13 helmi 2018

Nyt hetkessä on voimaa - ankkuroidu nykyhetkeen

Kirjoittanut 
Nyt hetkessä on voimaa - ankkuroidu nykyhetkeen https://pixabay.com/fi/ankkuri-boot-laiva-ranta-hiekka-1582154/

Elämme aina nykyhetkessä, emme pysty elämään menneisyydessä emmekä tulevaisuudessa, vaikka mielemme kuljettaakin meitä sinne. Nyt-hetki on ainoa olemassa oleva, kaikki muu on vain ajatusta, kudelmia, joita mielemme rakentaa.

Voimme kokea elämän vain sillä hetkellä, kun se ilmenee. Nykyhetki on hetki, joka on aina nyt. Olemme nykyhetkessä, mutta elämmekö sitä läsnäolevasti? Vai kenties poissaolevasti? Vastaus löytyy, kun pohdimme, koemmeko todellisuutta vai mielikuvitusmaailmaa. Mieli pyrkii vetämään meitä mielikuvitusmaailmaan, tarvitsemme tietoisuuttamme ja tarkkaavaisuuttamme, jotta pääsemme irti mielemme kiemuroista.

Poissaoleminen on apinalauman valtaa

Poissa eläminen tarkoittaa sitä, että syöt maistamatta, luet ymmärtämättä ja kuuntelet kuulematta. Mielesi pyörittää sinua ajatusten kudelmasta toiseen. Se suunnittelee, ohjelmoi, vertailee, arvioi, arvaa, luulee ja uskoo luuloihinsa. Mielesi ei tahdo juurtua tähän hetkeen. Se on kuin poukkoileva apinalauma. Poissa eläminen tarkoittaa apinalauman valtaa. Apinalauma siirtyy valtaistuimelta, kun ryhdyt olemaan tietoisesti läsnä kehossasi, tunteissasi ja ympäristössäsi. Kun alat maistaa, kuulla, nähdä ja haistaa aivan kuin maistaisit ensimmäistä kertaa elämässäsi. Silloin olet läsnä elämässäsi.

Poissa eläminen on automaattiohjauksella elämistä ja sillä on tehtävänsä. Olisi hyvin kuormittavaa, jos joka kerta pitäisi valita uudelleen, mistä ovesta kulkea, mitä naulakkoa käyttää, minkä vessan valita julkisissa tiloissa ja niin edelleen. On tavallista, että kerran tehty valinta muodostuu nopeasti tavaksi, näin säästyy energiaa muuhun ja elämämme on "tehokasta". Ja siinä piilee elämättä jäämisen vaara. Automaattiohjauksella elävä ihminen on lukenut aamulehden muistamatta ainuttakaan otsikkoa tai tullut töistä kotiin muistamatta mitään tutusta matkasta. On ihan luonnollista, ettemme tiedosta kaikkea.

Ole läsnä kaikelle

Läsnäoleminen tai läsnä eläminen on taito, joka on mahdollista oppia. Se piilee meissä ja odottaa käyttöönottoa. Monilta taito on hukkunut suorittamisen alle. Silti on joka hetki mahdollista oppia olemaan läsnä kaiken sen kanssa, mitä elämä kulloinkin tuo eteemme.

Jos pidämme mielen kudelmia todellisuutena, elämme vaarassa. Työstä palatessamme luulemme ajavamme autoa, vaikka todellisuudessa mietimme työpäivän aikana käytyjä keskusteluja ja suunnittelemme huomisen työpäivän tehtäviä. Olemme uponneina mieleen sen sijaan, että näkisimme vastaantulevan auton. Jos sen sijaan elämme läsnä, mielemme on mukana siinä, mitä teemme. Voimme harjoittaa mieltämme niin, että saamme sen mukaan siihen, mitä on meneillään tässä hetkessä. Oikea aika sille on juuri nyt. Oikeasti, kun luet tätä, nyt. Ja aina, kun huomaamme uponneemme ajatusten vietäväksi. Nyt on oikea aika ottaa kaikki aistit käyttöömme.

Aistit ja hengitys ankkureiksi

Voimme tiedostaa ympäristömme. Saamme aistien kautta tietoa siitä. Aistit ovat kuin radiokanavia: mille taajuudelle viritämme omat aistimme, vaikuttaa informaatioon, jota kykenemme ottamaan vastaan. Voimme nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa tietoisesti. Tietoinen aistiminen kiinnittää eli ankkuroi meidät nykyisyyteen ja siihen ympäristöön, missä juuri nyt olemme.

Voimme tulla tietoisiksi hengityksestämme. Onko se pinnallista vai syvällistä? Syvällisessä hengityksessä pallea pullistuu. Pinnallinen hengitys ulottuu vain yläosaan keuhkoista. Hermostuessamme tai pelätessämme hengitämme pinnallisesti. Meille on hyödyllistä oppia tiedostamaan hengitystämme sekä hengittämisen tapaamme. Hengitys ankkuroi meidät aina nykyhetkeen. Vai voimmeko hengittää huomisen hengityksiä nyt? Onnea yritykselle, minä en aio edes kokeilla.

Nykyhetken aistiminen edellyttää aina tietoisuutta. Sitä, joka olet. Et ole kipusi, ajatuksesi, tunteesi tai tarina siitä, millainen olet. Olet se, joka huomaa. Läsnäolo edellyttää aina sitä, että tiedostat olevasi. Kun olet läsnä, tietoisuutesi suuntautuu johonkin. Läsnäolo on aina läsnäoloa jollekin. Siksi on aina ajankohtaista pohtia ja valita, minkä aika on nyt. Ja tiedostaa se kaikessa täyteydessään, läsnä ollen.

Kirjoitus perustuu seuraaviin teoksiin:

Kimmo Takanen: Päästä irti, vapaudu läsnäoloon. Kirjapaja 2013
Osho: Meditaatio on… Delfiini kirjat 1998.

 

Viimeksi muutettu 12 helmi 2018

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU