26 helmi 2018

Miksi hyvät ihmiset kärsivät?

Kirjoittanut 
Miksi hyvät ihmiset kärsivät? https://pixabay.com/fi/ihmisen-mies-suru-surua-kuolema-2829510/

Lapsena tämä hämmentävä kysymys oli varmasti ensimmäinen, joka toi sisäänpääsyn ihmiskunnan salaiseen ja julmaan maailmaan. Aikuisenakin kysymys häärii mielesi perukoilla, kun olet todistamassa itsesi tai muiden kärsimystä ja epäonnistumisia. Ja jos sinussa on filosofin vikaa, kysymys valvottaa sinua yömyöhään...miksi hyvät kärsivät?

Olet ehkä löytänyt väliaikaisen lohdutuksen kysymykseen uskonnosta sillä verukkeella, että vaikka hyvät ihmiset tässä elämässä joutuvatkin kärsimään, he pääsevät kuoleman jälkeen jonkinlaiseen paratiisiin tai taivaaseen. Kun muinoin itse uskoin tähän, tunsin jonkinlaisen pienen lohdutuksentunteen puhkeavan kukkaan, pienen helpotuksen melankoliseen olemassaoloni pohdintaan.

Lopulta kuitenkin näin tämän uskonnollisen dogman virheen, aistin syvällä sisimmässäni että tämä vastaus ei ollut minulle riittävä, vaikka se houkuttelikin lapsellista puoltani. Niin alkoi iankaikkinen etsintä näennäisesti mahdottomalle kysymykselle.

Kärsimyksellä on kuitenkin etunsa, sillä kun väsytät itsesi epätoivon partaalle, jokin sisälläsi murtuu ja lopulta muuttuu. Kun joudut kulkemaan kapeaa, yhteiskunnallisen ajattelun polkua ja kyseenalaistanut maailmaa, sinun on mahdollista laajentaa mieltäsi ja ajatteluasi irti vanhasta. Näen asiassa ikään kuin vihaisen kuskin, joka kaahaa moottoritiellä. Kuljettajan viha ajattaa ajamaan isoa, suoraa tietä kuin nuoli, kunnes kuski lopulta väsyy vihaansa, hiljentää vauhtiaan ja kaartaa autonsa kohti mutkikasta hiekkatietä.

Sama pätee kysymykseen "miksi hyvät ihmiset kärsivät?". Kuten vihaisen kuskin, meidänkin vaistomme ohjaavat meitä noudattamaan ennakoitua ajattelua ja päättelyä. Pohditaanpa hetki kysymystä...ja jotta voimme pohtia, meillä täytyy olla muutamia olettamuksia, esim.

1. "Hyviä" ihmisiä on olemassa.

2. Hyvät ihmiset eivät saa kärsiä.

3. Kärsiminen ja kipu ovat sama asia.

Onko "hyviä" ihmisiä olemassa?

Välitön reaktio edellä mainittuun kysymykseen voisi olla: "Kyllä! Tietenkin on!" Mieleemme tulee ihmisiä kuten äiti Teresa, Mahatma Gandhi, Nelson Mandela, Jeesus ja niin edelleen. Varmasti nämä ihmiset olivat ystävällisiä, myötätuntoisia, rohkeita ja anteliaita, mutta olivatko he (tai ylipäänsä ketkään) todella "hyviä"?

Ongelmaa aiheuttaa kielen rajallisuus, joka rajallisuuden lisäksi jakaa, minimoi ja yksinkertaistaa asioita. Ja niin sen täytyy ollakin, jotta voisimme elää ja toimia tehokkaasti yhteiskunnassamme. Olisi hankalaa, jos joutuisimme joka päivä miettimään sanojen todellisia merkityksiä ja vivahde-eroja. "Hän on antelias, mutta hieman neuroottisen myötätuntoinen ihmisten miellyttäjä, haluaisin tutustua häneen paremmin". Tehdäksemme asiat helpommiksi, monet meistä tyytyvät vain sanomaan: "kyllä, hän on hyvä inhminen".

Maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka hyvä ja paha tuntuisi olevan yksinkertainen asia. "Hyvät" ihmiset ansaitsevat tulla palkituiksi ja "pahat" ihmiset saavat rangaistuksen. Tämä vaarallinen kaksiuloitteinen ajatustapa nähdä maailmaa on se, mikä oikeastaan luo osan kärsimyksestämme. Kun uskomme että on "hyviä" ihmisiä, on yleistä että kehitämme oikeudenmukaisuudentunteen, joka saa meidät uskomaan, että hyvien ihmisten ei pitäisi joutua kärsimään ja kamppailemaan elämässä.

Kun tragedia sattuu, huudamme raivoissamme: "Minä olen hyvä ihminen, minulle ei pitäisi käydä näin!". "Hyvän ja pahan" käsityksessä on kuitenkin illuusio. Ei ole "hyvää" ihmistä joka aina palkittaisiin, eikä ole "pahaa" ihmistä joka saisi aina rangaistuksen.

Ihmiset eivät kuitenkaan halua kuulla tätä, sillä se loukkaa heitä. "Jos pahoja ihmisiä ei ole olemassa, mitä sitten olivat Adolf Hitler, Charles Manson ja Mao Zedong? Enkeleitä?". Tällainen argumentti on ymmärrettävä ja yleinen, mutta harhaanjohtava sillä se johtaa musta/valkoinen ja joko/tai ajatteluun.

Tokihan nämä diktaattorit ja murhaajat olivat varmasti kylmiä, kovia, julmia, itsekkäitä ja häijyjä ja saamme suurta tyydytystä siitä, että heitä rangaistaan todenteolla. Kuitenkin sama päättely, jota käytämme heitä vastaan - he ovat pahoja ihmisiä - sai heidät terrorisoimaan ihmisiä (he ovat pahoja ja arvottomia).

Omasta mielestämme saatamme olla "hyvä ihminen" ja ansaitsemme hyvää. Mutta mitä jos joku muu pitää meitä "pahana" joka ansaitsee rangaistuksen? Kuka on oikeassa? Me? He? Ken antaa lopullisen tuomion ja miksi? Kumpi mielipide on oikea? Ja vaikka pystyisitkin todistamaan itsesi "hyväksi" ihmiseksi, oletko todella 100% hyvä?

Näetkö nyt kaksijakoisen maailman ongelman? Me vastaan he.

Pitääkö hyvän ihmisen kärsiä?

Loppupelissä ei ole "hyvää" tai "pahaa" ihmistä. Pappia voidaan pitää hyvänä, mutta samalla hän voi hyväksikäyttää. Diktaattoria voidaan pitää kansalaisten keskuudessa pahana, mutta ne jotka saavat häneltä lahjoja, pitävät häntä hyvänä.

Mutta, miksi ihmiset kärsivät?

En ole huono enkä hyvä ihminen, olen vain ihminen. Miksi minun pitäisi kärsiä? Mutta miksi minun ei pitäisi kärsiä?
Ja:
Miten tarkalleen määritän kärsimyksen?

Onko kärsimys sitä, että minulta otetaan pois jotakin joka ei alun alkaenkaan ollut minun kuten rakastettu, lapsi tai maapläntti. Onko kärsimys sitä kun kärsii sairaudesta joka tuhoaa vartalon, joka ei todellisuudessa ole sinä, ainoastaan vartalosi? Onko kärsimys syrjityksi, väärinkäytetyksi tai hylätyksi joutumista? Mitä kärsimys on?

Leijona menettää pentunsa, hai syö pienemmän kalan, metsää koettelee tulipalo, meri saastuu hitaasti. Elämä on täynnä menetyksiä ja kuolemaa. Miksi meidän ei pitäisi joutua kokemaan samaa kuin kaikki elävä maan päällä? Miksi meille pitäisi antaa erityiskohtelua? Koska me olemme erityisiä? Siksikö, koska meillä on aivot ja kuvittelemme olevamme parempia kuin kaikki muu tällä planeetalla?

Jos ymmärrät mitä ajan takaa, vastauksesi on: "Ei, emme ole", mutta voit vielä epäröidä. "Miksi me kärsimme niin pahasti, eikö tämä ikinä lopu?".

No, se riippuu.

Kärsimyksen ja kivun ero

Vaikka voimmekin lopettaa kärsimyksen, emme voi koskaan lopettaa kipua, sillä se on luonnollinen osa kaikkea elämää. Pikkulintu kokee kipua joutuessaan kissan syötäväksi, lisko tuntee kipua litistyessään moottoritiellä. Kaikki elävät, hengittävät ja tuntevat maan päällä tuntevat kipua, mutta ne ovat kuitenkin hetkellisiä ja ohimeneviä.

Kärsimys taas on pitkäaikainen ja usein loputtomalta tuntuva kokemus, jota vain ihminen tuntee. Kärsimme, koska vastustamme elämän kulkua ja pidämme kiinni siitä mikä on ohimenevää ja muutoksen kohteena, kuten ihmiset, suhteet, lupaukset, henkilökohtaiset identiteetit ja ideologiat.

Kun lopetamme roikkumisen ja asioiden vastustamisen, myös kärsimys loppuu. Jäljelle jää vain kipu, joka on ohimenevää ja tilapäistä.

Valitettavasti meillä on tapana luokitella kipu ja kärsimys yhdeksi ja samaksi asiaksi, vaikka sitä ne eivät ole. Toinen on luonnotonta (kärsimys) ja toinen on luonnollista (kipu), toinen on mielen ja egon tuote (kärsimys) ja toinen on vain osa olemassa oloa (kipu).

Joten miksi ihmiset kärsivät? Koska he roikkuvat luonnollisessa elämän prosessissa ja vastustavat muutosta, kuolemaa ja kipua. Ihmiset kärsivät, koska he uskovat että heidän on suojeltava aistejaan "ulkopuolisia voimia" vastaan, kun itseasiassa aistit ja tunteet itsessään ovat täysin mielikuvituksellisia ihmisen mielen rakenteita, jotka tukahduttavat totuuden siitä mitä he todella ovat: elämää.

Jos olet elämä, miten voit kärsiä? Olette muuttumattomia, rajattomia, iankaikkisia ja kokonaisia. Ihmiset kuitenkin menettävät kosketuksensa tähän ja kärsivät.

Kun lopulta näemme "hyvän" ja "pahan" ihmisen käsitteen virheellisyyden, ymmärrämme että kipu on väistämätöntä, mutta kärsimys on vapaaehtoista ja näin elämämme vapautuu ikuisesta arvoituksesta: "miksi hyvät ihmiset kärsivät?". Voimme ottaa nöyrän aseman kosmisessa elämän pelissä ja ymmärtää että vaikka mitä tahansa voidaan ottaa meiltä pois milloin vain, olemme silti kokonaisia.

Suomennettu Aletheia Lunan luvalla

Aletheia Luna

https://lonerwolf.com/why-do-good-people-suffer/

Viimeksi muutettu 25 helmi 2018
Ja

Nuori ja innokas harjoittelija, joka etsii innolla uusia, mielenkiintoisia juttuja. Pätee varsinkin käännösjutuissa.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU