13 marras 2017

Kuuma puheenaihe – miksi traumat piinaavat niin monia nykyaikuisia?

Kirjoittanut 
Kuuma puheenaihe – miksi traumat piinaavat niin monia nykyaikuisia? https://pixabay.com/fi/yksin-surullinen-f-masennus-2666433/

Jopa 60 prosenttia aikuisista on ilmoittanut kärsivänsä vaikeista lapsuudenkokemuksista, kuten vanhempiensa avioerosta, väkivallasta tai hyväksikäytöstä. Trauman vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja ne vaihtelevat ahdistuksesta posttraumaattiseen stressihäiriöön - tai jopa fyysiseen sairauteen. 

Trauman aiheuttajat. Kun puhutaan traumoista, keskitytään usein vain perhepiirissä tapahtuneisiin traumaattisiin kokemuksiin – tämän vuoksi suuri kuva jää usein näkemättä. Entä jos trauma johtuukin yhteiskunnan puutteesta auttaa perheitä menestymään? Jos yhteiskunta auttaisi opettajia ja vanhempia vastaamaan lasten perustavanlaatuisiin inhimillisiin tarpeisiin, tuottaisimmeko vähemmän traumatisoituneita aikuisia?

Kanadalaislääkäri Gabor Mate on tutkinut aikuisten traumaattisia kokemuksia pitkään. Mate keskittää terapeuttisen työnsä suurelta osin trauman parantamiseen, pohtimalla haitallisten lapsuuden kokemusten merkitystä riippuvuuden ja muiden kärsimysten syntyyn myöhemmässä elämässä. Maten julkaisemat kirjat ja ylipäätään hänen työnsä ovat saaneet runsaasti kansainvälistä huomiota ja uskollisia seuraajia. 

Mikä sitten johtaa traumaan yhteiskunnassa? Maten mukaan trauman ydin on yhteyden katkeaminen itseemme. Trauma ei siis ole kasa kauheita asioita, jotka tapahtuivat meille jossain toisella puolella – vaan itse asiat ovat traumaattisia. Trauma on kuitenkin se, joka erottaa meidät kehostamme ja tunteistamme. Todellinen kysymys siis kuuluukin: "Miten jouduimme näistä eroon, ja miten yhdistymme näihin uudelleen?" 

Ihmisen kuuluu olla yhteydessä kehoon ja tunteisiin – se on meidän todellinen luonteemme. Ja jos tämä ei olisi meidän todellinen luonteemme, ei olisi ihmisiä. Ihmislajit, tai lajit yleisestikin, eivät olisi voineet kehittyä ilman, että ne olisivat juurtuneet kehoonsa. Ihmisluonnolle ei siis ole normaalia irrottautua kehosta ja tunteista. Tästä on vain tullut tietynlainen elämäntapa; tietynlaista vanhemmuutta ja tiettyjä lapsuuden kokemuksia, joiden kanssa on liian tuskallista pysyä yhteydessä kehoomme ja tunteisiimme – siispä irrottaudumme niistä puolustukseksi. 

Miten takaisin kokonaiseksi? Mate uskoo, että kapitalistisen yhteiskunnassa kokonaiseksi tuleminen on mahdotonta, sillä kapitalismin ydin on erottaa keho ja mieli. Ihmisiä pidetään enimmäkseen aineellisina tavaroina - olemme tärkeitä vain silloin, kun tuotamme, kuluttamme tai omistamme ainetta. Jos emme tuota, kuluta tai omista materiaalia, niin meillä ei ole väliä tässä yhteiskunnassa. Meidän on siis tunnistettava tämä ja muut meitä rajoittavat tekijät. 

Henkilökohtaisella tasolla täytyy tehdä siis paljo itsenäistä pohdiskelutyötä. On hienoa, että olemme tehneet paljon loistavaa, tarpeellista tutkimusta traumasta; siitä, miten trauma ilmenee fyysisen ja psyykkisen sairauden muodossa ja miten se vieraannuttaa meitä itsestämme ja muista ihmisistä. Paljon työtä on tehty myös trauman hoidosta ja sen ehkäisemisestä – me emme vain sovella tätä tietämystä käytäntöön. 

Maten mukaan lääketieteen opiskelijat ja psykiatrit eivät koskaan opi edellä mainittuja asioita. Useimmat psykiatrit eivät edes kuule sanaa ”trauma” heidän opinnoissaan, eikä heillä ole ymmärrystä siitä. Kuitenkin joka kerta, kun he katsovat autoimmuunisairauksista tai mielisairaudesta kärsivää ihmistä, he katsovat traumatisoitunutta ihmistä – eivätkä ymmärrä tätä. Tämän vuoksi me käsittelemme trauman fyysisiä ilmenemismuotoja, mutta emme paneudu sairauksien todellisiin syihin. 

Miten eteenpäin? Jotta voisimme mennä eteenpäin, meillä tulisi olla yhteiskunta, jonka pohja muodostuu jo olemassa olevasta tiedosta ja tutkimuksesta. Eli jokaisen lasten kanssa työskentelevän tulisi olla tietoinen ihmissuhteiden ja aivojen kehityksen tärkeydestä. Myös opettajien tulisi olla enemmän tekemisissä oppilaiden ihmissuhdeasioiden kanssa, eikä paneutua ainoastaan faktojen opettamiseen. Uteliaat ja motivoituneet aivot oppivat kyllä spontaanisti ja niitä on myös helppo opettaa – mutta jos lapset ovat suhdetarpeidensa laiminlyönnin vuoksi vilkkaita ja vieraantuneita, ei tosiasioita olekaan helppo hakata päähän. 

Näin ollen koulutussysteemin tulisi muuttua. Myös lääketieteellisen järjestelmän tulisi muuttua. Ja se, miten nuoria perheitä tuetaan, tulisi muuttua. Näin voisimme välttyä aikuisiän traumoilta, joiden kanssa yhä useammat aikuisen kamppailevat. 

Lähde: https://spiritualityhealth.com/articles/2017/07/12/why-are-so-many-adults-today-haunted-by-trauma

Viimeksi muutettu 10 marras 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU