaminen ja eläminen niiden mukaan.
  • Viidenneksi, rajat liittyvät normeihin. Sosiaaliset odotukset, joita ympäristössä on, asettavat toiminnallemme ehtoja ja rajoja. Terveesti itseään rakastava ihminen ei riko näitä rajoja, eikä loukkaa muita.
  • Kuudenneksi, rajat liittyvät yksityiseen. Terve itsensä rakastaminen ilmenee kykynä tehdä tietoisia valintoja sen suhteen, kuinka paljon paljastaa haavoittuvuuttaan, ja milloin, ja kenelle. Terveesti itseään rakastava kunnioittaa myös muiden ihmisten rajoja. Hän ei tee rajattomia, tungettelevia keskustelunavauksia.

Missä sinun rajasi kulkevat – tunnistatko ne ja pidätkö niistä kiinni?

Terve itsensä rakastaminen opitaan lapsuudessa

Terve itsensä rakastaminen ja hyvä itsetunto kehittyvät lapsuudessa. Oman kehityshistorian ja kasvuympäristön tarkastelu aikuisiällä auttaa tunnistamaan sitä, miten oma rakastamiskyky on kehittynyt. Kun lapsi saa sensitiivistä, oikea-aikaista hoivaa, hän oppii pitämään itseään ja muita ihmisiä rakastamisen ja hoitamisen arvoisina. Terve, paisuttelematon omanarvontunto kehittyy. Läsnä olevat kasvattajat, realistinen käytökseen perustuva ja johdonmukainen palaute, lämmin tunneilmapiiri ja rajoista kiinni pitäminen ovat onnen omiaan tukemaan lapsen terveen itsetunnon kehittymistä.

Selkeät roolit aikuisten ja lasten välillä ovat tärkeitä erityisesti pikkulapsivaiheessa. Vaatimukset kasvuolosuhteita kohtaan voivat tuntua suurilta, ja monet vanhemmat ottavat paineita täydellisen kasvuympäristön luomisesta. Meistä jokainen on vain ihminen, ja tervettä itsensä rakastamista voi oppia myös aikuisena.

Tervettä itsensä rakastamista voi oppia aikuisena

Itseään rakastamaan oppimiseen on monia tapoja. Omaan kehityshistoriaan tutustuminen on yksi tärkeimmistä. Itsensä tunteminen ja hyväksyminen kokonaisvaltaisesti ovat tärkeitä. Omat huonot puolet, minuuden varjokohdat, täytyy tiedostaa. Ja hyväksyä. Tällöin vaatimustaso muitakin ihmisiä kohtaan laskee, mikä mahdollistaa hyvät ja toimivat vuorovaikutussuhteet eri elämänpiireillä – työssä, vapaalla ja harrastuksissa.

Terveen itsensä rakastamisen opettelussa auttaa hyväksyvän läsnäolon harjoittelu. Lisäksi on hyötyä siitä, että tunnistamme itsessämme erilaisia epätoimivia käyttäytymismalleja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uhriutuminen, häpeäpersoona, väärä ja yleistynyt syyllisyys tai ahdistuneisuus tai muiden hyväksikäyttö. Listaa voisi jatkaa paljon pidemmällekin. Jokainen kyllä tunnistaa itsestään korjauskohtia, kun antautuu rehelliseen ja avoimeen yhteyteen sisimpänsä ja lähipiirinsä kanssa. Onneksi tähän tarkoitukseen on olemassa hyviä verkkokursseja, joiden avulla kukin pääsee työstämään omalla kohdallaan oleellisia seikkoja.

Paradoksaalista: terve itsensä rakastaminen ilmenee ennen kaikkea epäitsekkäänä toimintana. Minäkuva ei typisty oman navan tuijotteluun.

Viimeksi muutettu 10 syys 2018
Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU