29 marras 2018

Ovatko feminiini- ja maskuliinienergiasi tasapainossa?

Kirjoittanut 

Meissä kaikissa asuu sisäinen nainen ja mies. Sisäinen nainen on kuin sydämemme ja sisäinen mies aivot – tai nainen aivojen luova ja mies analyyttinen puolisko, jos asian haluaa nähdä niin. Tarvitsemme molempia. Mies ja nainen toimivat yhteen sulassa sovussa, jos vain poistamme itsestämme esteet ja sallimme niin tapahtua. Vastakkkainasettelu niiden välillä on siis keinotekoista. Se on vain mielemme tuotetta.

Feminiini ja maskuliini, kaksi energeettistä polariteettia, ovat tasavertaisia ja yhdessä kokonainen. Se kokonaisuus löytyy meistä jokaisesta jo sisältä huolimatta siitä, kumpaa sukupuolta edustamme. Feminiini- ja maskuliinienergiamme ovat kuitenkin usein menneet traumojemme seurauksesta epäbalanssiin.

Kun palautamme niiden välisen tasapainon sisäisessä maailmassamme, alamme nähdä ulkomaailman eri tavalla. Meillä ei ole enää tarvetta luoda nainen-mies -vastakkainasettelua. Kun tasapainotumme yksilötasolla, sama tapahtuu kollektiivisesti.

Feminiinienergia tarkoittaa rakkautta, luovuutta ja estetiikkaa. Se on antamisen sijaan vastaanottamista. Maskuliinienergia taas on järkiperäistä, voimakasta ja eteenpäinmenevää – sellaista, mitä maailmassa on viime ajat arvostettu. Yhteiskunta opettaa meille, että täytyy pyrkiä eteenpäin ja saavuttaa asioita etenkin bisneksen saralla. Tällainen toiminta lähtee maskuliinienergiasta. Jumalaisessa, parannetussa muodossaan se haluaa kuitenkin suojella ja palvella. Se ei kilpaile eikä hyökkää vihalla ketään vastaan.

Myös mies tarvitsee feminiinienergiaansa. Hän ei voi voida hyvin, jollei ole kosketuksissa tunteisiinsa ja luovuuteensa. Feminiinisestä intuitiivisuudesta on miehellekin hyötyä. Nainen taas ei voi voida hyvin, jollei ole koskaan sallinut itsensä tuntea vihaa. Nainenkin tarvitsee maskuliinisen toimeenpanevan voiman, jonka avulla hän voi saattaa luovuutensa fyysiseen todellisuuteen.

Suuri osa maailman ongelmista johtuu rakkauden puutteesta. Rakkaus taas on hyvin feminiininen energia. Ilman rakkautta ei kukaan voi voida hyvin. Elämme onneksi aikoja, joina sen määrä ennestään maskuliinisen puolen dominoimassa maailmassa on kasvanut ja kasvaa edelleen, kun ihmiset ovat heränneet tunteiden käsittelyn tärkeyteen. En kuitenkaan sano, että feminiinienergia olisi yhtään sen parempaa. Energiat vaan olisi hyvä tasapainottaa ja parantaa se, mikä ei kumpua rakkaudesta. Miehen tai naisen ei kuulu kummankaan hallita, vaan tehdä yhteistyötä.

Olen huomannut selvästi omassa elämässäni, että energioiden epäbalanssi luo haasteita. Koska olen vielä syntynyt naisen kehoon, haluan silloin ilmentää eritoten naiseutta unohtamatta kuitenkaan sisäistä miestäni.

Kun aloitin omat tunneprosessini, olin hyvin maskuliinisessa energiassa. Olin suojakuoreltani kova, alitajuisesti vihainen ja herkkyytensä piilottanut. Yritin olla mahdollisemman järkiperäinen, sivuuttaa tunteet ja suoritin elämää. Olin lopettanut luovat harrastukseni, jotta voisin suorittaa sen sijaan, että kuuntelisin, miltä minusta tuntui. Yritin tavoitella asioita sen sijaan, että olisin kuitenkaan osannut vastaanottaa niitä. Tämä johtui käsittelemättömistä traumoistani ja siitä, millaisia kollektiivisia uskomuksia olin ottanut totuudekseni.

Minulla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa hoitaa ihmisiä, kuten nyt on, enkä pitänyt liiemmin lapsista. Koin merkittävää rakkauden puutetta itsessäni ja sitä myötä myös myötätunnon puutetta muita kohtaan.

Mistä vahva maskuliinisuuteni sitten johtui? En kokenut jo edesmenneen isäni hyväksyvän perheemme muiden naispuolisten jäsenten herkkyyttä. Hän piti sitä heikkoutuna, sillä ei ollut koskaan hyväksynyt omaa herkkyyttään. Niinpä minäkään en oppinut hyväksymään herkkyyttä itsessäni ja muissa. Muistan olleeni täysi-ikäisenä ainakin noin kahdeksan vuotta lähes itkemättä, vaikka syytä olisi todellakin löytynyt. Halveksin itkeviä miehiä, sillä pidin heitä isän oppien mukaisesti heikkoina. Nyt kun näen miehen itkevän, tunnen joka kerta vähintään myötätuntoa tai lähimmäisen rakkautta häntä kohtaan. On vaatinut paljon sisäistä työtä, jotta olen alkanut tuntea enemmän myötätuntoa itseäni ja muita kohtaan ja oppinut rakastamaan herkkyyttä.

Näin isäni käytöksessä paljon sellaista, josta en pitänyt. Hänen lapsenaan väistämättä niin perin kuin opin häneltä asioita, joilla on ollut negatiivinen vaikutus elämääni. Sisäisestä miehestäni tuli kevytversio hänestä. Sisäinen mies piti valtaa, eikä sisäisellä naisella ollut liiemmin sanansijaa. Pahoinvointiahan siitä seurasi.

Tämä ei ole kuitenkaan uhritarina, sillä tiedän, että se, mitä elämääni ilmaantuu, on itse luomaani. En pääse yhä uudelleen syntyneenä sieluna karmaani (tekojani) karkuun. Minä pystyn myös karsimaan itsestäni ulkopuolelta tulleet negatiiviset vaikuttimet. Ymmärrän nykyään, että isäni oli pohjimmiltaan ihan yhtä paljon rakkautta kuin kuka tahansa muukin. Ei kukaan ole paha – osa meistä on vaan pahemmin traumatisoituneita kuin toiset. Eikä moni pysty toimimaan paremmin parantamatta haavojaan.

Me suomalaiset naiset voimme selittää maailman tasolla keskivertoa vahvempaa maskuliinisuuttamme myös Suomen sotaisalla historilla ja sillä, kuinka se on muokannut naisen roolia yhteiskunnassa. Sota-ajat muokkasivat merkittävästi myös sitä, millainen isästäni tuli.

Vaikka olenkin työstänyt viime vuodet itseäni feminiinisempään suuntaan, tarvitsen muun muassa sisäisen miehen voimaa, rohkeutta ja tukea. Olen myös ymmärtänyt olevani jo sielutasolla aika maskuliininen hahmo. Tasapainottuminen tuo kuitenkin lisää hyvää elämään ja vie meitä kaikkia kohti alkuperäistä itseämme. Samalla se muuntaa kollektiivista tietoisuutta ja parantaa koko ihmiskuntaa.

Itse aloitin tasapainottumisen purkamalla vihaa. Siihen oli helpoin päästä kiinni ja sallia itselleen sen tunteminen. Surun ja muiden naisellisen herkkien tunteiden salliminen oli minulle mainitsemistani syistä vaikeaa. Perhepiiriin liittyvien asioiden käsittely on ollut avainasemassa. Kaikki lähtee kuitenkin lapsuudesta. Jos olemme esimerkiksi lapsina nähneet vanhempiemme riitelevän paljon, riita siirtyy helposti sisäiseen maailmaamme. Sisäinen naisemme ja miehemme riitelevät ja saatamme ihmetellä, mistä päänsisäinen sekamelska johtuu. Emme voi elää rauhassa ja rakkaudessa itsemme ja muiden kanssa, jos sisällämme on sota. Sota loppuu purkamalla itsestämme ne tunteet, jotka sodan aiheuttavat.

Toki kun purkaa kaikkea sitä, mikä ei ole osa alkuperäistä itseään, energiat tasapainottuvat. Sisäinen muutos heijastuu niin päivittäiseen ajattelutapaan, tunne-elämään kuin toimintaan, ulkonäköön, terveyteen ja ihmissuhteisiinkin.

Lotta Kvist on energiahoitaja, regressioterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja ja toimittaja. Voit lukea lisää hänestä ja hänen palveluistaan hänen kotisivuiltaan www.lottakvist.fi

Viimeksi muutettu 13 joulu 2018
Lotta Kvist

Lotta Kvist on energiahoitaja, regressioterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja ja toimittaja. Voit lukea lisää hänestä ja hänen palveluistaan hänen kotisivuiltaan www.lottakvist.fi.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU